Wikipedia

Akira Kurosawa

japanilainen elokuvaohjaaja (1910 - 1998)

Akira Kurosawa (jap. 黒澤 明, Kurosawa Akira, 23. maaliskuuta 1910 Tokio, Japani – 6. syyskuuta 1998 Tokio) oli japanilainen elokuvaohjaaja, -käsikirjoittaja ja -tuottaja.

Akira Kurosawa
黒澤 明
Kurosawa Seitsemän samuraita -elokuvan kuvauksissa joulukuussa 1953.
Kurosawa Seitsemän samuraita -elokuvan kuvauksissa joulukuussa 1953.
Henkilötiedot
Syntynyt23. maaliskuuta 1910
Tokio
Kuollut6. syyskuuta 1998 (88 vuotta)
Tokio
Kansalaisuus Japani
Ammatti elokuvaohjaaja ja käsikirjoittaja
Ohjaaja
Tunnetuimmat ohjaukset Juopunut enkeli (1948)
Rashomon – paholaisen temppeli (1950)
Ikiru – tuomittu (1952)
Seitsemän samuraita (1954)
Elän pelossa (1955)
Seittien linna (1957)
Yojimbo – onnensoturi (1961)
Samuraimiekka (1962)
Taivas ja helvetti (1963)
Punaparta (1965)
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Kurosawa on yksi Japanin tunnetuimmista elokuvaohjaajista, ja hänen elokuvansa ovat vaikuttaneet kokonaiseen elokuvantekijöiden sukupolveen. Kurosawan tunnetuimmat elokuvat sijoittuvat Japanin feodaaliaikaan vuosille 1200–1600, mutta osa hänen elokuvistaan sijoittuu nykyaikaan. Joidenkin elokuvien tarinat ovat sovituksia William Shakespearen näytelmistä, ja jotkin mukailevat Hollywoodin lännenelokuvan tyyliä.

Elämä ja ura

muokkaa

Akira Kurosawa syntyi 23. maaliskuuta 1910 Tokiossa seitsenlapsisen perheen kuopukseksi. Hänen vanhempansa olivat kolmannen polven tokiolaisia. Kurosawan isä piti kotona sotilaallista kuria ja noudatti bushidōn periaatteita. Kurosawan isoveli Heigo työskenteli aikuisena mykkäelokuvien juontajana ja teki itsemurhan, kun työt loppuivat äänielokuvan myötä.[1]

Koulussa Kurosawa keskittyi taide- ja kirjallisuusaineisiin ja laiminlöi matematiikan sekä luonnontieteiden opintojaan sekä sotilaallista koulutustaan. Valmistuttuaan vuonna 1927 Kurosawa päätti ryhtyä taidemaalariksi.[1]

Kurosawa sai vuonna 1930 vapautuksen asepalveluksesta, sillä hänen ruumiillinen kuntonsa ei riittänyt armeijaan. Hän liittyi erilaisiin vasemmistolaisiin järjestöihin ja työskenteli maanalaisten poliittisten järjestöjen lähettinä. Hän kiinnostui myös avantgarde-teatterista ja työskenteli kuvittajana, mutta ei onnistunut päästä taidemaalarin uralle.[1]

 
Kurosawa (vasemmalla) ja Mikio Naruse Nadare-elokuvan kuvauksissa vuonna 1937.

Vuonna 1935 Kurosawa näki ilmoituksen, jossa etsittiin apulaisohjaajia vastaperustetulle elokuvastudiolle. Hän läpäisi esseekokeen ja sai työpaikan helmikuussa 1936. Hän työskenteli aluksi ohjaaja Kajirō Yamamoton apulaisena. Hänen ensimmäinen käsikirjoituksensa oli elokuvaan Uma (1941) ja toinen elokuvaan Shizuka nari. Jälkimmäistä käsikirjoitusta ei koskaan tehty elokuvaksi, kuten ei seuraaviakaan. Vuonna 1942 sodan aikana toiset ohjaajat ohjasivat elokuviksi kaksi Kurosawan armeija-aiheista käsikirjoitusta.[1]

Vuonna 1943 Kurosawa ohjasi omaan käsikirjoitukseensa perustuvan judoaiheisen elokuvan Sugata sanshirō ja seuraavana vuonna elokuvan Kaikkein kaunein. Sodan jälkeisinä vuosina 1945–1950 Kurosawa ohjasi yhdeksän elokuvaa, joista osa oli tosin harjoitustyönomaisia.[1]

