Carola
Carola Christina Standertskjöld-Liemola (o.s. Standertskjöld, 23. maaliskuuta 1941 Helsinki – 12. marraskuuta 1997 Kirkkonummi[1]) oli 1960-luvun suosituimpia suomalaisia laulajia. Hän esitti jazzahtavaa iskelmämusiikkia, jossa oli usein myös blues- ja soul-vaikutteita. Hän oli suomenruotsalaisesta Standertskjöldin sukuun kuuluvasta aatelisperheestä, puhui viittä kieltä ja pystyi esiintymään yhdeksällä kielellä.[2]
| Carola | |
|---|---|
 Carola vuonna 1965 |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Carola Christina Standertskjöld-Liemola |
| Syntynyt | 23. maaliskuuta 1941 Helsinki |
| Kuollut | 12. marraskuuta 1997 (56 vuotta) Kirkkonummi |
| Muusikko | |
| Taiteilijanimi | Carola |
| Tyylilajit | popmusiikki, jazz ja soul |
| Levy-yhtiöt | RCA ja Decca Records |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Ura muokkaa
Carolan säännölliset esiintymiset alkoivat vuonna 1962, kun hänestä tuli solisti Esa Pethmanin yhtyeeseen, jonka mukana laulaja kävi keikoilla kotimaan lisäksi myös Puolassa ja Tšekkoslovakiassa. Hänellä oli omia televisio-ohjelmia Saksassa ja Sveitsissä.[3] Vuonna 1963 Carola kierteli laajemminkin Euroopassa Hazy Osterwaldin yhtyeen kanssa,[4] ja samana vuonna ilmestyi ensimmäisenä singlenä juutalainen kansansävelmä ”Hava Nagila”.
Ensimmäinen suuri menestyskappale oli vuonna 1966 ilmestynyt ”Kielletyt leikit” ja sitä seurasivat 1960-luvulla muun muassa ”Jerusalem” (1968), ”Nuori tumma” (1968), ”Ei aina käy niin kuin haaveillaan” (1967), ”Mä lähden stadiin” (1967) (duetto Lasse Mårtensonin kanssa) sekä ”Rakkauden jälkeen” (1968). 1960-luvulla Carola osallistui euroviisukarsintoihin vuonna 1965 Lasse Mårtensonin sävellyksellä "Ge mig en grabb" ja vuonna 1966 kappaleella "Meren laulu". Vuonna 1965 Carola esiintyi elokuvissa Vaaksa vaaraa sekä vuonna 1966 Topralli. Carolan esityksiä taltioitiin myös Yleisradion kantanauhoille.
1970-luvun alussa Carola levytti muun muassa kappaleet ”Penkki, puu ja puistotie” (1971), ”Herrojen kanssa pellon laidalla” (1971), ”Rakastan saavuthan” (1972) ja ”Yksin” (1972). Vuonna 1971 hän osallistui euroviisukarsintoihin yhdessä Aarno Ranisen kanssa kappaleella ”Ei koskaan”, joka oli Ranisen säveltämä.
1970-luvun puolivälissä Carola siirtyi töihin miehensä liikeyritykseen vihannestukkuun. Esiintymislavoille hän palasi 1980-luvulla jazz-ohjelmistolla. Carola levytti vuonna 1980 Aarno Ranisen tuottaman albumin Maria, Maria ja vuonna 1985 Kassu Halosen tuottaman Sydämeen jäi soimaan blues. 1980-luvun lopulla Carola konsertoi muun muassa UMO:n ja Iiro Rantalan kanssa. Viimeiseksi levytykseksi jäi kappale ”Sydämeni jäi Sorrentoon” (1988), joka ilmestyi kokoelmalevyllä Ciao ciao bambina.
Carola ei tehnyt paljoakaan tavallisia tanssikeikkoja, vaan esiintymiset keskittyivät konserttilavoille, televisioon ja yökerhoihin.
