Université libre de Bruxelles

Université libre de Bruxelles (Brysselin vapaa yliopisto (ULB)) on Brysselissä, Belgiassa sijaitseva ranskankielinen yliopisto.

Université libre de Bruxelles
Motto	Scientia vincere tenebras
Perustettu	1834
Tyyppi	Julkinen ja ei-tunnustuksellinen
Rehtori	Philippe Vincken
Kansleri	Jean-Louis Vanherweghem
Opiskelijoita	n. 20 000
Sijainti	Bryssel, Belgia
Kampus	Solbosch (Ixelles) Plaine (Ixelles) Érasme (Anderlecht)
Sivusto	www.ulb.ac.be
Infobox OK

Kiinalainen ARWU-yliopistoranking sijoitti ULB:n tieteellisten näyttöjen perusteella maailman huippuyliopistojen listan sijaluokkaan 101-150.

Nimi

Brysselin vapaan yliopiston Université libre de Bruxelles nimi voidaan kääntää myös ”ei-tunnustuksellinen Brysselin yliopisto”, mutta tämä käännös tai nimimuoto ei ole juuri saanut kannatusta, ja yleensä yliopiston nimeä harvoin käännetäänkään vieraille kielille, edes englanniksi. Kaupungissa on myös hollanninkielinen ”Vrije Universiteit Brussel”, jonka nimi suomennettuna on sama kuin ranskankielisen yliopiston. Alkujaan hollanninkielinen osasto oli osa ranskankielistä yliopistoa, mutta se erosi 1960-luvun lopulla. Yliopistoilla on kuitenkin yhteisiä toimintoja, kuten BFUCC eli ULB/VUB Computing Center. Näistä yhteisistä toiminnoista käytetään Belgian vaikean kielipoliittisen tilanteen tähden neutraalia englanninkielistä nimeä ”Brussels Free Universities”.

Historia

ULB (Université libre de Bruxelles) perustettiin vuonna 1834 heti Belgian itsenäistyttyä ja aikana, jolloin maan korkeakouluopetus organisoitiin täysin uudestaan.

Alankomaiden hallinnon aikana Belgiaan perustettiin kolme valtiollista yliopistoa: Gentiin, Liègeen sekä Leuveniin, mutta niistä puuttui useita tiedekuntia. Vapaamuurariveljekset August Baron ja Adolphe Quetelet olivat jo vuonna 1831 ryhtyneet suunnittelemaan yhteisönsä ”Les Amis philanthropes” puitteista ajatusta ”vapaan” yliopiston perustamisesta. Perustaminen sai uutta pontta, kun Belgian katoliset piispat kannustivat Malinesin katolisen yliopiston perustamista. Silloin liberaalin ajatusmaailman kannattajien oli pakko ryhtyä nopeasti toimiin. Lakimies Pierre-Théodore Verhaegen, joka oli Les Amis philanthropes -vapaamuurariloosin mestari, julisti vuonna 1834 kutsun osallistua projektiin liberaaleille belgialaisille sekä Belgian suurloosin jäsenille. Hankkeen tarkoitus oli saada perustetuksi ”vapaa” yliopisto, joka taistelisi suvaitsemattomuutta ja ennakkoluuloja vastaan ja pitäisi yllä valistuksen ihanteita.

Verhaegenille huomautettiin hakkeen epärealistisuudesta, sillä hänellä ei ollut yliopistolleen professoreita, ei tiloja eikä rahoitusta. Hän ehkä laski ystävänsä Brysselin pormestarin Nicolas-Jean Rouppen avun varaan, että tilat löytyisivät vanhasta Charles-Alexandre de Lorrainen palatsista, joka sijaitsi Museoaukiolla.

Sceau de l'ULB depuis 2005

Verhaegen yhdisti lääkärikoulutuksen ja oman yliopistonsa ja sai näin kokeneita opettajia. Hän turvautui myös tiede- ja kirjallisuusinstituutteihin. Oikeustieteen opetus keskitettiin vapaaehtoisten professoreiden käsiin, joista yksi oli Henri de Brouckère. Myös Brysselin kaupunki tuki virallisesti yliopistohanketta, ja niin 20. marraskuuta 1834 August Baron saattoi vihkiäispuheessaan määritellä henkisesti vapaan yliopiston:

”Vakuutamme herättävämme oppilaissamme kiinnostuksen siihen, mikä tahansa onkin opetuksemme tarkoitus, käytännön rakkauteen niitä ihmisiä kohtaan, jotka ovat veljiä keskenään erottelematta heitä yhteiskuntaluokan, mielipiteiden tai kansallisuuden perusteella; vakuutamme opettavamme heitä keskittämään ajatuksensa, työnsä, lahjakkuutensa kansalaisen ja ihmiskunnan onneksi ja parhaaksi…”

1800-luku

Ensimmäinen akateeminen vuosi aloitettiin 38 professorin ja 96 opiskelijan yhteisön voimin. Aluksi yliopiston nimenä oli ”Université libre de Belgique”, ja se muodostui neljästä tiedekunnasta: filosofinen, oikeustieteellinen, luonnontieteellinen sekä lääketieteellinen tiedekunta. Vuonna 1836 yliopisto muutti kuitenkin nimensä muotoon Université libre de Bruxelles.

