Suomen kielen aakkoset
Suomen kielessä käytetään latinalaista kirjaimistoa, johon on lisätty muutamia kirjaimia, joita latinassa ei ole. Kirjoitetun suomen kielen aakkosiksi ovat vakiintuneet seuraavat 29 (31) kirjainta aakkosjärjestyksessä:[1][2]
Š- ja Ž-kirjaimet kuuluvat suomen kielen oikeinkirjoitukseen, mutta niiden käyttö ei ole täysin vakiintunutta.[3][4]
Kirjaimet, foneemit ja äänteet muokkaa
Suomen kielen kirjoitusjärjestelmä on melko foneeminmukainen eli fonemaattinen. Suurinta osaa foneemeista (puhutun kielen merkitystä erottava yksikkö) edustaa kirjoituksessa oma kirjainmerkkinsä. Kutakin foneemia vastaa yksi tai useampi äänne:
| Kirjain | A | B | C | D | E | F | G | H | I | J | K | L | M | N | O | P | Q | R | S | Š | T | U | V | W | X | Y | Z | Ž | Å | Ä | Ö | (ei kirjainta) | ||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| N | NG | NK | ||||||||||||||||||||||||||||||||
| Foneemi(t) | ɑ | b | d | e | f | g | h | i | j | k | l | m | n | ŋŋ | nk | o | p | r | s | ʃ | t | u | ʋ | y | æ | ø | ||||||||
| Äänteet[5] | ɑ | b | d | e | f | g | h | i | j | k | l | m | n | ŋŋ | ŋk | o | p | r | s | ʃ | t | u | ʋ | y | æ | ø | ʔ | |||||||
Kirjaimia C, Q, W, X, Z, Ž ja Å tavataan sitaattilainoissa eli mukautumattomissa lainasanoissa sekä erisnimissä. Ne äännetään yleensä asianomaisen vieraan kielen mukaisina (ääntämyksestä katso kunkin kirjaimen artikkelia).[3] Niiden äännearvo saattaa vaihdella, mutta usein ne edustavat sellaisia äänteitä tai äänneyhdistelmiä, jotka suomalaisissa sanoissa kirjoitetaan muilla kirjaimilla.
Aakkostosta puuttuu oma kirjainmerkki suomen äng-foneemille /ŋ/. Kaksoiskonsonantti /ŋŋ/ kirjoitetaan ng (kengät /keŋ.ŋæt/). Vierassanoissa esiintyvää lyhyttä /ŋ/-foneemia voi edustaa joko ng tai g. Kirjainyhdistelmässä nk (kenkä [keŋ.kæ]) esiintyvä /n/-foneemi lausutaan ŋ-äänteenä, joka on tässä yhteydessä n:n allofoni.[3]
Aakkostosta puuttuu oma kirjainmerkki myös glottaaliklusiilille [ʔ], joka on puhutussa suomen kielessä konsonanttiäänne mutta ei foneemi.[3]
Kirjaimet B, F, G (/g/:n merkkinä) ja Š esiintyvät suomessa vain uudehkoissa lainasanoissa sekä slangisanoissa. Niiden edustamat äänteet eivät ole täysin kotoutuneet suomen foneemijärjestelmään.[3]
Kirjaimilla Š ja Ž, joilla merkitään suhuäänteitä ʃ ja ʒ, on erityisasema. Molemmat kirjaimet kuuluvat suomen oikeinkirjoitukseen, mutta ainoastaan ʃ-foneemin katsotaan kuuluvan suomen foneemijärjestelmään (eikä sekään ole täysin kotoutunut). Kirjainten käyttökään ei ole täysin vakiintunutta. Niiden kuvaamia äänteitä merkitään toisinaan myös yhdistelmillä ch, sh tai zh.[3][4]
Kirjainten ja äänteiden eroja muokkaa
Kirjaimet eivät aina tarkalleen vastaa ääntämystä, eikä kaikille suomen äänteille ole edes omaa kirjaintaan.
Eräät suomen foneemit voivat toteutua eli ääntyä useana selvästi erilaisena äänteenä eli allofonina. Mm. /h/ voi ääntyä soinnittomana [h] tai soinnillisena [ɦ]; /s/ puolestaan voi ääntyä suhuässänä [ʃ] tai soinnillisena [z]:na.[6] /b/, /d/ ja /g/ ääntyvät toisinaan soinnittomina ([p], [t], [k]).[3] Tällaiset äänne-erot eivät (yleensä) muuta sanan merkitystä, eikä niitä merkitä kirjoituksessa näkyviin.
Niin kutsuttua jäännöslopuketta (joka voi toteutua mm. glottaaliklusiilina) ei osoiteta millään kirjainmerkillä.
Assimilaatio – esimerkiksi sanoissa onpa [ompɑ] ja info [iɱfo] – on pääteltävä seuraavasta kirjaimesta.
