Nuokkukarhiainen
Nuokkukarhiainen (Carduus nutans) on Euraasiassa laajalle levinnyt ohdaketta muistuttava asterikasvi. Suomessa se on erittäin harvinainen vieraslaji.
| Nuokkukarhiainen | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Asterales |
| Heimo: | Asterikasvit Asteraceae |
| Suku: | Karhiaiset Carduus |
| Laji: | nutans |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Carduus nutans |
|
| Katso myös | |
|
|
|
Ulkonäkö ja koko muokkaa
Kaksivuotinen nuokkukarhiainen kasvaa jopa 150 cm korkeaksi. Sen varsi on seittikarvainen ja siinä on piikkisiä siipipalteita. Varressa kierteisesti olevien lehtien lavat ovat vahva- ja keltapiikkisiä, alta hieman karvaisia. Lehdet ovat pariliuskaisia ja liuskoja on 6–10 paria. Punaiset suuret kukinnot ovat yksittäisiä, puolipallomaisia ja nuokkuvia mykeröitä. Mykeröiden kehtosuomut ovat tikarimaisia. Nuokkukarhiainen kukkii heinäkuusta lokakuuhun.[1] Kasvin siementuotanto on hyvä, ja sillä on siemenpankki. Nuokkukarhiaista muistuttaa jonkin verran piikkiohdake (Cirsium vulgare), mutta sen kukinnot ovat pystyjä, mykerön kehtosuomut tasasoukkia ja lehdet alapinnaltaan harmaakarvaisia.[2]
Nuokkukarhiaisen lehtiruusukkeista vapautuu maaperään kasvin lahoamisen myötä allelokemikaaleja, jotka estävät tai hankaloittavat lähiympäristön muiden kasvien lisääntymistä. Tätä ilmiötä kutsutaan allelopatiaksi.[3]
Levinneisyys muokkaa
Nuokkukarhiaisen alkuperäinen kotiseutu on Itä-Euroopan ja Länsi-Aasian aro- ja niittyalueilla. Sieltä se on levinnyt hyvin laajalle lähes koko Eurooppaan, Pohjois-Afrikkaan, laajalle Keski-Aasiaan ja Pohjois-Amerikkaan.[2][4] Lajia tavataan myös eteläisellä pallonpuoliskolla muun muassa Uudessa-Seelannissa, missä siitä on tullut laidunmaiden haitallinen rikkakasvi.[3]
Suomeen nuokkukarhiainen on tullut pääasiassa laivojen painolastien mukana, joten lajia on tavattu monilta vanhoilta satamapaikoilta. Vakiintuneena sitä on tavattu ainoastaan Raumalta, Kristiinankaupungista, Oulusta ja Porista. Näistä lajia tavataan nykyään vain Porin Reposaaresta, josta laskettiin 1990-luvulla vuosittain yli 100 yksilöä.[2]
Elinympäristö muokkaa
Suomessa nuokkukarhiainen kasvaa satama-alueella ja sen liepeillä kadunvierillä ja pihatonteilla. Sitä on tavattu myös tienpientareilta, myllypihoilta, kaatopaikoilta ja heinäpelloilta. Nykyistä esiintymää uhkaa lähinnä kasvupaikkojen rakentaminen.[2]
Lähteet muokkaa
- Laine, Unto: Nuokkukarhiainen. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme. Toim. Terhi Ryttäri ja Taina Kettunen. Suomen ympäristökeskus, Helsinki 1997, s. 94.
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
- Sinkkonen, Aki: Kasvien kemiallista häirintää ja sodankäyntiä. Teoksessa Kasvit II. Toim. Piirainen, Mikko. WSOY, Porvoo 2008, s. 167–169.
Viitteet muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- Suomen Lajitietokeskus: Nuokkukarhiainen (Carduus nutans)
- Kasviatlas 2022: Nuokkukarhiaisen (Carduus nutans) levinneisyys Suomessa.
- Luontoportti: Nuokkukarhiainen (Carduus nutans)
- Pohjolan kasvien pauloissa: Carduus nutans – nuokkukarhiainen
- ITIS: Carduus nutans (englanniksi)
- United States Department of Agriculture (USDA): Carduus nutans (englanniksi)
- Flora of China: Carduus nutans (englanniksi)
- Centre for Agriculture and Biosciences International (CABI): Carduus nutans (nodding thistle) (englanniksi)