Antoninuksen ja Faustinan temppeli

antiikin roomalainen temppeli, sittemmin kirkkorakennus

Antoninuksen ja Faustinan temppeli (lat. Templum Divi Antonini et Divae Faustinae) on keisariaikainen roomalainen temppeli Forum Romanumilla, Via Sacran pohjoispuolella Roomassa. Temppelin rakennutti keisari Antoninus Pius edesmenneen vaimonsa Faustinan muistoksi vuonna 141. Rooman senaatti pyhitti alun perin vain Faustinalle omistetun temppelin myös Antoninukselle tämän kuoltua 161.[1][2]

Antoninuksen ja Faustinan temppeli. Temppelin edusta on palautettu kaivauksissa antiikkiseen maaperään saakka paljastaen portaat. San Lorenzo in Mirandan kirkon ovi on kuin ikkuna keskellä seinää.
Temppeli ennen Forum Romanumin kaivauksia 1860-luvulla. Huomaa maanpinnan huimasti kohonnut taso.

Temppeli muutettiin 600- tai 700-luvulla San Lorenzo in Mirandan kirkoksi, minkä ansiosta se on säilynyt jälkipolville. Alkuperäisestä temppelistä ovat jäljellä julkisivun portiikin korinttilaiset pylväät, cellan ulkoseinää, podium, arkkitraavi ja friisi. Korniisi, päätykolmio ja ulkoinen marmoriverhous ovat suurimmaksi osaksi hävinneet.[3]

Temppelin portiikin pylväiden yläosassa on uurteet epäonnistuneen kaatoyrityksen jäljiltä. Ne haluttiin purkaa rakennusmateriaalin saamiseksi joskus keskiajalla, mutta uurteisiin kiinnitetyt köydet olivat liian heikot mahtaville cipollinoksi kutsutusta vihertävästä marmorilaadusta veistetyille monoliittisille pylväille, ja yritys jätettiin sikseen. Barokkijulkisivu on peräisin vuodelta 1602.[4][5]

Lähteet

muokkaa
  1. A. Cassatella: Temple of Antoninus and Faustina cvrlab.org. Arkistoitu 2.3.2009. Viitattu 27.9.2009. (englanniksi)
  2. René Seindal: Temple of Antoninus and Faustina sights.seindal.dk. 6.8.2003. Viitattu 27.9.2009. (englanniksi)
  3. A Topographical Dictionary of Ancient Rome (Samuell Ball Platner, Oxford University Press 1929) viitattu 4.10.2009
  4. Paavo Castrén, Leena Pietilä Castrén: Rooma, s. 69. Gaudeamus, 1982. ISBN 951-662-314-X
  5. Leonard von Matt, Franco Barelli: DuMont Kunst-Reiseführer - Rom, s. 37. (6. painos) DuMont Buchverlag, 1983. ISBN 3-7701-0707-1

Aiheesta muualla

muokkaa
Tämä arkkitehtuuriin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.