Vuonna 1965 Carola oli mukana televisio-ohjelmassa Lumilinna, joka voitti Montreux’n Kultaisen ruusun.
Carola oli vuosina 1971–1981[5] naimisissa liikemies Georg Liemolan kanssa.[6] Carola sairastui alle 50-vuotiaana Alzheimerin tautiin ja kuoli siihen 56-vuotiaana. Vuodesta 1992 lähtien hän oli laitoshoidossa.[7]
Vasta vuonna 2004 julkaistiin postuumisti albumi, joka sisälsi Carolan ominta jazz-ohjelmistoa; Carola & Heikki Sarmanto Trio -albumin äänitykset tehtiin jo vuonna 1966, mutta niitä ei tuolloin julkaistu.
Tuija Wuori-Tabermann on kirjoittanut Carolasta elämäkertateoksen Sydämeen jäi soimaan blues.[2]
Diskografia muokkaa
Studioalbumit muokkaa
- Kielletyt leikit (1970)
- Carola (1975)
- Maria, Maria (1980)
- Sydämeen jäi soimaan blues (1985)
- Carola & Heikki Sarmanto Trio (2004)
Kokoelma-albumit muokkaa
- Parhaat palat (1980)
- Kielletyt leikit (1993)
- 20 suosikkia – Rakkauden jälkeen (1997)
- 20 suosikkia – Kielletyt leikit (1997)
- 20 suosikkia – Ota tai jätä (2000)
- Musiikin tähtihetkiä (2001)
- Parhaat: Tulkitsijan taival (2004)
- Parhaat: Tulkitsijan taival 2 (2005)
- Rakkauden jälkeen – Kaikki levytykset ja arkistojen aarteita 1963–1988 (2011)
- Rakkauden jälkeen – 40 hittiä ja harvinaista helmeä (2011)
Lähteet muokkaa
- Latva, Tony – Tuunainen, Petri: Iskelmän tähtitaivas: 500 suomalaista viihdetaiteilijaa. WSOY, 2004.
- Wuori-Tabermann, Tuija: Carola: Sydämeen jäi soimaan blues. 2. painos. Helsinki Music Company, 2011. ISBN 978-952-67044-5-6.
- Carola Pomus.netin tietokannassa tarvitaan parempi lähde
- Carolan esitystuotanto Suomen äänitearkistossa (1901–1999)
- Carola. Veikko Tiitto
Viitteet muokkaa
- ↑ Calamnius-sukuseura ry calamnius.fi. Viitattu 18.12.2010.
- ↑ a b Harvat tunsivat traagisen kohtalon kokeneen laulaja Carolan – sisko IS:lle: ”Hän piilotteli sairauttaan kauan” Ilta-Sanomat. 1.10.2016. Arkistoitu 2.10.2016. Viitattu 2.10.2016.
- ↑ Otavan Iso Musiikkitietosanakirja 1, s. 555. Helsinki 1976. ISBN 951-1-02381-0
- ↑ Ikimuistoinen Carola. Yleisradio. Viitattu 5.3.2012
- ↑ Finlands ridderskaps och adels kalender 1992, s. 559. Esbo 1991. ISBN 951-9417-26-5
- ↑ Kirja-arvostelu: Carola – Sydämeen jäi soimaan blues
- ↑ Lysmä, Isto: ”Alzheimerin tauti oli Carolan outo sairaus.” Seura 15.–16.4.1993, s. 34–35. Helsinki: Yhtyneet Kuvalehdet.
Aiheesta muualla muokkaa
- Hauru, Jukka: Carolan muistokirjoitus Helsingin Sanomissa. 12.11.1997.
- Carolaa seitsemällä kielellä. Ylen Elävä arkisto.
- Carola sai tehdä tiliä lemmenlurituksista ja liiasta eläytymisestä. Ylen Elävä arkisto.
- Ikimuistoinen: Carola. (Arkistoitu – Internet Archive) Yleisradio.
- Standertskjöld, Carola hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)