Chick lit
Chick lit tarkoittaa kaunokirjallisuutta, joka käsittelee modernin naisen elämän ongelmia humoristisesti ja kevyesti. Tarina sijoittuu yleensä maailman suurimpiin metropoleihin, ja päähenkilönä on useimmiten 20–30-vuotias sinkkunainen. Tyyli tuli tunnetuksi 1990-luvun puolivälissä Helen Fieldingin ensimmäisen Bridget Jones -romaanin myötä. Britanniasta ja Yhdysvalloista lähtenyt liike on ilmiönä maailmanlaajuinen ja suosittua erityisesti Itä-Euroopassa ja Intiassa.
Tyypillisiä piirteitä muokkaa
Chick litille ei lajina ole olemassa tarkkaa määritelmää. Lukijasta riippuen jotkut sisällyttävät chick litiin lähes kaikki teokset nuorehkon naisen itsensä etsimisestä arkipäiväisiin perhekuvauksiin. Joillekin chick lit taas merkitsee lähinnä miehen metsästyksestä kertovaa hömppää.[1]
Chick litissä itsenäinen nainen tavoittelee jotain mitä haluaa, vaikka samalla toistaakin perinteistä naisen mallia siinä määrin kuin se itselle sopii. Usein hän miettii naimisiin menoa ja ulkonäköään.[1] Päähenkilössä voi myös esiintyä koomisia piirteitä. Hän tuntee tuotemerkit kuin omat taskunsa ja rakastaa shoppailua, vaikka luottokortti vinkuisi jo tyhjää. Hänen elämäntyylinsä voi siis olla hyvinkin kulutuskeskeinen, ja tämä onkin herättänyt keskustelua chick litille tyypillisestä tuotesijoittelusta ja kirjoissa esiintyvästä piilomainonnasta.[2]
Tyypillisiä lajityypin edustajia ovat muun muassa Sophie Kinsellan Himoshoppaaja-sarja (1995–) Candace Bushnellin Sinkkuelämää (1996), Helen Fieldingin Bridget Jones – Elämäni sinkkuna (1996) sekä Lauren Weisbergerin Paholainen pukeutuu Pradaan (2003).[3]
Historia muokkaa
Chick on amerikkalainen slangisana joka tarkoittaa nuorta naishenkilöä. Lit puolestaan on lyhenne sanasta literature, kirjallisuus. Termi on vastaava kuin chick flick elokuvista puhuttaessa eli se tarkoittaa lähinnä naisiin vetoavaa kirjallisuutta. Vastakohtana termille voidaan pitää erityisesti Englannissa käytettävää termiä lad lit, joka tarkoittaa miehille suunnattua kirjallisuutta.[1]
Chick lit tuli julkisuuteen 1990-luvun puolivälissä Helen Fieldingin Bridget Jones – Elämäni sinkkuna -kirjan menestyksen myötä. Bridget Jonesin päiväkirja on nykyaikainen mukaelma Jane Austenin Ylpeydestä ja ennakkoluulosta: molemmissa kirjoissa kerrotaan miehen etsinnästä ja teoksissa on myös saman nimisiä hahmoja, kuten esimerkiksi Mark Darcy. Ainoastaan kirjan henkilöiden elämäntavat ovat uudenaikaistuneet.[3]
Chick lit eri maissa muokkaa
Aluksi Isosta-Britanniasta ja Yhdysvalloista lähtenyt chick lit on tätä nykyä maailmanlaajuinen ilmiö.[1] Laji on noussut odottamattomaan suosioon Intiassa ja Itä-Euroopassa. Unkarilaisen Zsuzsa Raczin chick litiä on myyty yli 130 000 kappaletta, vaikka unkarilaiskirjaa myydään keskimäärin joitakin tuhansia.[4]
Eri maissa laji saa kuitenkin erilaisia piirteitä, joten artikkelin aluksi mainittu yleinen luonnehdinta kuvaa lähinnä länsimaista chick litiä. Esimerkiksi luokkayhteiskunnissa chick lit kertoo yleensä alempisäätyisen naisen noususta työelämässä, vaikka pintapuolisesti näyttääkin siltä kuin tarina keskittyisi pitkälti romantiikkaan.[1]
Maissa, joissa feminismi ei ole vielä vallannut kovinkaan paljon alaa, kuten esimerkiksi Intiassa, chick lit tarjoaa lukijoilleen muun muassa samanaikaisesti vapautta ja kulutusmyönteisyyttä. Yksi suurimmista eroista intialaisen ja anglo-amerikkalaisen chick litin välillä lienee seksin määrä. Häveliäisyys on Intiassa vallalla. Esimerkkejä Intiassa menestyneistä lajityypin edustajista ovat Swati Kaushalin Piece of Cake (2005) ja Rupa Gulabin Girl Alone (2005).[5]
