Afrikanvillikissa

Afrikanvillikissa[3][4] eli nubiankissa[4] (Felis lybica) on Afrikassa ja Aasiassa elävä kissaeläinlaji. Sen kesyttivät aikoinaan muinaiset egyptiläiset ainakin noin 4 000 vuotta sitten, ja sitä pidetään yleisesti kesykissan (Felis catus) esi-isänä.[5]

Afrikanvillikissa
AfricanWildCat.jpg
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Petoeläimet Carnivora
Heimo: Kissaeläimet Felidae
Alaheimo: Kissat Felinae
Suku: Kissat Felis
Laji: lybica
Kolmiosainen nimi

Felis lybica
Forster, 1780

Synonyymit
  • Felis silvestris lybica Forster, 1780 [2]
  • Felis sylvestris lybica
Afrikanvillikissan levinneisyys
Afrikanvillikissan levinneisyys
Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Afrikanvillikissa Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Afrikanvillikissa Commonsissa

UlkonäköMuokkaa

Afrikanvillikissa on yleisväriltään vaaleanruskea ja siinä on tummia juovia.[3] Turkki on lyhyempi kuin eurooppalaisen metsäkissan. Afrikanvillikissa on myös huomattavasti pienempi: pituus ilman häntää on 45–75 senttimetriä, häntä 20–38 senttimetriä, ja se painaa 3–6,5 kilogrammaa.

Levinneisyys ja elinympäristöMuokkaa

Afrikanvillikissaa tavataan laajalla alueella Afrikassa ja Aasiassa. Afrikassa lajia ei esiinny tiheissä tropiikin sademetsissä. Saharassa sitä tavataan lähinnä vain vuoristoisilla alueilla, kuten Ahaggarissa ja Tassili n’Ajjerissa. Aasiassa levinneisyysalue ulottuu mantereen lounaisosista Keski-Aasiaan Intia, Kiinaan ja Mongoliaan.[1]

Afrikanvillikissa elää monenlaisissa ympäristöissä aavikoilta ja ruohomailta selametsiin. Se välttelee lähinnä sademetsiä ja hiekka-aavikoita. Vuoristoissa lajia on tavattu jopa kolmessa kilometrissä.[1]

KäyttäytyminenMuokkaa

Afrikanvillikissa syö pääasiallisesti jäniseläimiä ja jyrsijöitä.[1] Jos tilanne vaatii, se syö myös lintuja, matelijoita, sammakkoeläimiä ja hyönteisiä. Botswanan puoliaavikoilla tärkeä osa ruokavaliota ovat hämähäkit[6]. Kissa lähestyy saalista hitaasti ja hyökkää päästyään noin metrin etäisyydelle.

Afrikanvillikissa on aktiivinen lähinnä yöaikaan ja hämärässä[3]. Päivällä se piileksii pensaikossa, joskin se on toisinaan aktiivinen myös hämärinä, pilvisinä päivinä. Urosten reviiri kattaa muutaman naaraan, jotka puolustavat aluetta tunkeilijoilta. Naaras synnyttää 2–6 pentua, mutta keskimäärin kolme. Tiineys kestää 56–69 päivää. Pennut syntyvät sokeina, ja ne ovat riippuvaisia emonsa huolenpidosta. Useimmiten pennut syntyvät sadekaudella, jolloin ravintoa löytyy riittävästi. Pennut ovat emonsa luona 5–6 kuukautta ja saavuttavat sukukypsyyden vuoden ikäisinä.

AlalajitMuokkaa

A revised taxonomy of the Felidae (2017) jakaa afrikanvillikissan seuraaviin alalajeihin:[7]

LähteetMuokkaa

  1. a b c d Ghoddousi, A., Belbachir, F., Durant, S.M., Herbst, M. & Rosen, T: Felis lybica IUCN Red List of Threatened Species. Version 2022-1. 2022. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 23.7.2022. (englanniksi)
  2. Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Felis silvestris lybica (TSN 726338) itis.gov. Viitattu 18.6.2011. (englanniksi)
  3. a b c Nurminen, Matti (toim.): Maailman eläimet: Nisäkkäät 1, s. 42–45. (Englanninkielinen alkuteos The Encyclopedia of Mammals 1, sarjassa World of animals). Helsinki: Tammi, 1986. ISBN 951-30-6530-8.
  4. a b Palmén, Ernst & Nurminen, Matti (toim.): Eläinten maailma, Otavan iso eläintietosanakirja. 5. Sydän–Öljykala, s. 2050. Helsinki: Otava, 1975. ISBN 951-1-02059-5.
  5. Kingdon, Jonathan (1988). East African Mammals: Carnivores. University of Chicago Press. ISBN 0-226-43721-3.
  6. Wilson, Don & Mittermeier, Russell: Handbook of the Mammals of the World. Volume 1. Carnivores, s. 82. Lynx Edicions, 2009.
  7. Kitchener, A. C. et al: A revised taxonomy of the Felidae. The final report of the Cat Classification Task Force of the IUCN/SSC Cat Specialist Group. Cat News Special Issue, 2017, nro 11, s. 1–80. ISSN 1027-2992. Artikkelin verkkoversio (pdf) Viitattu 23.11.2019. (englanniksi)

Aiheesta muuallaMuokkaa