Bertta Valtonen

Bertta Valtonen, o.s. Räisänen, (27. huhtikuuta 1900 Uukuniemi6. helmikuuta 1980 Kuusankoski) oli suomalainen kätilö.lähde? Hän toimi yli neljä vuosikymmentä kätilönä Pohjois-Karjalassa, Karjalankannaksella, Laatokan Karjalassa, Pohjois-Savossa, Etelä-Karjalassa, Itä-Karjalassa, Pohjois-Pohjanmaalla ja Uudellamaalla.

ElämäkertaMuokkaa

Bertta Valtonen syntyi nahkurimestari Räisäsen perheeseen Uukuniemellä. Käytyään kutomakurssin ja talouskoulun hän hakeutui opiskelemaan Helsingin Kätilöopistoon ja valmistui sieltä kätilöksi vuonna 1922. Aluksi hän työskenteli kätilön viransijaisena Pohjois-Karjalassa Enossa. Toimittuaan Pohjois-Pohjanmaalla Iin kunnassa vakinaisen kätilön toimessa kahden vuoden ajan hän siirtyi Pohjois-Karjalaan Liperiin ja hoiti siellä sekä synnytyslaitosta että kunnankätilön tehtäviä kaksi vuotta. Vuonna 1925 hän siirtyi vuodeksi vastaperustettuun kätilöpiiriin Karjalankannakselle Sakkolan Petäjärvelle. Räisänen avioitui Matti Valtosen kanssa vuonna 1926. Avioliitosta syntyi poika. Matti Valtonen kuoli vuonna 1953. Avioiduttuaan Bertta Valtonen muutti Sortavalaan, missä hänen puolisonsa palveli Rannikkotykistössä Laatokan merikomppaniassa. Sortavalassa Bertta Valtonen toimi kätilönä kaupungin synnytyslaitoksella. Rannikkotykistörykmentin muutettua kesällä 1932 Lahdenpohjan kauppalaan Bertta Valtonen työskenteli muun muassa varuskunnan kätilönä. Vuoteen 1939 saakka hän asui puolisonsa työn takia Laatokan Oiton saaressa.

Talvisodan jälkeen Valtonen joutui lähtemään evakkoon Savonlinnan kautta Varkauteen, missä hän työskenteli Varkauden tehtaan synnytyslaitoksessa. Sieltä hän sai ensin komennuksen Tornion sairaalan kätilön viransijaiseksi ja sen jälkeen Naistenklinikalle Helsinkiin.

Jatkosodan aikana vuonna 1941 Valtonen sai Lääkintöhallitukselta komennuksen kätilöksi Petroskoihin eli Äänislinnaan synnytyslaitokselle, missä hän työskenteli vuoteen 1943 saakka. Sieltä hänet komennettiin Pohjois-Karjalaan Kontiolahdelle Romppalan piiriin vastaperustettuun toimeen paikkakunnan ensimmäiseksi kätilöksi.

Sotien jälkeen Valtonen työskenteli vuoteen 1948 asti syntymäpitäjässään Uukuniemellä. Vuonna 1949 hän siirtyi viimeiseen virkapaikkaansa Muhokselle ja ehti olla siellä yksitoista vuotta eläkkeelle jäämiseensä saakka vuonna 1961. Asetuttuaan asumaan Lohjalle hän hoiti kätilön viransijaisuuksia Lohjan seudun sairaalassa, mutta hakeutui sittemmin uuteen ammattiin tehdasompelijaksi Vaaksan vaatetustehtaalle kuudeksi vuodeksi.[1]lähde tarkemmin?

Viimeiset vuotensa Valtonen vietti Kuusankoskella, missä hänen poikansa toimi aluesairaalan talouspäällikkönä. Bertta Valtosen vuonna 1977 ilmestyneet muistelmat Kätilönä Karjalassa ja vähän muuallakin saavuttivat suuren suosion, ja kirjasta otettiin useita painoksia. Tekijänpalkkion muistelija lahjoitti Suomen Punaisen Ristin katastrofirahastoon ja Kaunialan sotavammasairaalalle.

Valtosen harrastuksena oli käsitöiden ja yhdistystoiminnan lisäksi kuorolaulu.[2]

JulkaisutMuokkaa

  • Valtonen, Bertta: Kätilönä Karjalassa ja vähän muuallakin. Helsinki: Tammi, 1977. ISBN 951-30-4237-5.
  • Valtonen, Bertta: Kirjavaliot:FN8233; ensimmäinen neljästä kirjasta: Kätilönä Karjalassa. Helsinki: Valitut Palat, 1982. ISBN 951-9059-13-X.

LähteetMuokkaa

  1. Valtonen, Bertta: Kätilönä Karjalassa ja vähän muuallakin. Helsinki: Tammi, 1977. ISBN 951-30-4237-5.
  2. Eskola, Anneli: Lapsenpäästö on iloinen asia: Kätilö Bertta teki menestysmuistelmat. Me Naiset, 1978, nro 12, s. 50-52.

Aiheesta muuallaMuokkaa