Aunuksen rata

Aunuksen rata on rautatie Karjalan tasavallassa Venäjällä. Se yhdistää Laatokan pohjoispuolella Vanhan Karjalan radan Muurmannin rataan. Radan rakensivat suomalaiset 1920- ja 1930-luvuilla vanhalle rajalle Salmiin ja jatkosodan aikana miehitetyssä Itä-Karjalassa rajalta Syvärille. Rata kulkee Lotinapellosta Jänisjärvelle. Rataosalla on tavaraliikennettä ja yksi päivittäinen henkilöjunapari välillä Lotinapelto–Jänisjärvi. Rataosan kunto on pääosin heikko, joten käytettävät nopeudet ja akselipainot ovat pieniä. Rataosan useilla asemilla on myös käytössä siipiopastimia, kuten Pitkärannassa, Läskelässä ja Salmissa. Radalla kulkee yksi sekajunapari Lotinanpelto–Jänisjärvi–Lotinanpelto, jossa kulkee makuuvaunut Pietarista ja Petroskoista Jänisjärvelle.^lähde?

Aunuksen rata
Perustiedot
Reitti	Lotinapelto–Jänisjärvi
Avattu	1. kesäkuuta 1925
Liikenne
Henkilöjunia / vrk	2
Tekniset tiedot
Pituus	218 km
Raiteiden lkm	1
Raideleveys	1 520 mm
Sähköistys	ei
Lotinapelto–Jänisjärvi Km   Lyh. Liikennepaikat  Matkaselkään 218,~ Jänisjärvi  Suojärvelle 214,~ Hämekoski 210,~ Harlu 202,~ Läskelä 186,~ Impilahti 181,~ Leppäsilta Kitelä 171,~ Koirinoja 160,~ Pitkäranta 150,~ Ylä-Uuksu 128,8 Salmi 116,6 Kurkunkaula 102,~ Rajakontu 90,~ Vitele 78,~ Tuulos 65,~ Alavoinen 57,~ Tuuksi 50,~ Aunus 22,~ Inema 3,8 Syväri 2,7  Petroskoihin 0,0 Lotinapelto  Olhavaan Merkkien selitykset
Infobox OK

Radan historia

Leppäkosken tehdasosakeyhtiö anoi haararadan rakentamista Hämekosken (nykyisin) Jänisjärven asemalta anojan maalla olevalle sorakuopalle ja noin yhdeksän kilometrin päässä olevalle tehtaalleen. Valtioneuvosto suostui anomukseen 12. elokuuta 1919. Asetettujen ehtojen mukaan oli toiminimen avustettava haararadan rakentamista 1 500 000 markalla, luovutettava korvauksetta rataa ja sorakuoppaa varten tarvittava alue sekä vastattava rata-alueen aitauksesta. Osakeyhtiöllä oli kuitenkin oikeus saada korvauksetta soraa omia tarpeitaan varten.^lähde?

Haararata Harluun

Haararadan 9 kilometrin pituinen osa tuli valtion omaksi liikennöimis- ja kunnossapitovelvollisuuksin. Tämän Jänisjärven–Harlun haararadan tutkimus toimitettiin syksyllä 1919. Rata kiskotettiin ja sorastettiin tarvittavaan kuntoon Harluun saakka 1921. Kiskotus ennätti Harlun pysäkille 16. elokuuta 1921. Rata luovutettiin yleiselle liikenteelle 31. joulukuuta 1923. Harlussa merkittävin radan käyttäjä oli Leppäkosken tehtaat.

Radan jatkaminen Läskelään

Osakeyhtiö Läskelä Aktiebolag osti Leppäkoski Fabrikers Ab -yhtiön ja halusi ulottaa haararadan Läskelään saakka, jotta Läskelän tehtaan tuotteiden kuljetus paranisi. Valtioneuvosto suostui 17. tammikuuta 1924 Läskelän tehdasosakeyhtiön anomukseen Jänisjärvi–Harlu-radan jatkamiseksi osakeyhtiön omistamalle Läskelän tehtaalle ehdolla, että toiminimi ottaa osaa rakennuskustannuksiin 1 700 000 markalla. Tutkimus tällä 8,5 kilometrin pituisella radalla oli toimitettu 1923. Työt aloitettiin helmikuussa 1924. Samana vuonna saatiin lähes kaikki pengerrystyöt sekä kiskotus valmiiksi ja rata osittain sorastetuksi. Myös Löytyojan 20 metrin holvisilta ja radan rummut saatiin valmiiksi. Rata avattiin yleiselle liikenteelle 1. kesäkuuta 1925.

Rata Pitkärantaan

Läskelän–Pitkänrannan radan rakentaminen sisältyi lakiin erinäisistä rautatierakennuksista vuosille 1926–1930, jossa määrättiin, että normaaliraiteinen (1 524 mm) rautatie rakennetaan Läskelän asemalta Pitkäänrantaan ja että rakennustyöt aloitetaan 1929. Radan rakentamisen ehtona oli että kunnat sitoutuvat edeltäpäin vastaamaan tarvittavien maa- ja vesialueiden lunastuksesta. Kun kunnat olivat antaneet lain vaatimat sitoumukset, valtioneuvosto vahvisti 28. joulukuuta 1928 radan suunnan. Rakennustyöt aloitettiin 2. tammikuuta 1929.

Kun radan alkuosa Läskelän asemalta Sumerianjoelle asti oli tavallista vaikeampaa maastoa, mutta Sumerianjoki–Pitkäranta helpompaa, otettiin työsuunnitelmaan vain radan alkuosa.

