Avaa päävalikko

Banaanikärpäsen kasvatus laboratoriossa

Banaanikärpäspulloja. Vasemmalla pienempi risteytyspullo ja oikealla suurempi kasvatuspullo, jollaisessa eri kantoja ylläpdetään

Banaanikärpäsen kasvatus laboratoriossa tapahtuu tasaisessa lämpötilassa pidetyissä ja ilmavasti suljetuissa lasipulloissa, joiden pohjalle on valettu puuromaista kärpäsen toukkien ja aikuisten ravintoalustaa. Laboratorioissa banaanikärpäsiä käytetään muun muassa erilaisissa geneettisissä ja fysiologisissa tutkimuksissa. Tutkimuksia varten laboratoriossa tulee olla mahdollisuus kasvattaa ja risteyttää useita erilaisia kärpäskantoja.

Kasvatuspullot ja sukupolvenkiertoMuokkaa

Banaanikärpäsiä kasvatetaan pienissä lasipulloissa, jotka on suljettu ilmavasti joko sideharsolla tai vaahtomuovitupolla. Kantoja ylläpidetään suuremmissa, yleensä noin 200 ml:n vetoisissa kasvatuspulloissa. Haluttujen yksilöiden risteytys ja näiden jälkeläisten nopeampi kasvatus tehdään pienemmissä, yleensä noin 50 ml:n vetoisissa risteytyspulloissa. FlyBasen kautta tai suoraan kantakeskuksista postitse tilatut yksilöt kuljetetaan tätäkin pienemmissä, noin 10 ml:n muovipulloissa, joista ne on siirrettävä suurempiin pulloihin.

Koska banaanikärpänen on vaihtolämpöinen eliö, on sen sukupolven kierto riippuvainen kasvatuslämpötilasta. Siksi kasvatuspulloja pidetään yleensä kasvatushuoneessa, jonka lämpötila on vain noin 18 astetta. Tässä lämpötilassa banaanikärpäsen kehitys kestää noin 4 – 5 viikkoa. Risteytykset taas tehdään korkeammassa lämpötilassa, joka on yleensä noin 24 astetta. Näin kärpäset kehittyvät nopeammin ja risteytyksen tulos saadaan nopeammin selville. Kasvatuspulloissa olevat kärpäset siirretään uusiin pulloihin noin kuuden viikon välein, jotta ruoka olisi aina tuoretta ja etteivät banaanikärpäsen taudit pääsisi leviämään pulloissa. Yleensä samaa kantaa olevat eri pullot vaihdetaan noin kahden viikon väleillä, jotta osa pulloista on aina tuoreita.[1][2]

RavintoalustaMuokkaa

Kotioloissa banaanikärpäsiä kasvatettaessa (esimerkiksi akvaariokalojen ruoaksi) niiden kasvatus onnistuu parhaiten yksinkertaisesti erlenmeyer-pullon kaltaisessa lasiastiassa, johon on valettu hiivaa ja fruktoosisokeria sisältävää agaroosi- ja mannaryynihyytelöä.[3] Laboratorio-olosuhteissa ravintoalustan koostumus on kuitenkin hieman monimutkaisempi, pääasiassa tautien ja homeiden torjunnan vuoksi. Yleinen valmistusohje noin 20 – 25 kpl 200 ml:n pulloon tarvittavalle "puurolle" sisältää seuraavat valmistusaineet:

  • 1200 ml vettä
  • 10 g agar-agaria
  • 150 ml siirappia
  • 20 g panimohiivaa
  • Nipagin M -liuosta
  • 80 g mannaryynejä
  • elävän hiivan suspensiota (lisätään jäähtyneeseen massaan)

Aineksista hiivat toimivat kärpästen pääasiallisena ravintona. Hiivat puolestaan käyttävät siirappia ja mannaryynejä kasvaakseen. Agar antaa puurolle kiinteyttä ja Nipagin M estää homeiden kasvun. Puuro keitetään ja sitä valetaan steriloidun pullon pohjalle parin senttimetrin kerros, jonka jälkeen pullot suljetaan steriilillä vanutupolla. Pullojen annetaan seistä noin vuorokauden ajan, jotta ylimääräinen kosteus haihtuu ja massa jäähtyy huoneenlämpöiseksi. Kärpäset siirretään uuteen pulloon vanhasta pullosta nopeasti karistamalla.[2]

Kantakirjat ja kantojen tilausMuokkaa

Jokaisesta laboratoriossa ylläpidettävästä kannasta pidetään yleensä omaa kantakirjaa, johon merkitään kunkin kannan genotyyppi, sen ylläpidon vaativat erikoistoimenpiteet sekä havaitut sairaudet ym. Osa banaanikärpäslaboratorioista ylläpitää näitä tietoja myös internetissä. Banaanikärpästutkimuksen perinteiden mukaisesti useimmat laboratorioista ovat valmiita lähettämään ylläpitämiään kärpäskantoja maksutta muille tutkijoille, jotta myös nämä saavat tehdä kokeita harvinaisilla kannoilla. Maailmalla on myös muutamia niin sanottuja kaupallisia kantakeskuksia, jotka ylläpitävät suuria määriä erilaisia kärpäskantoja ja joiden kautta voi helposti tilata useimpia yleisiä mutanttikantoja. FlyBase, joka ylläpitää listaa kaikista tunnetuista mutanttikannoista, listaa myös sivuillaan kantojen saatavuustietoja.

LähteetMuokkaa

  1. Ashburner, M. & Roote, J.: Maintenance of a Drosophila Laboratory: General Procedures 2007. CSH Protocols. Viitattu 27.6.2007. (englanniksi)
  2. a b Nokkala C. (toim): Genetiikan perusteiden harjoitukset, teoriamoniste. Turun yliopisto, Genetiikan laboratorio, 1996.
  3. Ville Kivisalmi: Banaanikärpästen kasvatus 2006. Tampereen akvaarioseura. Viitattu 11.4.2007.