Espanjanvesikoira

Espanjanvesikoira (esp. perro de agua español) on keskikokoinen, kiharakarvainen paimenkoira, joka toimii myös vedestä ja maalta noutavana metsästyskoirana. Espanjassa rotu on perinteisesti ollut kalastajien ja merimiesten apuri. Rodun Suomessa käytetty lempinimi "perro" tulee espanjankielisestä nimestä, ja tarkoittaa koiraa. FCI hyväksyi rodun vuonna 1985, vaikka espanjanvesikoiran tyyppisiä koiria onkin ollut Pyreneiden niemimaalla useamman vuosisadan ajan. Rodun alkuperästä on useita erilaisia teorioita. Suomeen ensimmäiset perrot tulivat vuonna 1992, ja rodun suosio on vakiintunut viime vuosina. Suomeen on rekisteröity lähes 4300 espanjanvesikoiraa. Vuosittaiset rekisteröintimäärät ovat yli 300 koiraa, vuoden 2012 oltua huippuvuosi 512 rekisteröinnillä.

Espanjanvesikoira
Avaintiedot
Alkuperämaa	Espanja
Määrä	Suomessa rekisteröity 6 543
Rodun syntyaika	1700–1800 -luku
Alkuperäinen käyttö	yleiskäyttöinen työkoira
Nykyinen käyttö	seurakoira, työkoira
Muita nimityksiä	perro, perro de agua español, Spanish Water Dog, chien d'eau espagnol, Spanischer Wasserhund, hispaania veekoer
FCI-luokitus	ryhmä 8 Noutajat, ylösajavat koirat ja vesikoirat alaryhmä 3 Vesikoirat #336
Ulkonäkö
Paino	uros 18–22 kg, narttu 14–18 kg
Säkäkorkeus	urokset 44–50 cm, nartut 40–46 cm
Väritys	Valkoinen, musta tai kastanjanruskea ja niiden eri sävyt. Valkomusta tai valkoruskea ja niiden eri sävyt sallitaan.
Infobox OK

Ulkonäkö

Nimensä mukaisesti espanjanvesikoira kuuluu FCI:n roturyhmään 8: noutajat, ylösajavat koirat ja vesikoirat. Yleisvaikutelmaltaan perro on karkea- ja voimakasrakenteinen, sopusuhtainen ja korkeuttaan hieman pidempi. Kyseessä on keskikokoinen rotu: painoa uroksille kertyy 18–22 kg, nartut ovat luonnollisesti muutaman kilon kevyempiä. Urosten säkäkorkeus on 44–50 cm ja narttujen 40–46 cm. 2 cm:n vaihtelut ihannerajojen yli tai ali ovat sallittuja kummallekin sukupuolelle, mikäli koiran mittasuhteet muuten ovat oikeat.

Turkki

Espanjanvesikoiran turkki poikkeaa monellakin tapaa useimpien rotujen turkeista. Rotumääritelmän mukaan näyttelyissä turkin pituuden tulee olla 3–15 cm. Lyhyenä karva on kiharaa, mutta pidempänä muodostaa nyörejä ja hylkii tehokkaasti vettä. Karva ajellaan 1–3 kertaa vuodessa. Turkin esteettinen muotoilu on näyttelykoirilta kielletty, joten leikkaaminen on yksinkertaista. Turkki saksitaan tai ajetaan trimmerillä kauttaaltaan tasaisesti lyhyeksi. Turkista ei irtoa juurikaan karvaa.

Hyväksyttävät värit ovat yksivärinen valkoinen, ruskea ja musta kaikissa sävyissään sekä kaksivärinen valkoisen kanssa. Pigmentti ja silmien väri ovat suhteessa turkin väriin. Kolmivärinen, mustan tai ruskean tan-merkkisyys sekä "dalmatialaispilkutus" eivät ole sallittuja. Dalmatialaispilkutukseksi on Suomessa espanjalaisen rotumääritelmän pohjalta tulkittu pienet tummat pilkut muuten valkoisessa koirassa. Jos koirassa sen sijaan on edes muutama selkeä laikku pienempien pilkkujen lisäksi, sitä ei pidetä värivirheellisenä. Espanjanvesikoirille on myös tyypillistä värin vaihtuminen koiran vanhetessa. Mustana syntyvä pentu voi vanhemmiten olla harmaa tai rusehtava, ja suklaanruskeana syntynyt pentu voi muuttua hiekanvaaleaksi. On kuitenkin myös koiria, joiden väri ei haalistu.

