Albert Heikinheimo

suomalainen kirkkoherra, notaari ja kirjailija

Albert Immanuel (Ape) Heikinheimo, vuoteen 1921 Heikel (22. helmikuuta 1899 Haapajärvi[1]20. syyskuuta 1976 Oulu[2]) oli suomalainen pappi, Oulun Diakonissakodin johtaja, kirkkoherra, tuomiokapitulin notaari ja tietokirjailija.

Henkilöhistoria muokkaa

Heikinheimon vanhemmat olivat rovasti Oskar Immanuel Heikel ja Maria Utterström. Hänen ensimmäinen puolisonsa 1922–1968 oli Fanny Emilia Soriola (ent. Schöneman) ja toinen vuodesta 1969 Eila Tiina-Maria Hakoköngäs (ent. Holck). Heikinheimo tuli ylioppilaaksi 1918 ja vihittiin papiksi 1921. Hän työskenteli ensin ylimääräisenä pappina Kittilässä ja Alatorniolla 1921–1925, sitten Oulun Diakonissakodin johtajana 1925–1945, Muhoksen kirkkoherrana 1945–1962 ja Oulun tuomiokapitulin notaarina 1962–1966. Heikinheimo toimi myös aktiivisesti saamelaisten kristillisen kansanopiston perustamiseksi ja oli opiston johtokunnan puheenjohtaja. Rovastin arvon hän sai 1945.[1][2]

Julkaisuja muokkaa

  • Seurakuntadiakoniasta, 1932
  • Oulun Diakonissakoti, 1941
  • Pääsiäiskirje 1941, Dagny Jansson, A. I. Heikinheimo
  • Pohjois-Pohjanmaan maakuntaliitto: vuosikirja. 8, 1941–43, 1943, A. I. Heikinheimo, y.m.
  • Pohjois-Suomen kirkollisen rakkaudentyön kehto : Oulun diakonissakoti 1896–1946, 1946
  • Tuntureilta ja jokilaakosista: Oulun hiippakunnan vuosikirja 1952, 1952, Eino Virkkula, A. I. Heikinheimo
  • Samii kristalas nuoraiskuvla: saamelaisten kristillinen kansanopisto, 1956, julkaisussa Kaltio, 12 (1956): 23, ss. 31–32
  • Hekin olivat ihmisiä, 1970
  • Muhoksen kirkon vaiheista, 1975, julkaisussa Kaltio, 1975: 3, ss. 112–113

Lähteet muokkaa

  1. a b Pentti Huovinen, L. Arvi P. Poijärvi, Keijo Virtanen (toim.): Kuka kukin on (Aikalaiskirja). Henkilötietoja nykypolven suomalaisista 1970, s. 203. Helsinki: Otava, 1970.
  2. a b Kuolleita. Helsingin Sanomat, 24.9.1976, s. 18.

Aiheesta muualla muokkaa