Kurosawa oli elokuussa 1945 tekemässä parodiaa tunnetusta kabuki-näytelmästä, kun liittoutuneiden miehitysjoukot kielsivät Japanin feodalistista historiaa käsittelevien elokuvien julkaisun. Miehet, jotka astuivat tiikerin hännälle julkaistiin lopulta vasta vuonna 1952. Kurosawasta tuli Japanissa tunnettu melodraamasta Juopunut enkeli (1948), joka sijoittuu sodan jälkeiseen Tokioon ja kertoo gangsterista ja alkoholisoituneesta lääkäristä. Gangsteria näyttelleestä Toshirō Mifunesta tuli tähti, ja hän oli Kurosawan luottonäyttelijä vuoteen 1965 asti.[1][2]

Kurosawan ensimmäinen kansainvälinen menestyselokuva oli historiallinen elokuva Rashomon – paholaisen temppeli (1950), jossa tapahtumat kuvataan neljän eri kertojan silmin.[1] Elokuva voitti Venetsian elokuvajuhlien pääpalkinnon Kultaisen leijonan sekä parhaan ei-englanninkielisen elokuvan Oscarin.[2] Seuraavaksi Kurosawa ohjasi Dostojevskin romaaniin perustuneen nelituntisen elokuvan Idiootti (1951). Elokuva ei saanut yleisöä, ja Kurosawa riitautui kuvausten aikana studion kanssa.[1]

Vuodesta 1952 alkoi Kurosawan tuotannon huippukausi, jolloin hän ohjasi muun muassa menestyselokuvat Ikiru – tuomittu (1952), lännenelokuvan tyylisen samuraielokuvan Seitsemän samuraita (1954), ydinaseiden pelkoa käsittelevän Elän pelossa (1955), Shakespearen Macbeth-mukaelman Seittien linna (1957), lännenelokuvamukaelman Yojimbo – onnensoturi (1961) ja sen jatko-osan Samuraimiekka (1962). Seuraava elokuva Taivas ja helvetti (1963) on kuvaus nykyajan Japanista, ja Punaparta (1965) jälleen historiallinen elokuva.[1]

Kurosawa perusti vuonna 1960 oman tuotantoyhtiönsä ja tuotti sen kautta omat elokuvansa. Japanin elokuva-ala ajautui kuitenkin 1960-luvulla taloudellisiin vaikeuksiin, minkä takia Kurosawan monet suunnitelmatkin peruuntuivat liian kalliina. Hän yritti myös tehdä elokuvia Hollywood-tuottajien kanssa, mutta nekin projektit kaatuivat. Kurosawa alkoi vuonna 1968 kuvata 20th Century Foxille elokuvaa Tora! Tora! Tora!. Kuvaukset etenivät hitaasti, ja tuottajat siirsivät Kurosawan syrjään budjettiylitysten pelossa.[2] Kurosawan ensimmäinen elokuva Punaparran jälkeen oli slummien asukkaita kuvaava värielokuva Köyhän pikajuna, joka sai ensi-iltansa vuonna 1970. Sen epäonnistuminen ja Tora! Tora! Tora! -elokuvan (1970) japanilaisten kohtausten kuvausten vaikeudet saivat Kurosawan yrittämään itsemurhaa.[1][3]

Kurosawa palasi ohjaajaksi 1970-luvun puolivälissä, kun hän kuvasi Neuvostoliiton kutsumana Mosfilmin pyynnöstä Neuvostoliiton Kaukoidässä siperialaisesta metsästäjästä kertovan Dersu Uzalan (1975), joka sai laajaa tunnustusta. Kagemusha – varjokenraali (1980) ja Ran (1985) olivat Kurosawan ensimmäiset samuraielokuvat moneen vuoteen. Ran on mukaelma Shakespearen Kuningas Learista.[2] Tämän jälkeen Kurosawa teki vielä Akira Kurosawan unet (1990) sekä kaksi muuta elokuvaa ennen kuolemaansa vuonna 1998.[1] Kolme viimeistä elokuvaa eivät saaneet erityisen hyvää vastaanottoa.[2]

Tyyli ja vaikutus

muokkaa
 
Kurosawa näyttelijöineen Seittien linna -elokuvan kuvauksissa vuonna 1956.

