Andrei Kontšalovski
Andrei Sergejevitš Mihalkov-Kontšalovski (ven. Андре́й Серге́евич Михалко́в-Кончало́вский; s. 20. elokuuta 1937) on venäläinen elokuvaohjaaja.
| Andrei Kontšalovski | |
|---|---|
 Andrei Kontšalovski vuonna 2010 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 20. elokuuta 1937 |
| Ammatti | elokuvaohjaaja, -käsikirjoittaja |
| Ohjaaja | |
| Palkinnot | |
|
Jussi-palkinto 1973 |
|
| Aiheesta muualla | |
| konchalovsky.ru | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Syntyjään Andron Sergejevitš Mihalkov kuuluu vanhaan Mihalkovin aatelissukuun, jonka juuret ylttävät Liettuan suurruhtinaskunnan aikoihin.[1] Moskovassa syntynyt Kontšalovski on Sergei Mihalkovin poika ja Nikita Mihalkovin veli. Hän oli lahjakas pianisti ja opiskeli pitkään Moskovan konservatoriossa, mutta muutti urasuunnitelmiaan tavattuaan Andrei Tarkovskin ja käsikirjoitettuaan tämän elokuvan Andrei Rublev (1969). Hän pääsi Gerasimovin elokuvainstituuttiin. [2]
Omana oppilastyönään Kontšalovski ohjasi 1962 lyhyen näytelmäelokuvan, jossa oli huomattavia vaikutteita ranskalaisen Albert Lamorissen vuoden 1957 elokuvasta Punainen ilmapallo. Ensimmäinen Kontšalovskin täyspitkä elokuva oli Ensimmäinen opettaja (1965), joka perustuu Tšingiz Aitmatovin novelliin Balladi ensimmäisestä opettajasta ja kertoo neuvostovallan vakiintumisesta Kirgisiaan. Seuraavan elokuvan Stšastje Ašya (Nuoren naisen onni) miljöö on venäläinen kylä, jossa syntyy kolmiodraama. Todellisen läpimurtonsa Kontšalovski teki vuosien 1969–1971 klassikkofilmatisoinneilla Aateliskoti ja Vanja-eno, joista ensimmäinen perustuu Ivan Turgenevin ja toinen Anton Tšehovin tekstiin. Seuraava suurtyö oli Siperiada (1978), joka on laaja katsous Siperian historiaan. [2]
Vuonna 1984 Kontšalovski ohjasi Yhdysvalloissa elokuvan Maria´s Lovers. Tästä alkoi hänen Hollywood-kautensa, jolloin hän ohjasi filmit Pakojuna, Homer ja Eddie ja Tango & Cash. Näiden jälkeen hän on työskennellyt pääosin Venäjällä.
Kontšalovski on saanut Cannesin Grand Prix’n sekä Emmy-palkinnon ja ollut monesti ehdolla muiden arvostettujen elokuvapalkintojen, kuten Venetsian Kultaisen leijonan, Cannesin Kultaisen palmun ja César-palkinnon saajaksi.
Suomessa Kontšalovski sai elokuvista Ensimmäinen opettaja, Aateliskoti ja Vanja-eno parhaan ulkomaisen ohjaajan Jussi-palkinnon vuonna 1973.[3]
Filmografia (valikoima)
muokkaa- Ensimmäinen opettaja, 1965
- Nuoren naisen onni, 1967
- Aateliskoti, 1969
- Vanja-eno, 1971
- Balladi rakastavaisista, 1974
- Siperiada, 1978
- Marian rakastajat, 1984
- Pakojuna, 1985
- Homer ja Eddie, 1989
- Tango & Cash, 1989
- Sisäpiiri, 1991
- Lumière ja kumppanit, 1995 (dokumentti)
- Odysseus, 1997 (televisiosarja)
- Hullujen talo, 2002
- Leijona talvella, 2003
- Pähkinänsärkijä, 2009
- Paratiisi, 2016
- Rakkaat toverit, 2020
Lähteet
muokkaa- ↑ Archived copy 15min.lt. Arkistoitu 24.10.2014. Viitattu 19.9.2014.
- ↑ a b Otavan suuri ensyklopedia. Täydennysosa 1, s. 9753, art. Mihalkov-Kontšalovski, Andrei. Helsinki: Otava, 1986. ISBN 951-1-05124-5
- ↑ Jussi-voittajat kautta aikojen (Arkistoitu – Internet Archive). Filmiaura. Jussit.fi.
Kirjallisuutta
muokkaa- Bagh, Peter von: ”Tarkovskin ja Stallonen välissä”, Andrei Kontšalovskin haastattelu, Filmihullu 4/2008.
- Makkonen, Velipekka: ”Sopeutumisen mestari – ajatuksia Andrei Kontšalovskin elokuvista”, Filmihullu 4/2008.
- Öhman, Mia: Andrei Kontšalovskin synti. Teoksessa Katson neuvostoelokuvaa, s. 219. Kulttuuriklubi, 2022. ISBN 978-952-6668-56-7.