Bayt Jibrin eli historiallinen Eleutheropolis (m.kreik. Ἐλευθερόπολις) on nykyisin hylätty ja raunioitunut kylä Israelissa. Roomalaiskautinen Eleutheropolis oli hallinnollinen keskus ja ristiretkeläiset rakennuttivat paikalle linnan. Kylän arabiasukkaat pakenivat kodeistaan vuonna 1948 Israelin itsenäisyyssodan takia ja lähelle perustettiin sittemmin Bet Guvrinin juutalainen kibbutsi.

Bayt Jibrin
Bayt Jibrinin raunioita.
Bayt Jibrinin raunioita.
Kartta 1940-luvulta.
Kartta 1940-luvulta.

Bayt Jibrin

Koordinaatit: 31°36′19″N, 34°53′54″E

Hylätty 1948











Maantiede muokkaa

 
Ristiretkien aikaisen kirkon rauniot.

Bayt Jibrin sijaitsee Jerusalemista lounaaseen Juudean läntisten kukkuloiden alueella noin 287 metrin korkeudella merenpinnasta.[1] Alue tunnetaan monista luolistaan, jotka ovat Unescon maailmanperintöluettelon kohde.[2]

Historia muokkaa

 
Maalauksessa vuodelta 1839.
 
Paikallinen maqam.

Bayt Jibrinin nimi on johdettu mahdollisesti arameankielisestä paikannimestä, joka viittaa mahtavan tai voimakkaan henkilön kotiin. Lähellä sijaitsee Tell Maresa.[3] Maresa esiintyy useampaan otteeseen Vanhassa testamentissa.[1] Bayt Jibrin alkoi kasvaa parthialaisten tuhottua Maresan vuonna 40 ennen ajanlaskun alkua. Paikka on liitetty Josephuksen mainitsemaan[4] Betogabaraan[3], jonka roomalaiset valtasivat hänen mukaansa vuonna 68 ajanlaskun alun jälkeen. Josephus mainitsee paikan sijaitsevan keskellä Idumeaa. Paikka kasvoi entisestään toisen juutalaissodan jälkeen 100-luvulla. Rooman keisari Septimius Severus myönsi sille kaupunginoikeudet vuonna 199/200 ja kutsuivat sitä nimellä Eleutheropolis. Talmudissa paikka esiintyy nimellä Bet Guvrin. Paikasta tuli hallinnollinen keskus ja paikalla toimi esimerkiksi rahapaja ja amfiteatteri. Roomalaiskauden kaupungin koko oli noin 160 eekkeriä. Paikasta tuli piispanistuin 300-luvulla. Bysantin kaudella kaupungissa oli myös synagoga.[4]

Arabit valtasivat Eleutheropoliin Amr bin al-Asin johdolla kalifi Abu Bakrin valtakaudella.[1] Perinteen mukaan Muhammadin seuraaja Tamim Abu Ituqaya haudattiin Bayt Jibrin.[3] Kokonaisuutena paikkakunnan merkitys väheni arabien valtakauden alettua. Munkki Stefanos Melodoksen mukaan se tuhoutui kokonaan arabiheimojen välisissä yhteneotoissa vuonna 796. Kuitenkin vain hieman myöhemmin sitä kuvaillaan kuitenkin jälleen paikallisen kaupan keskuksena.[1] Ristirekeläiset valtasivat paikkakunnan 1100-luvulla. Jerusalemin kuningas Fulk alkoi rakennuttaa ristiretkeläislinnaa[3] vuonna 1134. Linna annettiin temppeliherroille vuonna 1136.[4] Linna suojeli Jerusalemia Egyptin suunnalta ja etenkin Askalonista tulevilta hyökkäyksiltä.[1] Muslimien onnistui kuitenkin vallata se Saladinin johdolla vuonna 1187.[4]

Sittemmin kaupunkia hallitsivat mamelukit[1] ja osmanit. Osmanien teettämän veroluettelon mukaan Bayt Jibrinissä oli vuonna 1596 50 kotitaloutta (khana). Paikasta kirjoitti sittemmin 1700-luvulla suufilainen matkailija Bakri al-Siddiqi ja 1800-luvulla paikkakunnasta kirjoittaneet mainitsivat sen suuret oliivipuutarhat. 1900-luvun alussa Bayt Jibrinin asukasluku oli noin 1 000. Kaupungin asukkaat pakenivat kodeistaan vuonna 1948[3] Israelin itsenäisyyssodan seurauksena. Seuraavan vuoden puolella juutalaiset siirtolaiset perustivat paikalle Bet Guvrinin kibbutsin.[4]

Lähteet muokkaa

  1. a b c d e f H.A.R. Gibb, J.H. Kramers, E. Levi-Provencal, J. Schacht: Encyclopaedia of Islam (vol I A–B), s. 1140. E.J. Brill, 1986. ISBN 90-04-08114-3.
  2. Caves of Maresha and Bet-Guvrin in the Judean Lowlands as a Microcosm of the Land of the Caves World Heritage List. Unesco. Viitattu 9.10.2020. (englanniksi)
  3. a b c d e A Gazetteer of Buildings in Muslim Palestine (British Academy Monographs in Archaeology) (s. 108-109) Oxford University Press. Viitattu 9.10.2020. (englanniksi)
  4. a b c d e Fred Skolnik ja Michael Berenbaum: Encyclopaedia Judaica Volume 3 Ba–Blo, s. 526–527. Thomson Gale, 2007. ISBN 978-0-02-865928-2. (englanniksi)

Aiheesta muualla muokkaa