Puolassa chick litiin kuuluu usein traagisia elementtejä, kuten kidnappaus tai murha. Tämä muunnelma onkin suhteellisen kaukana Bridget Jonesista, jolle romanttinen pettymys on pahinta mitä voi tapahtua. Puolassa menestystä on niittänyt muun muassa Małgorzata Wardan Ominąć Paryż (2006).[5]
Skandinaviassa chick litiin liittyy vahvasti olemassaoloa koskeva ahdistus. Hyvin menestyneitä ruotsalaisia lajityypin edustajia ovat muun muassa Kajsa Ingemarssonin myyntimenestys Keltaisten sitruunoiden ravintola (2004) sekä Martina Haagin Underbar och älskad av alla (2006).[5]
Suomessa muokkaa
Suomessa chick lit on vielä nuorta ja kehittymätöntä, vaikka lajityypin kirjojen käännöksiä päätyykin toistuvasti myydyimpien taskukirjojen listalle. Suomalaiset nuoret naiskirjailijat kirjoittavat mieluummin monitasoisia ja rankkoja kasvukertomuksia kuin viihdettä.[6]
Suomalaisen chick litin vähyyttä perustellaan muun muassa sillä, että suomalainen chick lit ei olisi uskottavaa vaan tuntuisi tekemällä tehdyltä. Näin siksi, että chick lit sijoittuu yleensä aina maailman suurimpiin metropoleihin. Suomesta siis puuttuu ympäristö, johon tyypillisen chick litin päähenkilön voisi sulavasti sijoittaa. Lisäksi jotkut kustannustoimittajat ajattelevat taskukirjojen ostajien olevan nuorempia kuin kovakantisten lukijat. Heidän mielestään chick litin yleisö olisi Suomessa sitä ikäluokkaa, joka lukee nuortenkirjoja, minkä takia lukijakuntaa ei syntyisi riittävästi.[7]
Muutamia chick litin edustajia Suomestakin kuitenkin löytyy, muun muassa Niina Hakalahden Hengenahdistusta (2004), Pauliina Suden Ruuhkavuosi (2005), Kira Poutasen Rakkautta au lait (2012) ja Laura Paloheimon Klaukkala (2012).[3]
Käsite chick lit on suomennettu muun muassa mimmikirjallisuudeksi, pimukirjallisuudeksi ja sinkkukirjallisuudeksi.[8] Ensiksi mainittu lisättiin vuonna 2013 Kotimaisten kielten keskuksen sanatietokantaan.[9]
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e Säkö, Maria: Aikuisten tyttökirjat. Ylioppilaslehti, 30.11.2007. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 25.2.2009.
- ↑ Kannisto, Päivi: Chick lit, tyttöjen romanttinen komedia (blogikirjoitus) Kirjatohtori. 6.2.2009. Viitattu 22.3.2009.
- ↑ a b c Hosiaisluoma, Yrjö: Kirjallisuusoppi. Aapisesta äänirunoon, s. 128. Helsinki: Avain, 2016. ISBN 978-952-304-107-3.
- ↑ Huumorilla naiselta naiselle. Helsingin Sanomat, 7.12.2007. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 22.3.2009.
- ↑ a b c Donadio, Rachel: The Chick-Lit Pandemic. New York Times, 19.3.2006. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 25.2.2009. (englanniksi)
- ↑ Länkinen, Tiina: Suomalaisnaiset eivät kirjoita sinkkuelämästä. Helsingin Sanomat, 7.12.2007. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 22.3.2009.
- ↑ Länkinen, Tiina: Carrie Bradshaw ei istu Myyrmäkeen. Helsingin Sanomat, 7.12.2007. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 22.3.2009.
- ↑ Eronen, Riitta: Chick lit Kielikello. 3/2013. Viitattu 5.6.2014.
- ↑ Sanapoimintoja vuodelta 2013 Kotus.fi. 31.1.2014. Arkistoitu 7.5.2014. Viitattu 5.6.2014.
Aiheesta muualla muokkaa
- Geras, Jenny: The only problem with ’chick lit’ is the name. The Guardian 14.2.2012. (englanniksi)
- Talasterä, Johanna: Chick lit on nuoren naisen ääni. Yle Lahti 7.12.2013.