Amerikanpersimoni (Diospyros virginiana) [4] on Pohjois-Amerikan itä- ja keskiosista kotoisin oleva keskikokoinen, kesävihanta puu, joka kuuluu eebenpuiden sukuun ja eebenpuukasvien heimoon.[2][5] Se tunnetaan parhaiten makeista, oranssinpunaisista hedelmistään, joiden maku muistuttaa hieman taatelia.[6]

Amerikanpersimoni
Puun hedelmiä
Puun hedelmiä
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Ericales
Heimo: Eebenpuukasvit Ebenaceae
Suku: Eebenpuut Diospyros
Laji: virginiana
Kaksiosainen nimi

Diospyros virginiana
L.[2][3]

Synonyymit
  • Diospyros virginiana var. mosieri (Small) Sarg.
  • Diospyros virginiana var. platycarpa Sarg.
  • Diospyros virginiana var. pubescens (Pursh) Dippel [3]
Katso myös

  Amerikanpersimoni Wikispeciesissä
  Amerikanpersimoni Commonsissa

Ulkonäkö ja koko

muokkaa
 
Lehdet ovat tummanvihreitä ja kiiltäviä.
 
Emikukat ovat lehtihangoissa yksittäin.

Amerikanpersimoni on hidaskasvuinen pensas tai puu, joka kasvaa keskimäärin 9–18 metriä korkeaksi. Huonoilla paikoilla se jää alle 6 metriä korkeaksi, kun taas suotuisissa olosuhteissa se voi kasvaa yli 20 metriä korkeaksi ja rinnankorkeusläpimitaltaan 50–60 senttimetriä paksuksi. Eri puuyksilöt kasvavat usein hyvin lähellä toisiaan ja muodostavat sankkoja tiheiköitä.[5]

Amerikanpersimonilla on syvälle maan sisään ulottuva pääjuuri, pyöreä tai kartiomainen latvus ja siirottavat haarat.[2] Vanhojen puiden runkoa peittää paksu, tummanharmaa tai lähes musta kaarna, joka halkeilee suomumaisiksi levyiksi.[5][6] Suuret, kiiltävät lehdet sijaitsevat varrella vuorottain, ja niissä on 7–10 millimetriä pitkä lehtiruoti.[2][7] Lehtilapa on 6–15 senttimetriä pitkä, leveänpuikea tai soikea, ehytlaitainen ja pitkäsuippuinen.[5][7] Lehtien yläpinta on tummanvihreä ja alapinta kalju tai hienokarvainen.[7] Syysväritykseltään lehdet ovat kellanvihreät.[6]

Amerikanpersimoni kukkii maalis–kesäkuussa ja kantaa hedelmää syys–marraskuussa maantieteellisestä sijainnista riippuen. Se on kaksikotinen kasvi, eli sen hede- ja emikukat sijaitsevat eri puuyksilöissä, hedekukat kahden tai kolmen kukan ryhmissä ja emikukat yksittäin. Hedekukat ovat vihertävänkeltaisia, torvimaisia ja 8–13 millimetriä pitkiä ja emikukat perättömiä tai lyhytperäisiä ja noin 2 senttimetriä pitkiä. Emikukissa on tuoksuva, vihertävänkeltainen teriö, joka koostuu neljästä tai viidestä paksusta ja kaarevasta terälehdestä.[5] Syötävät, pallomaiset hedelmät ovat läpimitaltaan 2–5 senttimetriä ja kypsänä vahapintaisia ja kellanoranssin tai tummanpunaisen värisiä.[5][7] Hedelmien sisällä on 1–8 litteää, punaruskeaa siementä, joiden läpimitta on noin 1,5 senttimetriä. Siemenet leviävät puun ympäristöön hedelmiä syövien villieläinten mukana.[2]

Levinneisyys

muokkaa
 
Vanhojen puiden kaarna halkeilee voimakkaasti.
 
Vanhassa caddo-intiaanien tarussa kojootti yrittää huijata opossumilta persimoneja.

