Afrikanmanaatti
Afrikanmanaatti (Trichechus senegalensis) on yksi kolmesta manaattilajista. Lajia tavataan osissa Länsi-Afrikan rannikkoa ja jokia. Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto eli IUCN on luokitellut afrikanmanaatin vaarantuneeksi lajiksi.
| Afrikanmanaatti | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Sireenieläimet Sirenia |
| Heimo: | Manaatit Trichechidae |
| Suku: | Manaatit Trichechus |
| Laji: | senegalensis |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Trichechus senegalensis |
|
 Afrikanmanaatin levinneisyys |
|
| Katso myös | |
Taksonomia
muokkaa
Afrikanmanaatti kuuluu sireenieläinten lahkon manaattien sukuun. Laji on monotyyppinen, eli sitä ei jaeta omiin alalajeihinsa. Joskus rannikon ja sisämaan vesistöjen kantojen välillä on esitetty olevan morfologisiaeroja, mutta morfologisia tai mahdollisia geneettisiä eroja ei pidetä todistettuina.[1]
Manaattien sukuun kuuluu kaksi muuta lajia, lamantiini ja kynnetönmanaatti. Ulkoisilta piirteiltään afrikanmanaatti muistuttaa näistä kahdesta eniten lamantiinia. Geneettisten tutkimusten perusteella laji on kuitenkin läheisempää sukua kynnettömällemanaatille.[2]
Koko ja ulkonäkö
muokkaaAfrikanmanaatti on ruumiinrakenteeltaan raskastekoinen ja sukkulamainen. Naarailla on mittaa 2,25–3,03 m ja uroksilla 1,77–3,34 m. Afrikanmanaattien painoa ei ole juuri tutkittu, mutta suurin piirtein samankokoiset lamantiinit painavat 166–640 kg. Afrikanmanaatin selkä on pitkä ja pää pieni. Päässä on hieman ulkonevat pienet silmät. Ulkoisia korvia ei ole. Kuono on suuri ja afrikanmanaatti käyttää huuliaan esimerkiksi ruokaillessaan. Suussa on kerrallaan kummassakin leuassa viidestä seitsemään hammasta. Hampaat uusiutuvat jatkuvasti ja uudet hampaat liikkuvat leuan takaosasta eteenpäin.. Väritys on tyypillisesti harmaa, mutta voi vaihdella vihertävästä ruskeaan ja mustaan sen iholla kasvavan levän takia. Etenkin merenrannikoilla ihossa saattaa kasvaa siimajalkaisia. Muuten iho on kovaa ja hieman karheaa. Siitä kasvaa harvaa karvoitusta. Takaraajoja ei ole lainkaan ja eturaajat ovat melamaiset. Afrikanmanaatti käyttää eturaajojaan esimerkiksi ravintonsa pidättelyyn ja veden pohjalla kävelymäiseen liikkeeseen. Kummassakin eturaajassa on 3–4 kynttä. Afrikanmanaateilla on suuri horisontaalisesti litteä pyrstö.[2]
Levinneisyys ja elinympäristö
muokkaaAfrikanmanaatin levinneisyysalue käsittää merenrannikkoa, jokisuistoja ja jokia sisämaahan saakka osissa Länsi-Afrikkaa Angolassa, Beninissä, Gambiassa, Ghanassa, Guineassa, Guinea-Bissaussa, Kamerunissa, Kongon demokraattisessa tasavallasssa, Kongon tasavallassa, Liberiassa, Malissa, Mauritaniassa, Nigerissä, Nigeriassa, Norsunluurannikossa, Päiväntasaajan Guineassa, Senegalissa, Sierra Leonessa. Togossa ja Tšadissa. Pohjoisessa levinneisyysalue alkaa Etelä-Mauritaniasta ja jatkuu etelään Angolan Cuenza- ja Longajokiin saakka.[1]
Tyypillisimmin lajia tavataan hyvin suurissa joissa, niiden suojaisilla estuaareilla ja runsaasti makeaa vettä saavilla meren rannikkoalueilla.[2] Jokia pitkin sisämaahan lajia tavataan usein kunnes jokien kataraktit tai liian matalat vaiheet estävät pidemmälle pääsyn rannikolta.[1] Pakoittain afrikanmanaatteja tavataan useiden satojen kilometrien päässä merestä. Jotkin sisämaan kannat ovat jääneet kokonaan eristyksiin merestä. Esimerkiksi Ghanassa niitä tavataan Voltajoella Aksombon padon takana. Tšadissa lajia tavataan joissakin Tšadjärveen laskevissa joissa ja joitakin varmentamattomia havaintoja on tehty itse järvessä.[2] Aikanaan järvessä olleen manaattikannan on arveltu kadonneen vuoteen 1929 mennessä.[1] Nigerjoessa afrikanmanaatteja esiintyy aina Ségoun paikkeille lähes 2 000 km jokea ylävirtaan. Jotkin afrikanmanaatin esiintymisalueen joista madaltuvat huomattavasti kuivina kausina. Afrikanmanaatit siirtyvät tällöin jokien alavirtaan, niiden syvimpiin kohtiin tai esimerkiksi kausittaisille järville.[2]
