Soinniton palataalinen frikatiivi
Soinniton palataalinen frikatiivi eli soinniton palataalifrikatiivi on konsonanttiäänne.[1] Kansainvälisessä foneettisessa aakkostossa sen merkkinä on [ç].
IPA | ç |
|
Ääntäminen muokkaa
Soinniton palataalinen frikatiivi äännetään suun keskiosassa. Kieli nostetaan kohti kitalakea siten, että syntyy kapeikko, jonka kautta kulkeva ilmavirta aiheuttaa hankaushälyä. Kieli on suunnilleen samassa asennossa kuin äännettäessä suomen kielen j-äännettä, mutta ilmavirta kulkee pakotetummin eivätkä äänihuulet värähtele äänteen tuottamisen aikana.
Esiintyminen muokkaa
Äänne [ç] esiintyy useissa Euroopan kielissä. Norjassa äänne kirjoitetaan KJ tai toisinaan etuvokaalin edellä K. Saksassa se kirjoitetaan CH ja esiintyy vain etuvokaalin jäljessä (niin sanottu ich-äänne, saks. Ich-laut); takavokaalin edellä CH ääntyy velaarisena [x] (niin sanottu ach-äänne, saks. Ach-laut). Suomen kielessä se esiintyy H-äänteen allofonina, esimerkiksi sanassa lyhyt.
Lähteet muokkaa
- ↑ Wiik, Kalevi: Fonetiikan perusteet. Oppikirja. Helsinki: WSOY, 1981. ISBN 951-0-10324-1.
Artikulaatiopaikka → | Labiaali | Koronaali | Dorsaali | Laryngaali | |||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Artikulaatiotapa ↓ | Bilabiaali | Labiodentaali | Dentaali | Alveolaari | Postalveolaari | Retrofleksi | Palataali | Velaari | Uvulaari | Faryngaali | Epiglottaali | Glottaali | |||||
Nasaali | m | ɱ | n | ɳ | ɲ | ŋ | ɴ | ||||||||||
Klusiili | p b | p̪ b̪ | t d | ʈ ɖ | c ɟ | k ɡ | q ɢ | ʡ | ʔ | ||||||||
Frikatiivi | ɸ β | f v | θ ð | s z | ʃ ʒ | ʂ ʐ | ç ʝ | x ɣ | χ | ʁ | ħ | ʕ | ʜ | ʢ | h ɦ | ||
Approksimantti | β̞ | ʋ | ɹ | ɻ | j | ɰ | |||||||||||
Tremulantti | ʙ | r | ɽ͡r | ʀ | я | ||||||||||||
Yksitäryinen tremulantti | ⱱ̟ | ⱱ | ɾ | ɽ | ɢ̆ | ʡ̯ | |||||||||||
Lateraalinen frikatiivi | ɬ ɮ | ɭ˔̊ | ʎ̥˔ | ʟ̝̊ | |||||||||||||
Lateraalinen appr. | l | ɭ | ʎ | ʟ | |||||||||||||
Lateraalinen nap.äänne | ɺ | ɺ̠ | ʎ̯ |