Turkin perushoito on helppoa: sitä ei kammata eikä harjata. Tarvittaessa koira pestään shampoolla ja kuivaukseen riittää pyyhe. Runsaan karvan kasvun takia etenkin korvakäytävät kannattaa tarkistaa usein ja nyppiä sormin pois ylimääräinen karva.

Luonne

Espanjanvesikoiran luonne määritellään uskolliseksi, tottelevaiseksi, iloiseksi, uutteraksi, rohkeaksi ja erittäin oppivaiseksi. Piha- ja laivavahdin ominaisuudet ovat edelleen tallella: tarvittaessa koira hälyttää haukkumalla isäntäväen paikalle. Arkuus, aggressiivisuus ja kohtuuttoman suuri puolustushalu kuuluvat joidenkin yksilöiden luonteisiin, vaikka se on epätoivottua. Rodun alkuperäisistä käyttöominaisuuksista johtuen koira saattaa olla paljon toimintaa vaativa, herkkähaukkuinen, voimakkaasti metsästys- tai paimennusviettinen.

Alkuperä

Espanjanvesikoiria

Espanjanvesikoiraa muistuttavia koiria on ollut Pyreneitten niemimaalla jo kauan, mutta koirien alkuperästä ei ole saatu varmuutta. Eri teorioiden mukaan espanjanvesikoira on kesyyntynyt Pohjanmeren rannikolla eläneestä villikoirasta, polveutunut Itä-Euroopan paimentolaiskansojen nyöriturkkisista koirista tai Pohjois-Afrikan berberien kiharakarvaisista metsästyskoirista. Jotkut puolestaan uskovat koirien tulleen Espanjan rannikolle vasta 1700- ja 1800- lukujen vaihteessa, jolloin merinolampaita kuljetettiin turkkilaisilla laivoilla muun muassa Australiaan.

Vaikka rotu on vuosisatoja vanha, espanjalaiset kiinnostuivat sen pelastamisesta vasta 1970-luvulla. Oma espanjalainen rotuyhdistys perustettiin vuonna 1980 ja viisi vuotta myöhemmin FCI hyväksyi rodun virallisesti. Rotuunottoja tapahtuu edelleen vuosittain Espanjassa järjestettävän erikoisnäyttelyn yhteydessä. Vuodesta 1999 espanjanvesikoirat ovat olleet oikeutettuja vastaanottamaan cacibin.

Perrot ovat alun perin toimineet hyvinkin erilaisissa tehtävissä. Niitä on käytetty paimenena, pihavahtina, noutavana metsästyskoirana maalla ja vedessä sekä tavaroiden ja viestien viejänä seuralaisen tärkeää roolia unohtamatta.

Terveys

Espanjanvesikoiraa pidetään suhteellisen terveenä rotuna. Lonkkaniveldysplasiaa esiintyy jonkin verran, mutta muita sairauksia tai vikoja (allergiaa, purentavikaa, hammas- ja kivespuutoksia, häntämutkia, kilpirauhasen vajaatoimintaa, varvasanomaliaa, SA-ihosairautta sekä HC ja RD PHTVL/PHPV –silmäsairauksia) on ilmennyt lähinnä yksittäisinä tapauksina.

Nykytilanne

Nykyään lähes kaikki espanjanvesikoirat ovat seura- ja harrastuskoiria. Espanjassakin enää pieni osa koirista toimii perinteisissä työtehtävissä. Rodun monipuolisuus on kuitenkin taannut niille uuden tulevaisuuden huume-, pommi- ja pelastuskoirina kotimaassaan.

Suomessa rotua pidetään lähinnä seura- ja harrastuskoirana. Monipuolisena työkoirana espanjanvesikoira sopii moneen harrastukseen. Koiranäyttelyt, agility ja TOKO lienevät suosituimpia. Rodulla on myös palveluskoiraoikeudet ja vuosittain saadaan muutamia kilpailutuloksia. Rotua edustaa Vesikoirat ry, joka edustaa myös portugalinvesikoiria. Rekisteröintimäärät ovat kasvaneet suurin harppauksin viime vuosikymmeninä. Vuonna 2016 espanjanvesikoiria rekisteröitiin 457.

Lähteet

• Vesikoirat ry.
• Jalostusohjelma ja rotumääritelmä (Arkistoitu – Internet Archive) (Suomen Kennelliitto, pdf)
• Espanjanvesikoira, Spnieliliitto (Archive.org)

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta espanjanvesikoira Wikimedia Commonsissa