Vuoden 1930 aikana rakennustyöt olivat käynnissä pitkin koko ratalinjaa. Pääasiallisesti ne kohdistuivat pengerrystöihin ja siltojen ja rumpujen rakentamiseen.

Rata Salmiin

Salmin kunnassa vallinneen vaikean työttömyystilanteen vuoksi päätti valtioneuvosto 11. helmikuuta 1932 jatkaa rataa Pitkärannasta Uuksuun ja sieltä edelleen Uuksunlahteen Laatokan rantaan. Työt aloitettiin 18. helmikuuta 1932. Maksuttomasta maanluovutuksesta sekä haittojen, vahinkojen ja aitauksen korvauksesta oli Salmin kunta tehnyt päätöksen jo 1925. Pengerrystyöt valmistuivat yhtä kallioleikkausta ja Uuksun satama-alueen täyttöä lukuun ottamatta vuoden lopussa ja rumpujen ja Ristiojan sillan rakentaminen aloitettiin. Vuoden 1933 aikana valmistuivat Pitkärannan veturitalli, vesitorni ja vaunuvaaka sekä muutama vielä keskeneräisenä olleista huonerakennuksista. Uuksun satamaradalla saatiin valmiiksi loput pengerrystyöt ja rummut sekä Ristiojan silta. Uuksuun rakennettiin tarvittavat huonerakennukset. Rata saatiin täysin valmiiksi 1933 ja avattiin yleiselle liikenteelle Pitkärantaan 1. syyskuuta 1932 ja Uuksuun 1. joulukuuta 1933.

Valtionrautateiden viimeisen rauhanajan aikataulun (Syysturisti 1939) mukaan radalla oli liikenteessä yksi henkilöjunapari (junat 847/848) ja yksi tavarajunapari (8329/8330), johon oli liitetty myös yksi kolmannen luokan matkustajavaunu. Sortavalaan VR oli järjestänyt Salmista neljä päivittäistä suoraa linja-autovuoroa. Sortavalasta liikennöi puolestaan neljä suoraa vuoroa Salmiin ja yksi Pitkäänrantaan. Ennen talvisotaa käytiin keskustelua suoran radan rakentamisesta Sortavalasta (Helylästä) Läskelään jotta kierros Jänisjärven ja Matkaselän kautta jäisi pois. Asia ei edennyt keskustelua pidemmälle, kun talvisota alkoi 30. marraskuuta 1939. Sodassa VR menetti Jänisjärven–Uuksun rataosalla yhden veturin, kun veturi numero 294 kaatui Kitelän penkereellä. Se jouduttiin rintamalinjan läheisyyden vuoksi jättämään paikalleen. Moskovan rauhansopimuksen mukaan koko rataosa jäi luovutetulle alueelle.

Jatkosodassa suomalaiset valtasivat koko Aunuksen kannaksen aina Syväriä myöten. Alkuvuodesta 1942 alettiin suunnitella radan jatkamista Uuksusta etelään, ja radan rakennustyöt aloitettiin syksyllä 1942. Uutta rataa rakennettiin yhteensä 110 kilometriä Mäkriään. Rata oli liikennöitävässä kunnossa huhtikuussa 1943. Toisin kun muut rajantakaiset rataosat, joilla VR liikennöi, Uuksun–Mäkriän rataosa liitettiin kotimaan linjahallintoon. Keväällä 1944, VR:n aikataulun numero 110 astuessa voimaan 15. marraskuuta 1944, radalla liikennöi kaksi henkilöjunaparia (lomalaispikajunat 11/12 ja henkilöjunat 847/848) ja kaksi päivittäistä tavarajunaparia. Ratakilometrit laskettiin Helsingistä. Kesäkuussa 1944 VR menetti rataosalla yhden veturin, kun veturi 903 jäi kattila rikki ammuttuna Aunuksenlinnan ratapihalle.

Vuoteen 1970 saakka tämä suomalaisten rakentama rata vietti hiljaiseloa, jolloin sillä liikkui päivittäin vain yksi sekajunapari Jänisjärven ja Aunuksen välillä. Siinä kuljetettiin myös Leningradin–Aunuksen ja Petroskoin–Aunuksen matkustajavaunut. Vasta vuonna 1971 venäläiset saivat valmiiksi Syvärillä Lotinanpellolla uuden yhdistetyn rauta- ja maantiesillan Syvärin yli. Samaan aikaan valmistui myös Lotinanpellon–Aunuksen välinen uusi rata, joka mahdollisti suoran junayhteyden etelästä Laatokan itärannalle.

Rataa ei ole sähköistetty. Sitä liikennöitiin höyryvetureilla aina 1970-luvun lopulle saakka. Nykyisin junissa käytetään dieselvetureita. Moskovan–Pitkänrannan, Petroskoin–Pitkänrannan ja Pietarin–Pitkänrannan makuuvaunut kuljetettiin junissa 960/959 välillä Lotinanpelto–Pitkäranta–Lotinanpelto vuonna 2001. Sama juna jatkoi numeroilla 964/963 välin Pitkäranta - Jänisjärvi–Pitkäranta.

Radalla kulkee yksi sekajunapari Lotinanpelto–Jänisjärvi–Lotinanpelto, jossa kulkee makuuvaunut Pietarista ja Petroskoista Jänisjärvelle.^lähde?

Aiheesta muualla

• Päättäjäisissä Pitkässärannassa, Suomen Kuvalehti, 27.03.1934, nro 13-14, s. 18, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot