Akira Kurosawa
Akira Kurosawa (jap. 黒澤 明, Kurosawa Akira, 23. maaliskuuta 1910 – 6. syyskuuta 1998) oli japanilainen elokuvaohjaaja, -käsikirjoittaja ja -tuottaja.
| Akira Kurosawa | |
|---|---|
| 黒澤 明 | |
 Akira Kurosawa Seitsemän samuraita -elokuvan kuvauksissa vuonna 1953. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt |
23. maaliskuuta 1910 |
| Kuollut |
6. syyskuuta 1998 (88 vuotta) |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Kurosawa on Yasujirō Ozun ja Kenji Mizoguchin ohella Japanin tunnetuin elokuvaohjaaja. Hänen elokuvansa ovat vaikuttaneet kokonaiseen elokuvantekijöiden sukupolveen. Kurosawan ensimmäinen elokuva, Sugata sanshiro, sai ensi-iltansa vuonna 1943 ja viimeinen vuonna 1993. Vain harvoilla elokuvantekijöillä on ollut yhtä pitkä tai arvostettu ura. Kurosawa tunnetaan myös pitkästä yhteistyöstään näyttelijä Toshirō Mifunen kanssa.
Sisällysluettelo
Akira Kurosawan elämäMuokkaa
Kurosawa syntyi 23. maaliskuuta 1910 Omorissa, Tokiossa. Elämänsä aikana hän näki Japanin muutoksen kehitysmaasta talousmahdiksi. Vaikka Kurosawa muistetaan parhaiten 1950- ja 1960-luvulla tekemistään elokuvista, hän jatkoi ohjaus- ja käsikirjoitustyötä aina kuolemaansa asti. Hän kuoli 6. syyskuuta 1998 Setagayassa, Tokiossa.
Kurosawan tunnetuimmat elokuvat sijoittuvat Japanin feodaaliaikaan (noin 1200–1600). Joidenkin elokuvien tarinat ovat sovituksia William Shakespearen töistä: Ran perustuu Kuningas Leariin ja Seittien linna Macbethiin.
Kurosawan läpimurto oli Rashomon – paholaisen portti, joka voitti vuonna 1951 sekä Venetsian elokuvajuhlien pääpalkinnon että parhaan vieraskielisen elokuvan Oscar-palkinnon. Rashomonin menestys nosti japanilaisen elokuvan kansainvälisen kiinnostuksen kohteeksi. Elokuvassa näyttelevät Kurosawan luottonäyttelijät Toshirō Mifune ja Takashi Shimura.
Kurosawa ohjasi myös sovituksia venäläisistä romaaneista, esimerkkinä Fjodor Dostojevskin Idiootti ja Maksim Gorkin Pohjalla. Kurosawa käytti vuonna 1948–1964 valmistuneissa 16 elokuvassaan paljon samoja näyttelijöitä. Parhaimpana esimerkkinä on Toshirō Mifune, joka esiintyi Kurosawan elokuvissa vuodesta 1948 vuoteen 1964.
Vuonna 1965 valmistuneen Punaparran jälkeen Kurosawa vaihtoi tyyliään ja alkoi työskennellä värielokuvien parissa. Tämä elokuva oli myös viimeinen, jossa Mifune ja Kurosawa tekivät yhteistyötä. Kurosawan seuraava ohjaustyö, Dodes’ka-den eli Köyhän pikajuna, kuvaus kadulla elävistä köyhistä ihmisistä, ei ollut kaupallinen menestys. Kurosawa siirtyi ohjaamaan Hollywood-projektia Tora! Tora! Tora!, mutta yhteistyö amerikkalaisten kanssa epäonnistui ja 20th Century Fox korvasi hänet Kinji Fukasakulla ennen elokuvan valmistumista.
Amerikkalainen elokuvastudio ja Kurosawan japanilaiset vihamiehet levittivät ohjaajan pätevyydestä huhuja, jotka johtivat Kurosawan itsemurhayritykseen vuonna 1971.[1]
Kurosawa jatkoi filmien tekoa ohjaamalla elokuvan Dersu Uzala, joka voitti Oscarin. Elokuvaa Ran voidaan pitää yhtenä Kurosawan uran parhaista ja se saavuttikin erittäin suuren kansainvälisen menestyksen. Kurosawan viimeisiä elokuvia olivat Akira Kurosawan unet, Elokuun rapsodia ja Madâ dâ yo. Ennen kuolemaansa Kurosawa ehti myös viimeistellä käsikirjoituksen elokuvaan Sateen jälkeen.
Kurosawan vaikutus elokuvaanMuokkaa
Kurosawa opiskeli sekä Hollywoodin rikoselokuvia että venäläisten klassikko-ohjaajien töitä ja loi niiden pohjalta omanlaisensa tyylin rytmittää ja leikata elokuviaan. Kurosawa yhdisti elokuvissaan rauhallisia ja pitkiä kamera-ajoja nopeisiin leikkauksiin. Siksi monet Kurosawan elokuvat vaikuttavat yhä sangen moderneilta. Shakespearen näytelmä Kuningas Lear antoi innoituksen Kurosawan omalle versiolle, elokuvalle Ran.[2]
Kurosawan teokset ovat antaneet vaikutteita monien tunnettujen ohjaajien töihin ja niistä on tehty myös suoria kopioita: Yojimbon juoni kaupunkiin saapuvasta muukalaissoturista, joka saattaa toisilleen vihoittelevat rikollisperheet tuhoon, innoitti Sergio Leonen tunnettua western-elokuvaa Kourallinen dollareita ja myöhemmin mafia-elokuvaa Last Man Standing.[3] Kurosawan Kätketty linnake taas antoi vaikutteita George Lucasin Tähtien sota -elokuvalle.[4] Elokuvista Seitsemän samuraita ja Rashomon on filmattu uudet versiot: ensimmäinen nimellä 7 rohkeata miestä[3] ja jälkimmäinen nimellä The Outrage (1964).[1]
Kurosawan ohjaamat elokuvatMuokkaa
Viidellä elokuvalla ei ole suomenkielistä nimeä.[5]
- Sugata sanshirō (jap. 姿三四郎, 1943)
- Kaikkein kaunein (jap. 一番美しく, Ichiban utsukushiku, 1944)
- Zoku sugata sanshirō (jap. 續姿三四郎, 1945)
- Ne jotka astuvat tiikerin hännälle (jap. 虎の尾を踏む男達, Tora no o wo fumu otokotachi, 1945)
- Asu o tsukuru hitobito (1946)
- Subarashiki nichiyōbi (jap. 素晴らしき日曜日, Subarashiki nichiyōbi, 1946)
- En valita nuoruuttani (jap. わが青春に悔なし, Waga seishun ni kuinashi, 1946)
- Juopunut enkeli (jap. 酔いどれ天使, Yoidore tenshi, 1947)
- Hiljainen kaksintaistelu (jap. 静かなる決闘, Shizukanaru ketto, 1949)
- Kulkukoira (jap. 野良犬, Nora inu, 1949)
- Skandaali (jap. 醜聞, Shubun, 1950)
- Rashomon – paholaisen temppeli (jap. 羅生門, Rashōmon, 1950)
- Idiootti (jap. 白痴, Hakuchi, 1951)
- Ikiru – tuomittu (jap. 生きる, Ikiru, 1952)
- Seitsemän samuraita (jap. 七人の侍, Shichinin no samurai, 1954)
- Elän pelossa (jap. 生きものの記録, Ikimono no kiroku, 1955)
- Seittien linna (jap. 蜘蛛巣城, Kumonosu-jō, 1957)
- Pohjalla (jap. どん底, Donzoko, 1957)
- Kätketty linnake (jap. 隠し砦の三悪人, Kakushi toride no san akunin, 1958)
- Pahat nukkuvat hyvin (jap. 悪い奴ほどよく眠る, Warui yatsu hodo yoku nemuru, 1960)
- Yojimbo – onnensoturi (jap. 用心棒, Yōjinbō, 1961)
- Samuraimiekka (jap. 椿三十郎, Tsubaki sanjūrō, 1962)
- Taivas ja helvetti (jap. 天国と地獄, Tengoku to jigoku, 1963)
- Punaparta (jap. 赤ひげ, Akahige, 1965)
- Köyhän pikajuna (jap. どですかでん, Dodesukaden, 1970)
- Dersu Uzala (ven. Дерсу Узала, 1975)
- Kagemusha – varjokenraali (jap. 影武者, Kagemusha, 1980)
- Ran (jap. 乱, 1985)
- Akira Kurosawan unet (jap. 夢, Yume, 1990)
- Elokuun rapsodia (jap. 八月の狂詩曲, Hachigatsu no kyōshikyoku, 1991)
- Mādadayo (jap. まあだだよ, 1993)
Kurosawan käsikirjoittamat elokuvatMuokkaa
Valikoima muiden ohjaamia Akira Kurosawan käsikirjoittamia elokuvia. Kurosawa kirjoitti tai käsikirjoitti kaikki ohjaamansa elokuvat.
- Sateen jälkeen (jap. 雨あがる, Ame agaru. 1999)
MuutaMuokkaa
Kirjassaan Japanese Film Directors Audie Bock liittää Kurosawan joukkoon sodan jälkeen uransa aloittaneita elokuvaohjaajia, jota hän kutsuu "sodanjälkeisiksi humanisteiksi". Joukkoon kuuluvat myös Kon Ichikawa, Masaki Kobayashi ja Keisuke Kinoshita. Heidän elokuvansa ilmentävät demokratian ja humanismin uusia ihanteita.[1]
Andrei Kontšalovskin elokuva Pakojuna (1985) perustuu Kurosawan 1960-luvulta periytyvään käsikirjoitukseen.[1]
LähteetMuokkaa
- ↑ a b c d Rickman, G.: Japanese Cinema to 1960 Greencine.
- ↑ Shakespeare in Performance: Film Internet Shakespeare Editions, University of Victoria, Canada.
- ↑ a b Metafilter Community Weblog
- ↑ Film-makers on film: George Lucas 2005. Daily Telegraph.
- ↑ Suomen elokuva-arkisto
Aiheesta muuallaMuokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Akira Kurosawa Wikimedia Commonsissa
