O
O (o) on latinalaisten ja myös suomen aakkosten 15. kirjain. O-kirjaimen nimi suomen kielessä on oo ja äännearvo [o].
Latinalaista O-kirjainta vastaa kreikkalaisessa kirjaimistossa kirjain omikron (O, o), kyrillisessä kirjaimistossa puolestaan kyrillinen О. Yhdennäköisyydestään huolimatta ne ovat Unicode-merkistössä eri merkkejä.
Historiaa muokkaa
Latinalainen O lainautui sellaisenaan etruskin kautta kreikan lyhyttä /o/-foneemia osoittaneesta omikron-kirjaimesta.[1]
Omikronin edeltäjä oli foinikialainen `ayin, joka muodoltaan muistutti jo O:ta ja osoitti soinnillista faryngaalista frikatiivia [ʕ].[2] Sen edeltäjien muoto saattoi olla myös neliömäinen tai kolmiomainen.[3] Tämä oli yksi foinikiassa kuten muissakin seemiläisissä kielissä esiintyneistä konsonanttifoneemeista, joita kreikassa ei esiintynyt, joten kreikkalaiset muuttivat sen vokaalin merkiksi. Muita vastaavia olivat alfa (kreikassa vokaali [a] < foinikiassa glottaaliklusiili [ʔ]), epsilon (kr. [ɛ] tai [e] < foin. [h]), eeta (kr. [eː] < foin. [ḥ]) ja joota (kr. [i] ja [j] < foin. [j]).[4] Samalla kirjaimiston tyyppi vaihtui abjadista aakkostoksi.
Pitkälle o:lle kreikassa oli erillinen kirjain oomega (Ω, ω) todennäköisesti koska vokaaleja erotti paitsi kvantiteetti myös laatu: omikronin Ο otaksutaan olleen puolisuppea [o] ja oomegan Ω puoliväljä [ɔː].[5] Oomega oli kreikkalaisten lisäyksiä aakkostoon eli sille ei ole edeltäjää seemiläisissä kirjaimistoissa. Muita tällaisia olivat ypsilon, fii, khii ja psii. Kaikki sijoitettiin aakkosjärjestyksessä aivan loppuun.[4]
O suomen kielessä muokkaa
O-kirjaimella merkitään suomen kielessä pyöreää välistä takavokaalia [o]. [6]
O muissa kielissä muokkaa
Kaikissa latinalaista kirjaimistoa käyttävissä kielissä O vähintään alun perin on osoittanut pyöreää välistä (kielen mukaisesti puolisuppeaa tai puoliväljää) takavokaalia, mutta äänteenmuutosten seurauksena kytkös on voinut horjua.
Niin romaanisissa[7], germaanisissa[8], kelttiläisissä[9], balttilaisissa, slaavilaisissa kuin latinalaista kirjaimistoa käyttävissä uralilaisissakin kielissä samoin kuin albaniassa, turkissa ja maltassa[10] O on yleensä pyöreä puolisuppea tai puoliväljä takavokaali [o] tai [ɔ]; kesto vaihtelee kielittäin ja sanoittain. [u] on mahdollinen ääntämys portugalissa ja katalaanissa[7] ja yleinen ruotsissa[6]. Ruotsissa [o]:ta merkitään paitsi joskus O:lla myös Å-kirjaimella.[6] Hollannissa ja afrikaansissa O on [ɔ] tai [oː], mutta digrafi OE osoittaa vokaali [u].[8]
Englannissa O:n ääntyminen vaihtelee tavattomasti, esim. sanassa hot amerikanenglannissa yleisesti [ɑ], brittienglannissa [ɒ] tai [ɔ]; sanassa core [ɔː], sanassa too [uː], sanassa foot [ʊ], sanassa women [ɪ] jne.
Muita esitystapoja muokkaa
- Morseaakkosissa O merkitään: ---
- Radioaakkosissa O on suomalaisen standardin mukaan Otto ja NATO-standardin mukaan Oscar
- Pistekirjoituksessa (Braille) O merkitään:
- Tietokoneissa O koodataan eri merkistöissä seuraavasti:
| O | o | |
|---|---|---|
| ASCII | 79 | 111 |
| Unicode | U+004F | U+006F |
O-kirjaimen merkityksiä muokkaa
- O on hapen kemiallinen merkki.
- O:lla merkitään tietojenkäsittelytieteessä asymptoottista käyttäytymistä.
- O on lääketieteessä yksi ihmisen veriryhmä.
Katso myös muokkaa
- O ja pituusmerkki (Ō ō)
- Ruotsalainen o (Å å)
- Ö
- Ø, eräissä pohjoismaisissa kielissä esiintyvä kirjain
- Õ, mm. virossa esiintyvä kirjain
- omikron (Ο ο), kreikkalainen kirjain
- oomega (Ω ω), kreikkalainen kirjain
- О (О о), kyrillinen kirjain
- O (kana) (japanin tavumerkit お, オ, ぉ ja ォ)
Lähteet muokkaa
- ↑ Bonfante, Larissa: The scripts of Italy. Teoksessa: Peter T. Daniels & William Bright (toim.): The world’s writing systems, s. 297–311. Oxford University Press, New York & Oxford 1996.
- ↑ Swiggers, Pierre: Transmission of the Phoenician script to the west. Teoksessa: Peter T. Daniels & William Bright (toim.): The world’s writing systems, s. 261–270. Oxford University Press, New York & Oxford 1996.
- ↑ O’Connor, M.: Epigraphic Semitic scripts. Teoksessa: Peter T. Daniels & William Bright (toim.): The world’s writing systems, s. 88–107. Oxford University Press, New York & Oxford 1996.
- ↑ a b Swiggers, Pierre: Transmission of the Phoenician script to the west. Teoksessa: Peter T. Daniels & William Bright (toim.): The world’s writing systems, s. 261–270. Oxford University Press, New York & Oxford 1996.
- ↑ Threatte, Leslie: The Greek alphabet. Teoksessa: Peter T. Daniels & William Bright (toim.): The world’s writing systems, s. 271–280. Oxford University Press, New York & Oxford 1996.
- ↑ a b c Savolainen, Erkki: Verkkokielioppi (1.6.3 Suppeat, puolisuppeat ja väljät vokaalit) finnlectura.fi. 2001. Arkistoitu 24.9.2015. Viitattu 18.8.2014.
- ↑ a b Tuttle, Edward: Romance languages. Teoksessa: Peter T. Daniels & William Bright (toim.): The world’s writing systems, s. 633–642. Oxford University Press, New York & Oxford 1996.
- ↑ a b Senner, Wayne M.: Germanic languages. Teoksessa: Peter T. Daniels & William Bright (toim.): The world’s writing systems, s. 642–651. Oxford University Press, New York & Oxford 1996.
- ↑ McManus, Damian: Celtic languages. Teoksessa: Peter T. Daniels & William Bright (toim.): The world’s writing systems, s. 655–660. Oxford University Press, New York & Oxford 1996.
- ↑ Comrie, Bernard: Languages of eastern and southern Europe. Teoksessa: Peter T. Daniels & William Bright (toim.): The world’s writing systems, s. 663–689. Oxford University Press, New York & Oxford 1996.
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta O Wikimedia Commonsissa
