Banaanikärpäsen taudit
Banaanikärpäsen taudeilla tarkoitetaan erilaisia loisten, mikro-organismien ja virusten aiheuttamia sairauksia, jotka vaikuttavat joko luonnossa tai laboratorio-oloissa eläviin banaanikärpäsiin. Termillä voidaan myös laboratorioissa viitata banaanikärpäsen kasvatusalustassa eläviin pieneliöihin, jotka muuntavat ravintoalustan kärpäsille kelpaamattomaksi. Laboratoriossa useimpia banaanikärpäsen tauteja torjutaan yksinkertaisesti pitämällä kasvatustilat mahdollisimman puhtaina ja pyyhkimällä kärpästen ja niiden ravinnon kanssa tekemisissä olevat alueet säännöllisesti alkoholilla. Tämän lisäksi tauteja torjutaan eristämällä kaikki laboratorioon saapuvat uudet kannat sekä sairastuneet kasvatukset. Luonnosta tuotuja kärpäsiä voidaan pitää eristyksessä jopa neljän sukupolven ajan.[1]
Bakteeritaudit muokkaa
Yleisimmin kasvatuksissa ongelmia aiheuttavat usein väriltään punaruskeaa limaa tuottavat bakteerit, jotka elävät kasvatusalustassa. Ne ovat yleisiä kärpästen taudinaiheuttajia myös luonnossa. Tällaisia bakteereja ovat mm. Acinebacter-suvun lajit. Antibioottien, kuten streptomysiinin, ampisilliinin tai tetrasykliinin lisääminen ravintoalustaan tuhoaa nämä bakteerit yleensä yhdessä sukupolvessa. Myös dekstroosin käyttö kasvatusalustassa sukroosin sijaan vähentää bakteerien kasvua.[1]
Homeet muokkaa
Penicillium ja Aspergillus -sukujen homeet ovat yleisiä laboratoriokasvatusten haittaorganismeja, sillä ravintoalustan koostumus on ideaalinen niiden kasvuun. Terveillä kannoilla ne eivät aiheuta ongelmaa, mutta heikot kärpäskannat ne voivat tappaa. Tämän vuoksi kasvatusalustaan lisätään useimmiten homeenestoainetta, joka on yleisimmin Nipagin M -liuosta.[1]
Punkit muokkaa
Useat punkkilajit voivat saastuttaa banaanikärpäskasvatuksia ja niiden luonnonkantoja. Ne voivat olla joko kärpästen itsensä loisia tai kiinnostuneita vain niiden ravintoalustasta. Loisivat punkit ovat näistä kahdesta tyypistä huomattavasti vaarallisempia, mutta onneksi myös harvinaisempia myös luonnossa. Ravintoalustassa elävät punkit kulkeutuvat laboratoriossa kasvatuspulloihin useimmiten ravintoalustan raaka-aineiden mukana, joten niiden torjunnassa puhtaus on erityisen tärkeää. Samoin liian vanhoiksi päässeiden pullojen ravintoalustoilla ne ovat yleisiä. Punkkien torjunta on hankalaa ja joskus kokonaisia kantoja on hävitettävä niissä esiintyvien punkkien vuoksi.[1]
Virukset muokkaa
Vaikka aikaisemmin luultiin toisin, voivat myös virukset levitä laboratorio-olosuhteissa. Kaksijuosteisesta RNA:sta koostuva DCV-pikornavirus (engl. Drosophila C Virus) -infektio on havaittu myös muutamissa laboratorioissa, joissa se aiheuttaa koteloiden mustumista ja niiden kuoleman. Virus myös näyttää estävän Hsp70-lämpöshokkipromoottorin kautta toimivien geenien transkription.[1]