Amerikanpersimoni on kotoisin Pohjois-Amerikan itä- ja keskiosista. Sen levinneisyysalue ulottuu koillisessa Etelä-Connecticutiin ja Long Islandiin, luoteessa Kaakkois-Iowaan, lounaassa Coloradojoelle Texasissa ja kaakossa Etelä-Floridaan. Se on hyvin yleinen Mississippijoen ja muiden jokien alajuoksulla mutta puuttuu kokonaan Appalakkien vuoristosta ja Allegheny Plateaun tammi- ja hikkorivaltaisista metsistä.[2][5]

Elinympäristö

muokkaa

Amerikanpersimoni kasvaa kosteassa ilmastossa 1 100 metrin korkeudelle asti.[5][7] Se sietää hyvin varjostusta ja on varsin vaatimaton maaperän suhteen, vaikka menestyykin parhaiten kosteassa alluviaalisessa hiekka- tai savimaassa.[2][5][6] Se on pioneerikasvi, joka valtaa nopeasti hylättyjä peltoja ja hakkuuaukioita sekä teiden ja aitojen vierustoja.[5][6] Mississippijoen suistoalueella sitä tavataan märillä tasangoilla, suiston matalimmissa haaroissa ja soiden reunalla, kun taas Keskilännessä se kasvaa kuivilla ylänkömailla.[2][5]

Käyttö

muokkaa

Amerikanpersimonin hedelmät ovat raakana voimakkaasti jumoavia sisältämiensä tanniinien vuoksi mutta muuttuvat ylikypsinä makean makuisiksi.[5][6] Niitä syödään sellaisenaan ja käytetään raaka-aineena vanukkaissa, kakuissa ja erilaisissa juomissa.[6] Vaikka amerikanpersimonista on jalostettu useita maukkaita lajikkeita, sen viljely ei ole yleistynyt kaupallisesti merkittäväksi.[5][7] Aikaisemmin hedelmistä on valmistettu myös vedenkestävää mustetta, ja raaoilla hedelmillä ja nilalla on hoidettu kuumetiloja, ripulia ja verenvuotoa.[2] Sana ’persimoni’ on peräisin algonkin-kansoilta, jotka säilöivät hedelmiä kuivattamalla ja leipoivat niistä leipää.[6]

Amerikanpersimoni on paitsi hedelmäpuu, myös yleinen koriste- ja hunajakasvi.[2][5] Lisäksi siitä saadaan kovaa, lujaa ja tasaista puuainesta, josta valmistetaan erilaisia sorvituotteita, höyliä, golfmailojen lapoja, kenkälestejä, kudontasukkuloita ja puuviilua.[2][5]

Amerikanpersimonin hedelmät houkuttelevat ihmisten lisäksi myös villieläimiä: niitä syövät ainakin oravat, ketut, kojootit, pesukarhut, opossumit ja amerikanviiriäiset.[2][6] Lisäksi valkohäntäpeurat käyttävät syys- ja talviravintonaan sen lehtiä ja vuosikasvaimia Indianan ja Ohion osavaltioissa.[2]

Lähteet

muokkaa
  1. IUCN SSC Global Tree Specialist Group & Botanic Gardens Conservation International (BGCI): Diospyros virginiana IUCN Red List of Threatened Species. Version 2021-2. 2021. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 11.10.2021. (englanniksi)
  2. a b c d e f g h i j k l m Milo Coladonato: Diospyros virginiana Fire Effects Information System. USDA Forest Service. Viitattu 11.6.2011. (englanniksi)
  3. a b Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Diospyros virgiana (TSN 23855) itis.gov. Viitattu 4.7.2011. (englanniksi)
  4. Toim. Räty, Ella ja Alanko, Pentti: Viljelykasvien nimistö - Kulturväxternas namn. Helsinki: Puutarhaliitto, 2004. ISBN 951-8942-57-9. (suomeksi) ja (ruotsiksi)
  5. a b c d e f g h i j k l m n o Lowell K. Halls: Common Persimmon Silvics of North America – Volume 2: Hardwoods. Northeastern Area State & Private Forestry. Arkistoitu 26.4.2011. Viitattu 11.6.2011. (englanniksi)
  6. a b c d e f g h i Diospyros virginiana Native Plant Database. Lady Bird Johnson Wildflower Center. Viitattu 11.6.2011. (englanniksi)
  7. a b c d e f Hong Song: Diospyros virginiana Flora of North America. Viitattu 11.6.2011. (englanniksi)

Aiheesta muualla

muokkaa