Banū Hāshim

Banū Hāshim (arab. بنو هاشم‎) oli islamilaisen historiankirjoituksen mukaan arabialaisen Quraiš-heimon klaani. Profeetta Muhammad oli tämän klaanin jäsen; hänen isoisoisänsä oli Hashim ibn 'Abd Manaf, jonka mukaan klaani on nimetty.[1] Tämän klaanin jäseniin viitataan hašemiitteinä ja he käyttävät sukunimeä Hašhemi. Quraiš-heimon muita klaaneja olivat Banū Abd Shams, Banū Al-Muttalib ja Banū Nawfali.

Maurycy Apfelbaum: Beduiini kamelin selässä

Muhammedin sedän Abbas ibn Abd-al-Muttalibin jälkeläisten sukunimi on Abbasi, mistä tulee dynastian nimi abbasidit. Muhammadin jälkeläiset käyttävät yleensä nimeä Abbasi al-Hashmi, El Abbasy tai Hussaini tai titteleitä Sayyid tai Sharif.

Sukulaisuus tai läheisyys profeetta Muhammediin muuttui kunnia-asiaksi arabimaailmassa heti islamin syntyessä. Kun Ibn Ishaq kirjoitti Bagdadissa 760-luvulla Muhammedin ensimmäisen elämäkerran, hän asetti arabisuvut arvojärjestykseen kertomalla kuka oli "ensimmäisenä" kääntynyt islamiin tai missä järjestyksessä ei-isät olivat puristetaneet Muhammedin kättä.[2] Lähisukulaisuus Muhammedin kanssa on nykyaikaan saakka pysynyt tärkeänä tapana legitimoida valtaa. Jordanian[3] ja Marokon[4] kuningassuvut katsovat kuuluvansa Banū Hāshimiin, koska pitävät itseään Fatiman ja Alin jälkeläisinä. Myös Syyriassa (1920), Irakissa (1921–1958) ja Libyassa[5] (1951–1969) 1900-luvulla vaikuttaneet hallitsijat ovat pitäneet itseään hašemiitteina, samoin Hijazin kuninkaat (1916–1925) sekä kaikki Mekan šarifit eli kuvernöörit aina vuoteen 1925 saakka. [3] Samoin Irakin presidentti Saddam Hussein katsoi lukeutuvansa Muhammedin sukulaisiin.

Historiatieteen näkemyksiäMuokkaa

Jotkut historioitsijat katsovat että sekä Muhammedin klaani Banū Hāshim että hänen heimonsa Quraiš ovat keksittyjä käsitteitä. Patricia Cronen mukaan historiankirjoitus ei tunne Quraiš -heimoa ennen 700-lukua.[6] Sitä koskevat tiedot alkavat vasta 700-luvun lopulta Ibn Ishaqin kirjoittaman Muhammed -elämäkerran myötä.[1] Sana "quraiš" esiintyy Koraanissa vain kerran: "Quraišin yhteenliittymisen tähden, talvi- ja kesäkaravaaninsa tähden palvelkoot ihmiset tämän temppelin Herraa" (Koraani 106:1-3).[7] Christoph Luxenberg pitää mahdollisena, että ajatus Quraish -heimosta syntyi käännösvirheen tuloksena (quraysh - qarish) siten, että alkuperäinen Koraanin sana olisikin tarkoittanut yhden heimon sijaan niiden liittoa (qarish, lat. foederati). Liittolaiset eli foederati palvelivat Rooman sotajoukkojen apuvoimina.[8] Kyseessä olisi siten fiktiivinen tarina. Koraanin suuraa 106 pidetään usein suuran 105 jatkeena.[9] Siinä kerrotaan sotaretkestä, jonka yhteyteen maininta liittolaisjoukoista hyvin sopii.

Ensimmäinen Muhammedista kertovan elämäkerran mukaan Muhammedin isoisän isä oli nimeltään Hašim.[10] Esi-isän ja klaanin nimi on Volker Poppin mukaan voinut todellisuudessa syntyä seuraavalla tavalla. Abbasidit tunnettiin 700-luvulla aluksi nimellä Banū Hāshim, joka tarkoitti "Hašimin seuraajia". Koska "Hishām" on sanan "Masih" eli "Messias" anagrammi, Popp pitää mahdollisena, että nimi viittasi messiaaniseen iranilais-kristilliseen liikkeeseen, joka halusi palauttaa valtaan oikean uskonnon.[11] Ibn Ishaqin Muhammed-elämäkerta kirjoitettiin abbasidien valtaannousun jälkeen, ja siinä uusi hallitsijasuku tällaisten viittausten avulla voitiin osoittaa Muhammedin perillisiksi.[11]

Aiheesta muuallaMuokkaa

 
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Banū Hāshim.

LähteetMuokkaa

  • Ibn Ishaq: The Life of Muhammad. A translation of Ishaq’s sirat rasul Allah with introduction and notes by A. Guillaume. Oxford University Press, 1955. ISBN 0-19-636033-1. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  • Luxenberg, Christoph: The Syro-Aramaic reading of the Koran: a contribution to the decoding of the language of the Koran. Berliini: Hans Schiler, 2007. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  • Popp, Volker: From Ugarit to Samarra. An archeological journey on the trial of Ernst Herzfeld. Teoksessa: K-H. Ohlig (toim.) Early Islam. A critical reconstruction based on contemporary sources, s. 14-175. Prometheus Books, 2013. ISBN 978-1-61614-825-6.

ViitteetMuokkaa

  1. a b Ibn Hisham: Profeetta Muhammadin elämäkerta (suom. Jaakko Hämeen-Anttila). Basam Books, 1999.
  2. Jansen. H.: Mohammed. Eine Biographie, s. 204. Verlag C.H. Beck, 2008.
  3. a b Why Britain created monarchies in the Middle East New Statesman. 15.8.2014. Viitattu 24.10.2018. (englanniksi)
  4. Baker Institute report examines Morocco and Islamist politics post-Arab Spring Rice University. 5.6.2018. Viitattu 24.10.2018. (englanniksi)
  5. Man in the News; Desert Monarch; Sayid Mohammed Idris el-Mahdi es-Senussi The New York Times. 23.3.1964. Viitattu 24.10.2018. (englanniksi)
  6. Patricia Crone: Meccan Trade and the Rise of Islam. Gorgias Press, 1987/2004.
  7. Koraani (suom. Jaakko Hämeen-Anttila). Basam Books, 1995.
  8. Christoph Luxenberg: The Syro-aramaic Reading of the Koran. A Contribution of the Decoding of the Language of the Koran., s. 236-237. Hans Schiler, 2007.
  9. Jaakko Hämeen-Anttila: Koraanin selitysteos, s. 228. Basam Books, 2008.
  10. Ibn Ishaq: The Life of Muhammad. A translation of Ishaq’s sirat rasul Allah with introduction and notes by A. Guillaume, s. 183. Oxford University Press, 1998. Teoksen verkkoversio.
  11. a b Popp, 2013, s. 141