Vuoteen 1847 saakka yliopisto tuli toimeen vapaamuurareiden keräämien lahjoitusten turvin, ja erityisesti kunnostautui ”Amis philanthropes” -loosi. Mutta taloudelliset vaikeudet jatkuivat, ja sekä kirkko että valtio tuntuivat painolaisteina yliopiston ylläpidossa. Laki vuodelta 1835 oli lakkauttanut Leuvenin valtionyliopiston, ja näin tuli mahdolliseksi siirtää Katolisen Malinesin yliopiston toiminta brabantilaiseen Leuveniin, ja tällöin tuo yliopisto otti itselleen uuden nimen ”Université catholique de Louvain”. Näin maassa oli kaksi valtionyliopistoa, Gentin ja Liègen, joille Brysselin yliopisto oli kilpailija, joka halusi pitää itsellään yksinoikeuden vapaaseen ajatteluun. Piispat puolestaan olivat ärtyneitä siitä, että oli olemassa yliopisto, joka autonomiaansa julistaessaan livahti pois heidän hallinnastaan. Katolinen lehdistö oli voimakkaasti Brysselin antamaa opetusta vastaan. Verhaegen vastasi kaikkiin näihin hyökkäyksiin huomiota herättäneellä akateemisella puheellaan, jossa hän julisti: "Lähtökohtana opetuksen vapaus toteutamme vapautta opetuksessa."

Yliopiston voitettua nämä vaikeudet siitä tuli arvostettu oppilaitos. Opiskelijamäärä kasvoi ja vuonna 1842 yliopisto muutti jo uusiin tiloihin Granvellen palatsiin, joka sijaitsi aivan kaupungin keskustassa.

Vuonna 1861 yliopiston sääntöjä uudistettiin, ja ensimmäinen pykälä kuului:

»Le libre examen on perusajatus, johon yliopisto perustaa opetuksensa ja tutkimuksensa. Tiedon hankinnassa suositaan täydellistä mielipiteen vapautta ja vapautta hylätä auktoriteettien väitteet.»

Vuonna 1873 yliopisto perusti teknisen osaston, jossa voidaan opettaa myös käytännön taitoja.

ULB salli vuonna 1880 ensimmäisenä yliopistona Belgiassa naisten osallistua opetukseen, ja kyseessä oli farmasian laitos. Jo aiemmin muutamat belgialaiset naiset olivat lähteneet opiskelemaan ulkomaisiin yliopistoihin, eritoten lääketiedettä. Belgiassa ei ollut laillista estettä naisten yliopisto-opiskelulle, mutta perinteisesti vain miehet olivat saaneet korkeakouluopetusta ja ennen kaikkea yksikään belgialainen koulu ei valmistanut nuoria naisia yliopisto-opintoihin.

7. heinäkuuta 1886 suuri tulipalo tuhosi päärakennuksen vasemman siiven. Akatemian juhlasali, kirjasto ja suuri osa mineralogisia kokoelmia katosi liekkeihin. Jälleenrakennus kesti kuusi vuotta.

20. marraskuuta oli jo yliopiston avajaisista lähtien lomapäivä koulutyöstä, mutta vuonna 1888 opiskelijoiden aloitteesta järjestettiin ensimmäiset juhlallisuudet pyhän Verhaegenin kunniaksi.

Vuonna 1893 ULB sai tuekseen merkittävän rahoittajan, joka mahdollisti lääketieteellisen tiedekunnan lopullisen rakentamisen ja kehittämisen. Belgialainen teollisuusyrittäjä Ernest Solvay lahjoitti fysiologian laitoksen ja Raoul Warocqué lahjoitti anatomian laitoksen. Yhdessä muiden lahjoittajien kanssa Alfred Solvay lahjoitti yliopistolle hygieniaan ja bakterologiaan erikoistuneen laitoken.

Vuonna 1899 yliopistoon perustettiin yhteiskunta- ja taloustieteiden tiedekunta.

1900-luku

Brysselin vapaan yliopiston sinetti vuodesta 2005 lähtien.

