Viipurin vankileiri

Viipurin vankileiri oli Suomen sisällissodan vankileiri, joka toimi Viipurissa huhtikuusta 1918 toukokuuhun 1919. Leirillä oli enimmillään toukokuun 1918 alussa noin 11 350 vankia.[1]Suomen sotasurmat -tietokannan mukaan Viipurin vankileirillä kuoli nälkään, tauteihin tai teloituksiin 834 vankia.[2]

HistoriaMuokkaa

Valkoiset perustivat vankileirin Viipurin taistelun yhteydessä 29. huhtikuuta, jolloin leirille alettiin keräämään kaupungissa antautuneita punaisia. Leirille sijoitettiin myös 5 000–6 000 Viipurin maalaiskunnassa käydyn Naulasaaren taistelun jälkeen vangittua punaista. Vangit sijoitettiin pääosin Linnoituksen kaupunginosaan Keskuskasarmille, mutta heitä oli myös useassa muussa paikassa eri puolilla Viipuria, kuten Paraatikentällä, lääninvankilassa ja Markovillan sotilassairaalassa. Leirin päällikkönä toimi aluksi Viipurin suojeluskuntaan kuulunut liikemies Hjalmar Sarkanen ja heinäkuusta 1918 lähtien majuri Gunnar Wennerström.[1] Vankileirin koulutusohjaajana toimi pastori Arvo Pohjannoro ja lääkärinä Oskari Reinikainen.lähde?

Kesällä 1918 Viipurin vankileiristä tuli yksi 13 keskusleiristä, jonne pienempien vankileirien vangit keskitettiin. Kun punaisia samaan aikaan myös vapautettiin jäi Viipuriin enää noin 8 000 vankia. 15. syyskuuta leirin ylläpito siirtyi armeijan vastuulta vankeinhoitolaitokselle ja samalla se muuttui pakkotyölaitokseksi. Viipurin pakkotyölaitos suljettiin toukokuun lopussa 1919, jolloin jäljellä olleet vangit siirrettiin Lahden pakkotyölaitokseen.[3][4]

Viipurin vankileirillä olivat vangittuna muun muassa kansanedustajat Anni Savolainen, Maria Paaso, Kaarlo Saari ja Axel Åhlström, ay-toimitsija Väinö Uurtamo, toimittajat Osvald Fager, A. E. Forsman, Gunnar Mörn ja Hannes Uksila, kirjailijat Oskar Johansson, Verneri Jokiruoho ja Otto Saarnio, taidemaalari Väinö Kunnas, valokuvaaja Heikki Aho sekä Aarne Arvonen, Otto Kalvitsa, Oiva Lundén ja Vilho Pentikäinen. Vankileirillä teloitettujen joukossa olivat kansanedustajat J. V. Hakkinen, Samuli Häkkinen, Sofia Hjulgrén, Vilho Lehokas ja Juho Rikkonen sekä kirjailija Emil Lehén. Kansanedustajat Julius Nurminen ja Albin Valjakka kuolivat tauteihin. Huomiota on herättänyt myös punakaartin keittiössä työskennelleen 15-vuotiaan Ester Rahkosen teloitus.[5]

LähteetMuokkaa

  1. a b Pekkalainen, Tuulikki: Lapset sodassa 1918, s. 161-162. Helsinki: Tammi, 2014. ISBN 978-951-31693-9-8.
  2. Vankileireillä ja vankiloissa menehtyneet vuoden 1918 sodassa Suomen sotasurmat 1914-1922. 5.3.2002. Valtioneuvoston kanslia. Viitattu 19.9.2021.
  3. Paavolainen, Jaakko: Vankileirit Suomessa 1918, s. 161-167. Helsinki: Tammi, 1971.
  4. Halonen, Arne (toim.): ”Viipurin vankileiri”, Suomen luokkasota : historiaa ja muistelmia, s. 420–428. Superior, Wisconsin: Amerikan Suom. Sos. Kustannusliikkeiden Liitto, 1928. Teoksen verkkoversio.
  5. Nieminen, Hannu: Vuosi 1918 murjoi Viipuria – historiotsija Teemu Keskisarja paljastaa sodan unohdetut kauhut 27.12.2017. ET-lehti. Viitattu 19.9.2021.
Tämä historiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.