Tanniinit

(Ohjattu sivulta Tanniini)

Tanniinit eli parkkihapot ovat kasveissa esiintyviä oligo- tai polymeerisia fenoliyhdisteitä, jotka sitovat ja saostavat proteiineja. Tanniinien eräänä tehtävänä on suojata kasvia ulkoisilta uhkatekijöiltä.[1]

Tanniineja

Tanniinit jaetaan rakenteensa perusteella esimerkiksi flavonoidiyksiköistä koostuviin proantosyanidiineihin eli kondensoituneisiin tanniineihin ja gallushaposta muodostuneisiin hydrolysoituviin tanniineihin.lähde?

Tanniineilla on voimakas värjäävä vaikutus, joka tulee esiin niiden käytössä nahkaa parkitessa. Aineen nimi tuleekin keskiaikaisesta latinasta, jossa parkitsemista merkitsevä tannāre johdettiin tammen kaarnaa tarkoittavasta sanasta tannum joka puolestaan liittyi muinaisgermaanien tammea tarkoittavaan sanaan.[2] Suomen kielessä tanniineista käytetään myös nimitystä parkkihappo.[3]

Tanniineja esiintyy monissa kasveissa, ja kasvin eri osissa niillä on erilainen funktio. Siemenissä ja juurissa ne tappavat bakteereja ja rungossa osallistuvat myös kasvunsäätelyyn. Lehdille ne antavat kitkerän maun, joka suojaa kasvinsyöjäeläimiltä. Silmuja ne suojaavat jäätymiseltä.[1] Tanniineja esiintyy muun muassa puissa (esimerkiksi tammi, koivu, eukalyptus, mänty, paju), useissa heinäkasveissa, apiloissa sekä monissa ihmisen ravinnoksi kelpaavissa kasveissa (esimerkiksi metsämarjat, greippi, granaattiomena).lähde?

Teen tanniinit muokkaa

Teepensaan (Camellia sinensis) lehdet sisältävät tanniineja.[3] Pitkään haudutetussa teessä esiintyvä karvas maku johtuu terveellisistä antioksidanteista. Kupin pohjaan jäävä tumma kerros on flavonoidien ja teeveden tavallisesti sisältämän kalkin yhdessä muodostamaa sakkaa. Se on täysin vaaratonta ja irtoaa helposti sitruunamehulla tai suolalla.lähde?

Viinien tanniinit muokkaa

Tanniineja on runsaasti viinirypäleiden siemenissä, tertun rangassa ja kuorissa. Ne mahdollistavat hyvin säilyvien ja ikääntyvien punaviinien valmistamisen. Tanniinit jättävät suuhun limakalvoja kuivattavan ja supistavan tunteen. Säilytysvaiheessa viineihin liukenee tanniineja myös tammitynnyreistä.[3]

Tanniineihin pääsee tutustumaan esimerkiksi tuhdeissa argentiinalaisissa, australialaisissa ja chileläisissä viineissä. Euroopassa hyviä esimerkkejä voi löytää Italian Barolon ja Ranskan Bordeaux'n alueen viineistä.lähde?

Käyttökohteita muokkaa

Tanniineja käytetään perinteiseen nahan parkitsemiseen, koska ne saostavat proteiineja.[4] Samaa ominaisuutta hyödynnetään myös monissa kemianteollisuuden prosesseissa.[4] Puiden tanniinit ovat potentiaalinen fossiilisten raaka-aineiden vaihtoehto lastulevyssä käytetyn liima-aineen pohjaksi.[4] Tanniinien avulla on mahdollista kerätä joitain raskasmetalleja liuoksista.[4] Tanniineja lisätään rehutuotteisiin parantamaan eläinten kykyä hyödyntää ruuan proteiineja.[4]

Tanniiniryhmiä muokkaa

Lähteet muokkaa

  1. a b Tannins: fascinating but sometimes dangerous molecules Cornell University. Viitattu 5.8.2013. (englanniksi)
  2. Indian Leather & Tanning Industry profile 2010 (PDF) Italian Trade Commission. Arkistoitu 12.12.2013. Viitattu 5.8.2013. (englanniksi)
  3. a b c Mikä on tanniini Mikä viini. Arkistoitu 14.12.2012. Viitattu 5.8.2013.
  4. a b c d e Kemiallinen joulukalenteri 16/24: Mikä yhdistää hehkuviiniä ja lastulevyä? tiedetuubi.fi. Arkistoitu 21.12.2015. Viitattu 18.12.2015.
  5. a b Ruth Niemetz & Georg G. Gross: Enzymology of gallotannin and ellagitannin biosynthesis. Phytochemistry, 2006, 66. vsk, nro 17, s. 2001–2011. Science direct. Viitattu 5.8.2013. (englanniksi)
  6. a b Paul M. Dewick: Medicinal Natural Products: A Biosynthetic Approach, s. 4–2. John Wiley and Sons, 2009. ISBN 978-0-470-74167-2. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 05.08.2013). (englanniksi)
  7. Toshiyuki Shibata ym.: Local and chemical distribution of phlorotannins in brown algae. Journal of Applied Phycology, 2004, 16. vsk, nro 4, s. 291–296. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 5.8.2013. (englanniksi)
  8. Helena Hyvärinen (toim.): ”1. Yleistä fenolisista yhdisteistä”, Kasviperäiset biomolekyylit – fenoliset yhdisteet ja terpeenit, s. 9, 11. MTT, 2001. ISBN 951-729-630-4. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 5.8.2013).

Aiheesta muualla muokkaa