Armas Honkasalo
Kaarlo Armas Honkasalo (alk. Johansson,[1] 8. lokakuuta 1891 Pori – 3. toukokuuta 1918 Viipuri[2]) oli sahatyömies ja ammattiyhdistysaktiivi, joka Suomen sisällissodan aikana oli yksi Porin punakaartin päälliköistä. Hänet teloitettiin toukokuussa 1918 Viipurin vankileirillä.
| Armas Honkasalo | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 8. lokakuuta 1891 Pori |
| Kuollut | 3. toukokuuta 1918 (26 vuotta) Viipuri |
| Ammatti | sahatyömies |
| Sotilashenkilö | |
| Palvelusvuodet | 1918 |
| Taistelut ja sodat | Suomen sisällissota |
| Joukko-osasto | Porin punakaarti |
Elämä muokkaa
Ammattiyhdistystoiminta muokkaa
Armas Honkasalo oli syntynyt Porissa aviottomana lapsena. Hän työskenteli kaupungin keskustan tuntumassa Seikun sahalla ja asui Vanhakoiviston esikaupunkialueella, joka tuolloin kuului vielä Ulvilan pitäjään. Honkasalo oli aktiivisesti mukana Porin työväenyhdistyksen sahatyöväen ammattiosaston toiminnassa ja ehti käymään jopa siirtolaisena Pohjois-Amerikassa.[1]
1910-luvun puolivälissä hänestä tuli osaston kiistaton johtohahmo, vaikkei milloinkaan sen puheenjohtajana toiminutkaan. Honkasalo oli ammattiosaston sihteeri ja keväällä 1917 hänet valittiin rahastonhoitajaksi. Honkasalon aatteellisuutta kuvastaa, että hän kieltäytyi tehtäviin kuuluneista lisäpalkkioista yhdistyksen heikkoon taloudelliseen tilanteeseen vedoten.[3] Honkasalo oli myös ammattiosaston huvitoimikunnan aktiiveja.[4] Lisäksi hän harrasti hiihtoa ja juoksua Porin Pyrinnössä, toimien samalla seuran sihteerinä ja johtokunnan jäsenenä.[1]
Elokuussa 1917 Honkasalo valittiin ylivoimaisella ääntenenemmistöllä ammattiosaston edustajaksi Suomen Ammattijärjestön sekä puutyöntekijäin liiton edustajainkokouksiin. Erinäisistä viivästyksistä johtuen niitä ei kuitenkaan ehditty pitämään ennen sisällissodan syttymistä. Juuri ennen marraskuun yleislakkoa järjestetyssä yhdistyksen kuukausikokouksessa Honkasalon asema korostui entisestään, kun hän puheessaan alusti tulevassa SAJ:n edustajainkokouksessa käsiteltävistä asioista. Honkasalo otti kantaa ammattiosaston piirissä esiintynyttä syndikalismia vastaan, vaati senaattia vastuuseen elintarvikepulasta ja arvosteli myös sosialidemokraattisen puolueen eduskuntaryhmän saamattomuutta. Vaihtoehdoksi eduskuntatyölle hän esitti ateenalaistyylistä kansankokousta. Yleislakon aikana syntyneissä työväen järjestyskaartin ja suojeluskunnan välisissä kahnauksissa Honksalo oli sovittelijan roolissa.[3]
Sisällissota muokkaa
Sisällissodan sytyttyä tammikuussa 1918, hän oli nimellisesti Porin sahatyöntekijäin ammattiosaston varapuheenjohtaja. Honkasalo toimi aluksi punaisten Satakunnan rintaman keskisen lohkon komentajana, kunnes Helsingin punakaartiin kuulunut Aksel Nikanor Aarre-Davidsson tuli nopeasti hänen tilalleen. Honkasalo osallistui muun muassa Noormarkussa käytyyn Harjakankaan taisteluun ja korvasi puolestaan Aarre-Davidssonin rintamapäällikkönä ennen punaisten huhtikuun alkupuolella aloittamaa vetäytymistä.[1]
Punaiset aloittivat vetäytymisensä Satakunnasta 10. huhtikuuta. Pääosa Porista paenneista punakaartilaisista ja heidän perheenjäsenistään jäi saksalaisten saartorenkaan sisälle Hämeenlinnan ja Lahden välillä, mutta Honkasalon johtama sahatyöläisistä koottu noin 300 miehen ja naisen joukko onnistui pääsemään lähes Viipuriin saakka. Kun he huomasivat kaupungin olevan jo valkoisten hallussa, kääntyi joukko takaisin länteen, aikomuksenaan yrittää Haminan kautta Venäjälle. Sahatyöläiset joutuivat kuitenkin antautumaan 2. toukokuuta Säkkijärvellä noin 40 kilometrin päässä Viipurista, jonka jälkeen heidät siirrettiin Viipurin vankileirille.[1]
Kuulustelussa Honkasalo ilmoitti olleensa työväen järjestyskaartin jäsenenä edellisenä syksynä, mutta jääneensä pois sen toiminnasta suurlakon jälkeen, koska ei hyväksynyt kaartin aseellista toimintaa. Honkasalo liittyi punakaartiin uudelleen tammikuussa ja kertoi toimineensa muun muassa komppanian apupäällikkönä Harjakankaan taistelun aikana. Lisäksi hän myönsi olleensa Venäjälle pyrkineen joukon johtaja ja kertoi antautumisen tapahtuneen ehdolla, ettei ketään teloiteta. Honkasalo merkittiin kuitenkin kuulustelun jälkeen kategoriaan I, mikä valkoisten luokittelussa tarkoitti välitöntä ampumista.[1] Antautuneeseen ryhmään kuuluneen E. Hämäläisen mukaan hänet vietiin kuulusteluja seuranneena yönä muiden päälliköiden kanssa sorakuopalle, jossa humalainen mies ampui heidät konekiväärillä.[5]
Lähteet muokkaa
- Furuholm, Tapio: Varovaisin askelin vallankumouksen virtaan: Porin sahatyöväen ammattiosaston alkuvaiheet 1905–1918. Tampere: Tampereen yliopisto, 2006. Teoksen verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
- Halonen, Alexander: Suomen Luokkasota: Historiaa ja Muistelmia, s. 139. Superior, Wisconsin: Amerikan Suomalaisten Sosialististen Kustannusliikkeiden Liitto, 1928. Teoksen verkkoversio.