Elintavat
muokkaaAfrikanmanaatit ovat enimmäkseen kasvinsyöjiä. Niiden ravintoa ovat veden alla kasvava kasvillisuus, kelluva kasvillisuus, sekä maalta veteen ulottuva kasvillisuus.[2] Ravinnoksi käytettyjä kasvilajeja on laskettu yli 70.[1] Joitakin tärkeimpiä ravinnoksi käytettyjä lajeja ovat Eichhornia crassipes, Cymodocea nodosa, Vossia, Echinochloa ja Rhizophora.[2] Afrikanmanaatti ei kuitenkaan ole ruokavalioltaan kokonaan kasvissyöjä. Eri alueilla tehtyjen tutkimusten mukaan sen ravinnosta 10–50 % muodostuu kaloista ja nilvijäisistä. Kaikki muut manaattilajit syövät pelkästään kasveja. Niiden tiedetään syövän myös kalastajien verkkoihin jääneitä pieniä kaloja.[1] Joillakin alueilla afrikanmanaatit ruokailevat lähes yksinomaan öisin[2], mutta toisilla alueilla ne ruokailevat kellon ympäri.[1] Yöruokailuun on saattanut vaikuttaa metsästyspaine. Ruuanhankintaan kuluu päivittäin 4–6 tuntia.[2]
Afrikanmanaatit oleskelevat enimmäkseen yksin. Emot liikkuvat poikastensa kanssa. Tietyillä lepo- tai ruokailupaikoilla niitä saattaa kerääntyä suuremmiksi joukoiksi.[1] Myös kiima-aikana voi muodostua suurempia joukkoja urosten seuratessa kiimassa olevia naaraita. Varsinaista lisääntymiskautta ei ole, mutta joskus lisääntymisen on katsottu painottuvan aikaan ennen sadekauden alkua. Naaras saa yhden poikasen kerrallaan. Kaksoset ovat mahdollisia, mutta harvinaisia. Raskaus kestää 12–13 kuukautta ja poikanen liikkuu emonsa kanssa 1–1,5 vuotta.[2]
Afrikanmanaatilla ei ole suoranaisesti sitä saalistavia petoeläimiä. Krokotiilit voivat käydä keskenkasvuisen tai vammautuneen yksilön kimppuun. Lajilla on dokumentoitu kaksi sisäloista, Chiorchis fabaceus ja Heterocheilus domningi. Tunnettuja ulkoisia loisia on samoin kaksi, Chelonibia manati ja Platylepas hexastylos.[2]
Uhat ja suojelu
muokkaaKansainvälinen luonnonsuojeluliitto eli IUCN on luokitellut afrikanmanaatin vaarantuneeksi lajiksi. Lajin kannat ovat laskeneet historiallisista lukemistaan. Nykyistä suhdannetta ei tunneta.[1]
Huomattavimpia kannan laskuun vaikuttavia tekijöitä ovat metsästys ja vahinkopyydystys kalastuksen yhteydessä. Lajin metsästys on laitonta koko sen levinneisyysalueella, mutta lakien valvonta on usein puutteellista. Metsästystä tapahtuu useimmiten manaatin lihan takia ja joissakin maissa perinteiseen lääkintään liitettyjen nahan, luiden ja öljyn takia. Afrikanmanaatin lihaa myydään avoimesti monilla paikallisilla toreilla. Lajia uhkaa myös elinympäristöjen tuhoutuminen esimerkiksi patojen tai mangrovemetsien hakkuiden takia. Afrikanmanaatti on ollut osa CITES-sopimuksen liitettä I vuodesta 2013 lähtien ja kansainvälinen kauppa sillä on näin kielletty. Aikaisemmin eläviä yksilöitä on pyydetty eläintarhoihin.[1]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c d e f g h i j k Keith Diagne, L.: Trichechus senegalensis IUCN Red List of Threatened Species. Version 2024.1. 2015. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 1.8.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j k Kingdon, J., Happold, D., Hoffmann, M., Butynski, T., Happold, M. & Kalina, J. (toim.): Mammals of Africa. Volume I: Introductory Chapters and Afrotheria, s. 210-212. Lontoo: Bloomsbury Publishing, 2013. ISBN 978-1-4081-8990-0 (englanniksi)