Amadou Hampâté Bâ

Amadou Hampâté Bâ (1901 Bandiagara15. toukokuuta 1991 Abidjan) oli malilainen kirjailija, kansatieteilijä ja historioitsija.

Aluepäällikön adoptoima Bâ meni 12-vuotiaana ranskalaiseen siirtomaakouluun. Hän jatkoi samalla myös islamin opintoja suufilaisen Tierno Bokarin johdolla. Bâ työskenteli siirtomaahallinnon avustajana ja tulkkina vuoteen 1942, jolloin hän aloitti kansatieteen tutkijana Ranskan mustan Afrikan insituutissa Dakarissa. Vuonna 1958 Bâ perusti johtamansa yhteiskuntatieteiden instituutin Bamakoon.[1] Hän toimi Malin Norsunluurannikon suurlähettiläänä vuosina 1962–1966 ja sen jälkeen Unescon toimeenpanevan neuvoston jäsenenä vuoteen 1970[2].

Bâ on tutkinut etupäässä oman kansansa fulbejen historiaa, kulttuuria ja kansanperinnettä. Hän on pyrkinyt rekonstruoimaan historiaa suullisen perinteen pohjalta.[2] Bân kaunokirjallinen tuotanto käsittää runoja ranskaksi ja fulaniksi,[3] kertomuksia, romaanin L'étrange destin du Wangrin (1973) sekä muistelmat Amkoullel, l'enfant peul (1991) ja Oui, mon commandant (1997)[1]. Afrikkalainen nationalismi yhtyy kirjailijan tuotannossa voimakkaaseen uskonnollisuuteen[2].

LähteetMuokkaa

  1. a b Gikandi, Simon (ed.): Encyclopedia of African Literature, s. 59–61. London and New York: Routledge, 2003. ISBN 0-415-23019-5.
  2. a b c Afrika: entsiklopeditšeski slovar, tom 1, s. 303. Moskva: Sovetskaja entsiklopedija, 1986.
  3. Schulz, Dorothea E.: Culture and Customs of Mali, s. 51. Santa Barbara: Greenwood, 2012. ISBN 978-0-313-35912-5.