Kurosawa opiskeli sekä Hollywoodin rikoselokuvia että venäläisten klassikko-ohjaajien töitä ja loi niiden pohjalta omanlaisensa tyylin rytmittää ja leikata elokuviaan. Kurosawa yhdisti elokuvissaan rauhallisia ja pitkiä kamera-ajoja nopeisiin leikkauksiin. Siksi monet Kurosawan elokuvat vaikuttavat yhä sangen moderneilta.[4]

Kirjassaan Japanese Film Directors Audie Bock liittää Kurosawan joukkoon sodan jälkeen uransa aloittaneita elokuvaohjaajia, jota hän kutsuu ”sodanjälkeisiksi humanisteiksi”. Joukkoon kuuluvat myös Kon Ichikawa, Masaki Kobayashi ja Keisuke Kinoshita. Heidän elokuvansa ilmentävät demokratian ja humanismin uusia ihanteita.[3]

Peter von Baghin mukaan Kurosawa oli hyvin monipuolinen ohjaaja, jonka teosten yhdistäviä piirteitä ovat perinteisten maalaustyylien vaikutteet, nō-teatteriin perustuva hillittyjen jaksojen ja lyhyiden räjähdysten rytmi, primitivismi, henkilöhahmojen yksinkertaistus muutamaan perustyyppiin sekä väkevät luontokuvat.[5]

Kurosawan teokset ovat antaneet vaikutteita monien tunnettujen ohjaajien töihin. Niistä on tehty myös suoria kopioita: Yojimbon juoni kaupunkiin saapuvasta muukalaissoturista, joka saattaa toisilleen vihoittelevat rikollisperheet tuhoon, innoitti Sergio Leonen tunnettua western-elokuvaa Kourallinen dollareita ja myöhemmin mafia-elokuvaa Last Man Standing.[6] Kurosawan Kätketty linnake taas antoi vaikutteita George Lucasin Tähtien sota -elokuvalle.[7] Kurosawan elokuvista Seitsemän samuraita ja Rashomon filmattiin Hollywoodissa versiot nimeltä 7 rohkeata miestä[6] ja The Outrage (1964).[3]

Tunnustukset

muokkaa

Kurosawa sai Oscar-ehdokkuuden ohjauksestaan elokuvaan Ran (1985). Vuonna 1990 Kurosawalle myönnettiin kunnia-Oscar elämäntyöstään.[8] Hän sai myös vuonna 1982 Venetsian elokuvajuhlien Kultaisen leijonan elämätyöpalkinnon ja vuonna 1992 Directors Guild of American elämäntyöpalkinnon. Japanissa hänet palkittiin vuonna 1992 Praemium Imperialella.[2]

Filmografia

muokkaa

Ohjaukset

muokkaa

Viidellä elokuvalla ei ole suomenkielistä nimeä.[9]

Käsikirjoitukset

muokkaa

Valikoima muiden ohjaamia Akira Kurosawan käsikirjoittamia elokuvia. Kurosawa kirjoitti tai käsikirjoitti kaikki ohjaamansa elokuvat.

Lähteet

muokkaa
  1. ↑ a b c d e f g h i j k Lewis, Leon (toim. Gorman, Robert F.): ”Akira Kurosawa”, Great Lives from History: The 20th Century 1901–2000, s. 2217–2220. Salem Press, 2008. ISBN 978-1-58765-345-2
  2. ↑ a b c d e f Sato, Tadao: Kurosawa Akira Encyclopedia Britannica. 19.3.2023. Viitattu 8.4.2023. (englanniksi)
  3. ↑ a b c d Rickman, G.: Japanese Cinema to 1960 Greencine. Arkistoitu 28.3.2008. Viitattu 16.3.2008.
  4. ↑ Shakespeare in Performance: Film Internet Shakespeare Editions, University of Victoria, Canada.
  5. ↑ Bagh, Peter von: Elokuvan historia, s. 406. (Uudistettu laitos) Otava, 1998. ISBN 951-1-14868-0
  6. ↑ a b Metafilter Community Weblog
  7. ↑ Film-makers on film: George Lucas 2005. Daily Telegraph.
  8. ↑ Akira Kurosawa Academy Awards. Viitattu 8.1.2022.
  9. ↑ Suomen elokuva-arkisto

Aiheesta muualla

muokkaa
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Akira_Kurosawa&oldid=22789422”