Barbet
Barbet on Ranskasta kotoisin oleva vesikoira, joka tunnetaan kotimaassaan toisinaan myös nimellä griffon d'arret à poil laineux eli "villagriffoni". Barbet-nimi tulee ranskankielisestä sanasta barbe (parta). Se kuuluu FCI:n roturyhmään 8: Noutajat, ylösajavat koirat ja vesikoirat. Ensimmäinen barbet tuotiin Suomeen 2002.
| Barbet | |
|---|---|
 |
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |
 Ranska |
| Määrä | Suomessa rekisteröity 1 153[1] |
| Rodun syntyaika |
alun perin 1300-luku; erillisenä rotuna 1800-luku |
| Alkuperäinen käyttö | vesilintujen metsästys |
| Nykyinen käyttö | metsästys, terapia- ja harrastuskoira |
| Elinikä | 12–14 vuotta[2] |
| Muita nimityksiä | griffon d'arret à poil laineux, French Water Dog, Fränzosischer Wasserhund, perro de agua francés |
| FCI-luokitus |
ryhmä 8 Noutajat, ylösajavat koirat ja vesikoirat alaryhmä 3 Vesikoirat #105 |
| Ulkonäkö | |
| Paino | 17–28 kg |
| Säkäkorkeus |
urokset 58-65 cm, nartut 53-61 cm sallittu poikkeama ± 1 cm |
| Väritys |
Yksivärinen musta, harmaa, ruskea, punaruskea, hiekanruskea tai valkoinen, voi olla myös valkokirjava. |
Luonne ja käyttäytyminen
muokkaaBarbet on luonteeltaan hyvin sosiaalinen, iloinen, tasapainoinen ja oppivainen. Se kiintyy omistajaansa, eikä se ole aggressiivinen eikä arka. Se rakastaa vettä ja viihtyy säässä kuin säässä.
Käyttö ja harrastukset
muokkaa
Barbetin alkuperäinen käyttötarkoitus on toimia linnustajan apuna. Barbettia voidaan käyttää ylösajavana ja noutavana lintukoirina. Se on erinomainen vesikoira, jonka jalkojen räpylät auttavat uimisessa. Barbet on uuttera eikä väsy tuntikausien työskentelyyn.
Barbet sopii hyvin myös aktiiviseksi harrastus- ja seurakoiraksi. Sopivia harrastusmuotoja ovat mm. agility, flyball, koirajuoksu (canicross), koiratanssi, metsästys, näyttelyt, pelastuskoiratoiminta (PEKO), tottelevaisuuskoulutus (TOKO) ja vesipelastus. Barbetilla ei ole palveluskoira- eli PK-oikeuksia, joten se ei saa osallistua PK-kokeisiin paitsi BH-kokeeseen. Lähes samoja lajeja pystyy kuitenkin harrastamaan pelastuskoirapuolella.
Alkuperä
muokkaaBarbet on erittäin vanhaa alkuperää, ja sen esi-isiin uskotaan lukeutuneen aasialaisia lammaskoiria – erityisesti etelävenäjänpaimenkoira, jonka suora jälkeläinen barbetin kantarotu yläatlaksenpaimenkoira (tällä viitataan joko marokkolaiseen aidiin tai sen paikalliseen kookkaampaan sukulaisrotuun) on – sekä mahdollisesti myös varhaisia griffoneita. Euroopassa tiedetään olleen vesikoiria jo 1300-luvulla, ja barbetin on usein arveltu olevan kaikkien muiden vesikoirien kantarotu, koska se on lähimpänä niiden alkuperäistä tyyppiä. 1500-luvulta peräisin olevissa kirjallisissa maininnoissa barbetista esiintyy kaksi toisistaan poikkeavaa rotutyyppiä: keskikokoiset olivat lintukoiria, kun taas suuret vahtivat karjaa ja taloja. Barbet on yksi karkeakarvaisen saksanseisojan, spinonen, newfoundlandinkoiran, brienpaimenkoiran, griffon belgen ja griffon bruxellois'n esi-isistä.[3]
Barbet-rodun tilanne on ollut maailmanlaajuisesti erittäin kriittinen. Koko maailmassa syntyi 446 yksilöä vuosina 1999–2007, jolloin se vielä luokiteltiin uhanalaiseksi. Koko maailman barbet-kanta on nykyisin arviolta 500–1500 yksilöä. Rotu ei ole enää uhanalainen.
