Karkeakarvainen saksanseisoja

Karkeakarvainen saksanseisoja (saks. Deutsch Drahthaar) on alun perin saksalainen koirarotu, joka on syntynyt risteyttämällä villakoirapointtereita, korthalsingriffoneita, harjaskarvaisia seisojia ja lyhytkarvaisia saksanseisojia. Karkeakarvainen saksanseisoja on laajimmalle levinnyt karkeakarvainen metsästyskoirarotu.

Karkeakarvainen saksanseisoja
Avaintiedot
Alkuperämaa	Saksa
Määrä	Suomessa rekisteröity 10 108
Alkuperäinen käyttö	metsästys
Nykyinen käyttö	metsästys
Elinikä	jopa 12–14 vuotta
Muita nimityksiä	Deutsch Drahthaar, German Wire-haired Pointing Dog, chien d'arret allemand a poil dur, perro de muestra alemán de pelo duro, saksa karmikarvaline linnukoer
FCI-luokitus	ryhmä 7 Seisovat lintukoirat; alajaos 1.1 Mannermaiset ”braque”-tyyppiset #98
Ulkonäkö
Säkäkorkeus	urokset 61–68 cm ja nartut 57–64 cm
Väritys	valkopohjainen ruskein merkein, valkopohjainen mustin merkein, ruskea päistärikkö, musta päistärikkö tai kokoruskea
Infobox OK

Ulkonäkö

Uroksen säkäkorkeus on 61–68 cm ja nartun 57–64 cm. Pää on melko pitkä, kallo leveä ja kuono voimakas. Silmien tulee olla tummat ja kirkkaat, korvien keskipitkät ja riippuvat. Rintakehä on syvä ja melko leveä. Karkeakarvainen saksanseisoja on neliömäinen, korkeintaan 3 cm korkeuttaan pitempi. Suomessa hännän typistäminen ei ole sallittua. Typistämättömänä häntä ulottuu kintereeseen asti. Karvan tulee olla karkeaa, rungonmyötäistä ja sormilla koettaessa selvästi kierteistä. Karvanpeitteen tulee olla peittävää. Koiralla tulee olla pohjavillaa. Karkeakarvaisen saksanseisojan rodullisia tuntomerkkejä ovat myös tuuhea parta ja kulmakarvat. Väri on joko valkopohjainen ruskein merkein, valkopohjainen mustin merkein, ruskea päistärikkö, musta päistärikkö tai kokoruskea.

Luonne ja käyttäytyminen

Metsästysvietti on erittäin voimakas, siksi rotu soveltuu yleensä huonosti pelkäksi seurakoiraksi. Se on luonteeltaan ystävällinen ihmisille, toimelias ja tarmokas. Rodulla esiintyy jonkin verran myös vartioimis- ja puolustusviettiä, mutta niistä pyritään jalostusvalinnoin määrätietoisesti eroon. Saksanseisojat ovat melko jääräpäitä ilman kunnon koulutusta ja kuria. Joskus myös iän myötä jääräpäisyys alkaa tulla esiin. Saksanseisojat ovat myös paikoin todella ns. ”hellyydenkipeitä”, eli niitä pitäisi olla silittämässä ja rapsuttamassa.

Metsästyskäyttö

Karkeakarvainen saksanseisoja on saanut mainetta uupumattomana ja rohkeana metsästäjänä kaikenlaisessa maastossa. Se on monipuolinen metsästyskoira, joka sopii hyvin kaiken riistan metsästykseen.

Vesilintujahdissa rotu on mainio. Se noutaa pudotetun riistan ja kerää usein talteen myös muiden sorsastajien haavoittamat tai löytämättä jääneet linnut. Karkeakarvaista saksanseisojaa käytetään myös jälkikoirana haavoitetun riistan etsimisessä. Rodun haku käy myös laajuudeltaan ja vauhdiltaan tulokselliseen riekonpyyntiin tunturimaastossa sekä peltopyy- ja fasaanijahtiin peltomaastossa.

Alkuperä

Rotu on vielä nuori: se sai nykyisen ulkonäkönsä 1900-luvun alussa. Suomessa rotukirjat suljettiin vasta 1938; tämä tarkoittaa sitä, että rotuun ei sen jälkeen hyväksytä muita kuin puhdasrotuisista esivanhemmista polveutuneita eläimiä. Siihen asti lyhytkarvaisia ja karkeakarvaisia saksanseisojia astutettiin ristiin ja pennut rekisteröitiin niiden karvan laadun mukaan jompaankumpaan rotuun. Rodun alkuperämaassa rotukirjaa ei ole suljettu kokonaan vieläkään.

Lähteet

• Tapio Eerola, Suomen koirarodut, Tammi 1997
• http://www.koirat.com
• http://www.saksanseisojakerho.fi/

Aiheesta muualla

• Rotumääritelmä (Suomen Kennelliitto, pdf)