Tšingiz Aitmatov
Tšingiz Aitmatov (kirg. Чынгыз Айтматов, ven. Чинги́з Тореку́лович Айтма́тов; 12. joulukuuta 1928 Sheker, Kirgiisien SNT – 10. kesäkuuta 2008 Nürnberg, Saksa[1]) oli Kirgisian tunnetuin kirjailija. Hän opiskeli eläinten hoitoa, ja hän kuvaa kirjoissaan usein ihmisten ja eläinten välisiä suhteita. Aitmatovin tunnetuin teos on Hyvästi, Gulsary vuodelta 1966. Hänen teoksensa Ensimmäinen opettaja sovitettiin elokuvaksi, ja siitä tuli neuvostoelokuvan klassikko.lähde? Hän kirjoitti sekä venäjäksi että kirgiisiksi[2].
| Tšingiz Aitmatov | |
|---|---|
| Чынгыз Айтматов | |
 Tšingiz Aitmatov |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 12. joulukuuta 1928 Sheker, Kirgiisien SNT |
| Kuollut | 10. kesäkuuta 2008 (79 vuotta) Nürnberg, Saksa |
| Kansalaisuus | kirgisialainen |
| Ammatti | kirjailija |
| Kirjailija | |
| Äidinkieli | kirgiisi |
| Tuotannon kieli | venäjä ja kirgiisi |
| Pääteokset | Hyvästi, Gulsary, (1966) |
 Nimikirjoitus |
|
| Palkinnot | |
|
Leninin palkinto, (1963) |
|
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Aitmatovin isä teloitettiin Stalinin vainoissa.[1] Aitmatov lähti opiskelemaan karjataloutta Frunzeen, mutta opinnot vaihtuivat kirjallisuuteen Moskovassa Maksim Gorki -instituutissa. Opintojensa jälkeen hän työskenteli kahdeksan vuotta Pravdassa. Hänen ensimmäiset teoksensa julkaistiin 1952 venäjäksi ja 1954 kirgiisiksi.lähde? Aitmatov sai kokoelmasta Povesti gor i stepei 1963 Leninin palkinnon[2] ja Hyvästi, Gulsarysta Neuvostoliiton valtionpalkinnon.lähde? Hän sai mainetta 1958 ilmestyneellä teoksella Džamilja, joka kertoo sota-aikana perheensä toisen miehen vuoksi hylkäävästä kirgiisinaisesta. Muslimiyhteiskunnassa aihe herätti keskustelua. Aitmatov suhtautui kriittisesti elämään Neuvostoliitossa ja puolusti ei-venäläisten kulttuurien ja kielten säilyttämisen merkitystä.[1]
Aitmatov oli Kirgisian suurlähettiläänä Euroopassa, Natossa ja Unescossa ja toimi ennen kuolemaansa Kirgisian suurlähettiläänä Belgiassa. Hänen poikansa Askar Aitmatov oli myöhemmin Kirgisian ulkoministeri.lähde?
Aitmatov kuoli 10. kesäkuuta 2008 79-vuotiaana keuhkokuumeeseen.[1]
Suomennettuja teoksia muokkaa
- Džamilja (Džamilja: topolek moj v krasnoj kosynke, 1958), suom. Esa Adrian, 1963 Alkuteokset: Džamilja; Topolek moj v krasnoj kosynke. Kokoelmasta: Verbljuzij glaz.
- Balladi ensimmäisestä opettajasta (Ballada o pervom učitele, 1962), suom. Uljas Vikström, 1963
- Hyvästi Gulsary (1966), suom. Ulla-Liisa Heino, Kansankulttuuri 1973 ISBN 951-615-048-9 Materinskoje pole, Verbljužij glaz ja Proštšaj, Gulsary ovat kokoelmasta Povesti i rasskazy
- Valkoinen laiva (Posle skazki, 1970), suom. Ulla-Liisa Heino, Kansankulttuuri 1972 ISBN 951-615-017-9
- elokuva Valkea laiva 1976
- Varhaiset kurjet ja muita novelleja (Rannije zuravli; Litsom k litsu; Svidanije s synom, 1975), suom. Ulla-Liisa Heino, Kansankulttuuri 1976 ISBN 951-615-123-X
- Kirjavan koiran kukkula (Pegij pës, beguščij krajem morja, 1977), suom. Ulla-Liisa Heino, Kansankulttuuri 1978 ISBN 951-615-174-4
- Eikä päivä pääty (I dolše veka dlitsja den, 1980), suom. Ulla-Liisa Heino, SN-kirjat 1981 ISBN 951-615-303-8
- Mestauslava (Plaha, 1986), suom. Ulla-Liisa Heino, SN-kirjat 1988 ISBN 951-615-384-4
- Teokset 1, sis. teokset: Kamelinsilmä; Tulvavahti; Valkoinen sade; Kasvoista kasvoihin; Džamilja; Punahuivinen poppelini; Baidamtaljoella; Ensimmäinen opettaja; SN-kirjat 1987 ISBN 951-615-645-2
- Teokset 2, sis. teokset: Punainen omena; Isä ja poika; Hyvästi Gulsary; Muuttolinnun itku; Sotilaan poika; SN-kirjat 1988 ISBN 951-615-680-0
- Teokset 3, sis. teokset: Varhaiset kurjet; Äidin pelto; Valkoinen laiva; SN-kirjat 1989 ISBN 951-615-710-6
- Eikä päivä pääty (I dolše veka dlitsja den; Tšingiskaanin valkea pilvi), suom. Ulla-Liisa Heino, SN-kirjat 1990 ISBN 951-615-771-8 Laajennettu versio aikaisemmasta teoksesta; s. 240-340 suomennettu käsikirjoituksesta.
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d Kyrgyz author and statesman Chingiz Aitmatov dies at 79 taiwannews.com.tw. 11.6.2008. Arkistoitu 20.11.2021. Viitattu 20.11.2021. (englanniksi)
- ↑ a b Risto Rantala ja Kaarina Turtia (toim.): ”Aitmatov, Tsingiz”, Otavan kirjallisuustieto, s. 22. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-09209-X.
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tšingiz Aitmatov Wikimedia Commonsissa
