Oulun Diakonissalaitos

suomalainen yleishyödyllinen säätiö

Oulun Diakonissalaitos on Oulussa toimiva yleishyödyllinen ja aatteellinen säätiö, joka toteuttaa diakoniaa, tarjoaa elämänhallintaa tukevia sosiaalisen kuntoutuksen palveluita sekä harjoittaa ja tukee kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin liittyvää tutkimusta. Se tarjoaa asiantuntijapalveluita liikuntalääketieteen osaamiskeskuksessa sekä toteuttaa hyvinvoinnin ja työllisyyden edistämisen hankkeita. Hankkeissa tuotettua tietoa ja kehitettyjä toimintamalleja viestitään asiantuntijoille järjestettävien koulutusten ja julkaisujen kautta. Oulun Diakonissalaitos on myös yksi Suomen Diakoniaopiston ja Diakonia-ammattikorkeakoulun omistajista.

Oulun Diakonissalaitoksen rakennus Albertinkadulla Oulun keskustassa.

Diakonissalaitos on perustettu vuonna 1896. Silloin aloitti Oulun Diakonissakoti nykyisten laitoksen rakennusten paikalla olleessa puutalossa Uusikadun varrella. Perustamista ajamassa olivat Oulun silloinen kirkkoherra Waldemar Wallin, konsuli Fredrik Borg, neiti Mimmi Bergh ja rehtori Mauno Rosendal. Diakonissakodin ensimmäiseksi johtajattareksi nimitettiin Norjassa seurakuntasisar-koulutuksen saanut Selma Stenbäck.[1]

Diakonissalaitoksen toiminta laajeni huomattavasti, kun vanhojen puurakennusten lisäksi samaan kortteliin Uusikadun ja Sepänkadun kulmaan valmistui uusi nelikerroksinen tiilinen sairaalarakennus vuonna 1936. Funktionalismia edustavan rakennuksen on suunnitellut laitoksen ylilääkärin Lauri Kyanderin (myöh. Kiianmies) veli, arkkitehti Veikko Kyander.[2] Niin ikään Kyanderin suunnittelema sairaalan laajennus valmistui Uusikadun ja Albertinkadun kulmaan 1950-luvun alussa. Vuonna 1947 hyväksytyn asemakaavan mukaan Ouluun ei olisi saanut rakentaa kuin korkeintaan viisikerroksisia taloja, mutta kaupunginvaltuusto hyväksyi diakonissalaitoksen asemakaavan muutospyynnön ja uuteen sairaalaan tuli myös seitsemänkerroksinen torniosa.[3] Torniosan Uusikadun puoleisella seinällä on Oulussa syntyneen kuvanveistäjän Essi Renvallin muotoilema Vapauden henki -reliefi. Reliefi on valmistunut 1945, mutta paljastettu vasta 1965.[4]

Lähteet muokkaa

  1. Hautala, Kustaa: Oulun kaupungin historia IV, s. 483-486. Oulu: Kirjapaino Oy Kaleva, 1976. ISBN 951-9327-00-2.
  2. Hautala, Kustaa: Oulun kaupungin historia V, s. 255-258. Oulu: Kirjapaino Oy Kaleva, 1982. ISBN 9519234012.
  3. Manninen, Turo: Oulun kaupungin historia VI, s. 183. Jyväskylä: Gummerus, 1995. ISBN 951-9234-48-9.
  4. Hanka, Heikki: Nähtävyyksien Oulu: julkiset veistokset, reliefit, muistomerkit ja monumentit. Oulun taidemuseon julkaisema opas, 1989. Oulu: Kirjapaino Liitto Oy.

Aiheesta muualla muokkaa

  • Mustakallio, Hannu: Palvelun poluilla Pohjois-Suomessa. Oulun diakonissakoti 1896–1916. Oulu: Oulun Diakonissalaitoksen säätiö, 2001. ISSN 1457-1412.
  • Oulun Diakonissalaitoksen kotisivut
Tämä järjestöön, yhdistykseen tai organisaatioon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.