Vieraiden kielten kirjaimet suomessa muokkaa
Muissa kielissä käytettäviä kirjaimia (kuten Ü) tulisi Kielitoimiston mukaan mahdollisuuksien mukaan käyttää lainasanoissa ja varsinkin nimissä.[1]
Aakkosjärjestys muokkaa
Aakkosjärjestys perustuu suomen kielessä historiallisista ja käytännön syistä ruotsin aakkosjärjestykseen. Se noudattelee yleistä latinalaisten kirjainten aakkosjärjestystä eräin poikkeuksin. Standardin SFS 4600 mukainen aakkosjärjestys on seuraava:[7]
W on viime aikoihin asti katsottu aakkosjärjestyksen kannalta samanarvoiseksi V:n kanssa. W on katsottu pelkästään V:n muunnelmaksi, jollaisena se esiintyy joissakin suomalaisissa nimissä (esim. Wirtanen) ja vanhoissa teksteissä, joissa se edustaa foneemia /v/. Aakkostusta on kuitenkin väljennetty siten, että V ja W voidaan monikielisissä luetteloissa aakkostaa myös erikseen. Tämä tapa on yleistynyt.[7][8]
Kirjaimia Š ja Ž pidetään aakkostuksessa nykyään kirjainten S ja Z tarkkeellisina muunnelmina. Aiemmin ne katsottiin itsenäisiksi.[9]
Suomalaiseen aakkostoon kuulumattomia kirjaimia varten on omat sääntönsä. Useimpia tarkkeellisia kirjaimia käsitellään vastaavien tarkkeettomien muunnelmina. É siis aakkostetaan kuten E jne. Poikkeuksia ovat D:n tavoin aakkostettavat Đ(đ) ja Ð(ð), Y:n tavoin aakkostettavat Ü ja Ű sekä Ö:n tavoin aakkostettavat Ő, Ø ja Õ. Ŋ-kirjain aakkostetaan kuten N.[7]
Ligatuurit aakkostetaan ”purettuina”: Æ aakkostetaan kuten AE, Œ kuten OE ja ß kuten ss. Kirjain Þ aakkostetaan kuten TH. Esimerkiksi tanskalainen nimi Mærsk aakkostetaan suomalaisissa yhteyksissä siis kuten Maersk.[7]
Yllä mainitut säännöt huomioon ottaen suomalainen aakkosjärjestys on seuraava:
- A, B, C, D/Đ/Ð, E, F, G, H, I, J, K, L, M, N/Ŋ, O, P, Q, R, S/Š, T, U, V, (W), X, Y/Ü/Ű, Z/Ž, Å, Ä, Ö/Ő/Ø/Õ
Sekaannusten välttämiseksi joissakin yhteyksissä, esimerkiksi porraskäytävien nimeämisessä, saatetaan suomalaisen aakkosjärjestyksen sijasta käyttää klassisen latinan aakkosjärjestystä: A, B, C, D, E, F, G, H, I, K, L, M, N, O, P, Q, R, S, T, V, X, Y, Z. Tällöin järjestys jatkuu tarvittaessa Z:n jälkeen esimerkiksi AA, BB, CC, ei Å, Ä, Ö. Käytännössä esiintyy myös latinalaisen ja suomalaisen aakkoston sekamuotoja.lähde?
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- ISK = Hakulinen, Auli (päätoim.): Iso suomen kielioppi. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004. ISBN 951-746-557-2. VISK: Ison suomen kieliopin verkkoversio.
Viitteet muokkaa
- ↑ a b Aakkoset Kielitoimiston ohjepankki. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 5.8.2017.
- ↑ Mäkinen, Panu: Aakkoset Suomen kielioppi. 2004. Viitattu 5.8.2017.
- ↑ a b c d e f g h ISK § 1–8.
- ↑ a b Saukkonen, Pauli & Räikkälä, Anneli: Kirjaimet š ja ž suomen kielen oikeinkirjoituksessa 30.1.1998. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus. Viitattu 27.2.2014.
- ↑ ISK § 4–5.
- ↑ Ojutkangas, Krista & Larjavaara, Meri & Miestamo, Matti & Ylikoski, Jussi: Johdatus kielitieteeseen, s. 97. Helsinki: WSOY oppimateriaalit, 2009. ISBN 978-951-0-32577-3.
- ↑ a b c d Korpela, Jukka K.: Aakkostus Suomessa: Standardin SFS 4600 lyhyt selitys ja kommentaari Datatekniikka ja viestintä. 2005. Viitattu 3.2.2010.
- ↑ Aakkostus: vieraat kirjaimet Kielitoimiston ohjepankki. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 10.6.2018.
- ↑ Sadeniemi, Matti (päätoim.): Nykysuomen sanakirja. Viides osa. S–Tr, s. 1, 468. Kolmas painos. Porvoo – Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1962.