Andrei Kontšalovski
Andrei Sergejevitš Mihalkov-Kontšalovski (ven. Андре́й Серге́евич Михалко́в-Кончало́вский; s. 20. elokuuta 1937) on venäläinen elokuvaohjaaja.
| Andrei Kontšalovski | |
|---|---|
 Andrei Kontšalovski vuonna 2010 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 20. elokuuta 1937 |
| Ammatti | elokuvaohjaaja, -käsikirjoittaja |
| Ohjaaja | |
| Palkinnot | |
|
Jussi-palkinto 1973 |
|
| Aiheesta muualla | |
| konchalovsky.ru | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Syntyjään Andron Sergejevitš Mihalkov kuuluu vanhaan Mihalkovin aatelissukuun, jonka juuret ylttävät Liettuan suurruhtinaskunnan aikoihin.[1] Moskovassa syntynyt Kontšalovski on Sergei Mihalkovin poika ja Nikita Mihalkovin veli. Hän oli lahjakas pianisti ja opiskeli pitkään Moskovan konservatoriossa, mutta muutti urasuunnitelmiaan tavattuaan Andrei Tarkovskin ja käsikirjoitettuaan tämän elokuvan Andrei Rublev (1969). Hän pääsi Gerasimovin elokuvainstituuttiin.
Kontšalovski on saanut Cannesin Grand Prix’n sekä Emmy-palkinnon ja ollut monesti ehdolla muiden arvostettujen elokuvapalkintojen, kuten Venetsian Kultaisen leijonan, Cannesin Kultaisen palmun ja César-palkinnon saajaksi.
Suomessa Kontšalovski sai elokuvista Ensimmäinen opettaja, Aateliskoti ja Vanja-eno parhaan ulkomaisen ohjaajan Jussi-palkinnon vuonna 1973.[2]
Filmografia (valikoima)Muokkaa
- Ensimmäinen opettaja, 1965
- Nuoren naisen onni, 1967
- Aateliskoti, 1969
- Vanja-eno, 1971
- Balladi rakastavaisista, 1974
- Siperiada, 1978
- Marian rakastajat, 1984
- Pakojuna, 1985
- Homer ja Eddie, 1989
- Tango & Cash, 1989
- Sisäpiiri, 1991
- Lumière ja kumppanit, 1995 (dokumentti)
- Odysseus, 1997 (televisiosarja)
- Hullujen talo, 2002
- Leijona talvella, 2003
- Pähkinänsärkijä, 2009
- Paratiisi, 2016
- Rakkaat toverit, 2020
LähteetMuokkaa
KirjallisuuttaMuokkaa
- Bagh, Peter von: ”Tarkovskin ja Stallonen välissä”, Andrei Kontšalovskin haastattelu, Filmihullu 4/2008.
- Makkonen, Velipekka: ”Sopeutumisen mestari – ajatuksia Andrei Kontšalovskin elokuvista”, Filmihullu 4/2008.