Uudellakin vuosisadalla yliopisto jatkoi kasvuaan ja sen opetus monipuolistui entisestään. Sosiologian laitos perustettiin vuonna 1902 ja vuonna 1904 näki päivänvalon Solvayn kaupallinen oppilaitos (École de commerce Solvay). Heti ensimmäisen maailmansodan jälkeen, joka aiheutti historian ensimmäisen keskeytykset yliopiston antamaan opetukseen, kun ULB:n professori Jules Border sai Nobelin lääketieteen palkinnon 1919, aloitettiin suunnitelmat koko ajan laajenevan ja kasvavan yliopiston siirtämiseksi uusiin tiloihin. Tätä muutoskehitystä nopeutti paitsi yliopiston laajeneminen myös senhetkisen yliopistorakennuksen joutuminen purettavaksi Brysselin kahden aseman välisen raideyhteyden rakentamiseksi.

Kohteeksi yliopiston siirrolle valittiin Solboschin tasanko, joka oli silloisen kaupunkialueen esikaupunkien ja maaseudun rajalla. Rakennustyöt alkoivat vuonna 1924 U-rakennuksesta, ja se vihittiin käyttöön vuonna 1924. Rakennuksen A työt tehtiin vuosina 1924–1928, ja sen rahoitti Educational Foundation de la Commission for Refief in Belgium (CRB), joka oli amerikkalainen organisaatio jonka tehtävänä oli luoda uudelleen maailmansodan raunioittama Belgian korkeakoulutus. Tämä organisaatio osallistui Tournay-Solvay perheen kanssa vuonna 933 avatun Hergé-keskuksen rahoittamiseen. Vuonna 1939 vihittiin käyttöön Bordet-syöväntutkimuslaitos.

Hollannin kieli ja Vrije Universiteit Brussel

Vuodesta 1935 lähtien Brysselin vapaassa yliopistossa järjestettiin oikeustieteen kursseja hollannin kielellä ja vuodesta 1963 lähtien jo melkein kaikissa tiedekunnissa. Vuonna 1935 yliopisto jaettiin kielellisin perustein, ja niin sai alkunsa hollanninkielinen yliopisto ”Vrije Universiteit Brussel (VUB)”. Tämä jako vahvistettiin vuonna 1970 annetulla lailla, ja näin sinetöitiin kahden yliopiston välinen lopullinen ero.

Kampukset

Nykyisin ULB toimii kolmella eri kampuksella. Päärakennus, keskushallinto ja suurin osa tiedekuntia toimii Solboschin kampuksella, jonne yliopisto ensimmäisen maailmansodan jälkeen siirrettiin. Tämä kampus kuuluu osana Brysselin varsinaiseen kaupunkialueeseen ja osittain myös Ixellesin esikaupunkiin. Luonnontieteellinen tiedekunta Plaine sijaitsee Ixellin esikaupungissa, lääketieteellinen tiedekunta ja siihen kuuluva Erasme-sairaala sijaitsevat Erasmus-kampuksella, joka on Anderlechtin esikaupungissa.

Virallisesti kaksikielisen pääkaupunkialueen lisäksi yliopisto antaa opetusta ja tieteellistä koulutusta Belgian ranskankielisellä alueella Charleroissa, Parentvillessä, Treignesissä ja Nivellesissä.

Tiedekunnat ja erillislaitokset

Brysselin vapaa yliopisto on laaja-alainen tiedeyliopisto, joka antaa opetusta kaikissa keskeisissä tieteissä. Sen lisäksi siellä toimii useita erillislaitoksia.

• Filosofinen tiedekunta
• Oikeustieteellinen ja rikostieteen tiedekunta
• Sosiaali-, yhteiskunta- ja taloustieteen tiedekunta, Solvay bisneskoulu
• Psykologian- ja kasvatustieteen tiedekunta
• Luonnontieteellinen tiedekunta (Ympäristöhallinnon instituutti, joka on hiljattain liitetty tiedekuntaan (IGEAT))
• Lääketieteellinen tiedekunta
• Kansanterveyden koulu
• Urheilutieteen ja Kinesitherapyn instituutti
• Farmasian instituutti
• Teknillinen korkeakoulu ja soveltavan tieteen tiedekunta
• Työtieteen instituutti
• Eurooppa-opintojen instituutti
• Tilasto ja tutkimuksen instituutti.

Saadut huomionosoitukset

• Henri La Fontaine (1854–1943): Nobelin rauhanpalkinto 1913.
• Jules Bordet (1870–1961): Nobelin lääketieteen palkinto 1919.
• Albert Claude (1899–1983): Nobelin lääketieteen palkinto 1974.
• Ilya Prigogine (1917–2003): Nobelin kemian palkinto 1977.

Entisiä oppilaita

• Enver Hoxha (1908–1985): Albanian entinen diktaattori
• Amir Abbas Hoveida (1919–1979): Iranin entinen pääministeri
• Justin Bomboko (1928): ensimmäinen kongolainen, joka on suorittanut loppututkinnan ULB:ssä; hän on nykyisin poliitikko Kongon demokraattisessa tasavallassa.

Aiheesta muualla

• ULB:n kotisivut