Linjojen eriytyminen
muokkaa1980-luvulla rotu jakaantui kahteen linjaan: monsieur Vincentin (kennel Mas de la Chapelle) ja tämän tyttären Hélène Pêtren (kennel di Barbochos Reiau de Prouvenco) mustavalkoisiin koiriin pohjautuvaan, pienikokoisempaan ja laineikasturkkiseen metsästyslinjaan sekä Christine Bisconten (kennel Marécages du Prince) ja Jean-Claude Hermansin (kennel des Saute Ruisseaux) koiriin pohjautuvaan, korkearaajaisempaan ja kiharaturkkiseen yksiväriseen näyttelylinjaan. Käyttölinjaisia risteytettiin usein irlanninvesispanielin, espanjanvesikoiran ja portugalinvesikoiran kanssa, kun taas näyttelylinjaisten geenipoolia laajennettiin lähinnä isovillakoiran avulla, joka periytti linjalle aiempaa kiharamman karvapeitteen. Vaikka 2000-luvulla hyväksyttiin laajemmassa mittakaavassa ajatus sekalinjan (käyttö- ja näyttelylinjojen väliset risteytykset) jalostamisesta, vielä nykyisinkin osa koirista edustaa pääasiallisesti jompaakumpaa linjaa.[3]
Rotu ja sen edustus Suomessa
muokkaaRotuyhdistys Barbet Finland ry[4] edustaa rotua Suomessa. Barbet Finland ry on perustettu vuonna 2007. Aktiivinen yhdistys järjestää rodun erikoisnäyttelyitä, kokeita ja edistää, ohjaa ja valvoo rodunomaisten ja terveiden barbet-rotuisten koirien jalostusta, edistää barbetien koulutusta ja käyttöä rodunomaisissa tehtävissä, rodun tunnetuksi tekemistä sekä rodun harrastajien yhteistoimintaa.
Suomeen on rekisteröity heinäkuuhun 2024 mennessä 1 153 rodun edustajaa[5], mutta osa näistä on viety ulkomaille tai kuolleet. Rotua käytetään laajalti metsästyksessä, erityisesti vesilintu- ja kanalintujahdeissa[6]. Myös haavoittuneiden hirvieläinten jäljestyksessä käytetään barbeteita. Ystävällisen luonteensa ja koulutettavuutensa puolesta rotu soveltuu hyvin myös kasvatus- ja kuntoutustoimintaan, ja useita rodun edustajia toimii erilaisissa tehtävissä. Barbetit soveltuvat hyvin myös erilaisiin koelajeihin, niitä on mm. rally-toko-, toko-, nose work, agility- ja vesipelastuskokeissa[7].
Katso myös
muokkaaLähteet
muokkaa- Suomen Spanieliliitto (Arkistoitu – Internet Archive)
- Barbet - International Database (Arkistoitu – Internet Archive)
Viitteet
muokkaa- ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Suomen Kennelliitto. Viitattu 16.7.2024)
- ↑ Barbet. American Kennel Club. Haettu 16.8.2021.
- ↑ a b Ahola, R. ; Horne P. ; Jokinen J. ; Sjöström R. (2008). Jalostuksen tavoiteohjelma 2008-2013: Barbet. Barbet Finland ry. Haettu 22.9.2013.
- ↑ Barbet Finland ry Barbet Finland ry. Viitattu 16.7.2024.
- ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä jalostus.kennelliitto.fi. Viitattu 16.7.2024.
- ↑ Luonne Barbet Finland ry. 7.1.2012. Viitattu 16.7.2024.
- ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä jalostus.kennelliitto.fi. Viitattu 16.7.2024.
Aiheesta muualla
muokkaa
- Rotumääritelmä (Suomen Kennelliitto, pdf)