Aidankaatajat

vuoden 1982 elokuva

Aidankaatajat on suomalainen vuonna 1982 ensi-iltansa saanut musta komediaelokuva, jonka käsikirjoitti ja ohjasi Olli Soinio. Sen pääosissa nähdään Erkki Pajala, Martti Kainulainen ja Toivo Tuomainen.

Aidankaatajat
Elokuvan juliste, Juho Juntunen, 1982.
Elokuvan juliste, Juho Juntunen, 1982.
Ohjaaja Olli Soinio
Käsikirjoittaja Olli Soinio
Tuottaja Jorma K. Virtanen
Tapio Suominen
Säveltäjä Asser Fagerström
Kuvaaja Pekka Aine
Pääosat Erkki Pajala
Martti Kainulainen
Toivo Tuomainen
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Tuotantoyhtiö Sateenkaarifilmi Oy
Levittäjä Suomi-Filmi
Ensi-ilta 1982
Kesto 104 min
Alkuperäiskieli suomi
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Elokuvan työnimi oli Aidankaatajat eli heidän jälkeensä vedenpaisumus.[1]

Juoni muokkaa

Kolme vakavasti sairasta sotaveteraania pakenee syöpäsairaalasta Helsingistä maistaakseen vielä kerran elämää. He hankkiutuvat Turkuun tapaamaan yhden heistä tytärtä, joka on naimisissa varakkaan arkkitehdin kanssa. Heidän saapuessaan tytär onkin matkoilla Karibianmerellä ja talo on täynnä smokkipukuisia miehiä ja vähäpukeisia nuoria naisia. Sotkettuaan tämän herraseurueen veljeysrituaalit vanhuskolmikko jatkaa pikku hiljaa matkaansa ruotsinlaivalle.[2]

Rooleissa muokkaa

  Erkki Pajala    Tauno Hartman  
  Martti Kainulainen    Oiva Vaittinen  
  Toivo Tuomainen    Onni Akseli Kurki  
  Matti Aro    korkea-arvoinen vieras  
  Helen Elde     
  Tuija Ernamo     
  Asser Fagerström     
  Susanna Haavisto    Kirsti  
  Aulis Hämäläinen     
  Heikki Huopainen    sairaanhoitaja  
  Seija Kareinen     
  Lilga Kovanko     
  Matti Kuortti     
  Martin Kurtén     
  Soli Labbart    vanha taloudenhoitaja  
  Kauko Laurikainen    poliisi  
  Paavo Liski    psykiatri  
  Olavi Naaralainen     
  Voitto Nurmi     
  Arja Pessa     
  Tuija Piepponen     
  Paavo Piskonen     
  Erik Pöysti     
  Aulis Rosendahl     
  Ismo Saario     
  Elvi Saarnio     
  Antti Tarkiainen     
  Matti Tuominen     
  Uolevi Vahteristo     
  Matti Varjo     
  Arno Virtanen     
  Pauli Virtanen     

Vastaanotto muokkaa

Noin 30 000 katsojaa kerännyt Olli Soinion esikoisohjaus Aidankaatajat sai aikalaisarvioissa nihkeän myönteisiä kritiikkejä. Turkulaisen salaseuran örvellys sai monien kirjoittajien mielestä liian ison roolin elokuvassa, jota ei myöskään pidetty komediana erityisen onnistuneena.[1]

Helsingin Sanomissa lokakuussa 1982 elokuvatutkija Sakari Toiviainen ja elokuvatoimittaja Helena Ylänen käyttivät Aidankaatajia esimerkkinä epäonnistuneesta aihevalinnasta ja laajemmin suomalaiselokuvien vääristä valinnoista. Kuolevan vanhuksen tarina voisi Toiviaisen mielestä onnistua iäkkäältä Ingmar Bergmanilta tai Akira Kurosawalta, mutta nuoren ohjaajan esikoiselokuvaksi hän piti aihetta vääränä. Yläsenkin mielestä elokuva on monin tavoin epäonnistunut, mutta tehty hyvää tarkoittaen.[3]

Lähteet muokkaa

  1. a b Aidankaatajat Elonet.
  2. Aidankaatajat eli heidän jälkeensä vedenpaisumus (1982) Plot Summary by Markku Kuoppamäki (Arkistoitu – Internet Archive), IMDb.com. Viitattu 12.2.2014.
  3. Ylänen, Helena: Voisiko suomalaisessa elokuvassa olla jotain vikaa? Helsingin Sanomat, 30.10.1982, s. 18. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 23.10.2017. (Vain tilaajille.)
 
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Aidankaatajat eli heidän jälkeensä vedenpaisumus