Wikipedia

St. Louis

kaupunki Missourin osavaltiossa Yhdysvalloissa
(Ohjattu sivulta Saint Louis)
Tämä artikkeli käsittelee kaupunkia Yhdysvalloissa. Muita merkityksiä luetellaan täsmennyssivulla.

St. Louis on kaupunki Missourin osavaltiossa Yhdysvalloissa. Kaupungin väkiluku oli vuoden 2013 arvion mukaan 318 416 ja suuremman metropolialueen 2,8 miljoonaa. St. Louis sijaitsee pohjoisesta virtaavan Mississippin ja lännestä työntyvän Missourijoen yhtymäkohdassa. Missourijoen eteläpuolella St. Louisin kohdalla Mississippiin laskevat myös River Des Peres- ja Meramecjoet. St. Louisin metropolialueen itäinen puoli kuuluu Illinoisin osavaltioon.

St. Louis
lippu
lippu

St. Louis

Koordinaatit: 38°37′38″N, 90°11′52″W

Valtio Yhdysvallat
Osavaltio Missouri
Piirikunta itsenäinen kaupunki
Hallinto
 – Pormestari Tishaura Jones
Pinta-ala
 – Kokonaispinta-ala 171,3 km²
 – Josta vettä 11 km² 
Korkeus 142 m
Väkiluku (2013) 318 416 [1]
 – Väestötiheys 1 862 as./km²
 – Metropolialue 2 801 056 [2]
Aikavyöhyke UTC−6
(kesäaika UTC−5)
Lempinimi: Gateway City, STL, Gateway to the West, Mound City, The Lou




Nimi muokkaa

Kaupungin nimi on ranskalaista alkuperää. Englanninkieliset ääntävät kaupungin nimen [seɪntˈluːɪs] tai [seɪnt'luəs] ja ranskankieliset [sɛ̃ lwi]. Kaupunki on saanut todennäköisesti nimensä Ranskan kuninkaan Ludvig IX:n mukaankenen mukaan?. Ranskalaiset perustivat kaupungin vuonna 1764.

St. Louisin lempinimiä ovat muun muassa Gateway City, STL, Gateway to the West, Mound City ja The Lou.

Amerikansuomessa kaupunkia on kutsuttu nimellä ”Lousi” tai ”Loussi”. Nimet ovat tuttuja esimerkiksi Hiski Salomaan lauluista.[3]

Historia muokkaa

Varhaisvaiheet ja perustaminen muokkaa

 
Kaupunki perustettiin Missourijoen suulle ja Missisippijoen varrelle.

St. Louisin ympäristön ensimmäisiä asukkaita olivat Mississippin kulttuurin kummunrakentajaintiaanit.[4] Intiaanit hylkäsivät alueen keskiajan vaiheilla jättäen jälkeensä suuria kumpuja, joista St. Louis sai varhaisen kutsumanimensä Mound City.[5] Mississippin vastarannalla sijaitseekin suuri Cahokian muinaiskaupunki.[6]

Ensimmäiset valkoiset, jotka kiinnittivät alueeseen huomiota, olivat pohjoista reittiä Mississippille vaeltaneet kanadanranskalainen tutkimusmatkailija ja kauppias Louis Jolliet sekä ranskalainen lähetyssaarnaaja ja tutkimusmatkailija Jacques Marquette 1673. Viisi vuotta myöhemmin ranskalainen tutkimusmatkailija Robert Cavelier de La Salle vaati koko jokilaaksoa Ranskalle. Vuonna 1703 paikalleselvennä perustettiin katolinen lähetysasema.[7]

Vuonna 1763 seitsenvuotisen sodan rauhanehtojen mukaisesti Ranska luovutti Englannille Mississippin itäpuolen (nyk. Illinoisin osavaltion puolta - alue ei siis ole osa nykyistä St. Louisin kaupunkia), minkä seurauksena monet ranskalaiset muuttivat joen länsipuolelle nykyisen St. Louisin paikkeille.

Vuonna 1764 ranskalainen uudisraivaaja Pierre Laclède perusti espanjalaisten alueelleselvennä poikapuolensa René Auguste Chouteaun kanssa pienen kauppa-aseman, joka sai nimekseen St. Louis Ranskan kuninkaan Ludvig IX:n mukaan.[5]

St. Louis luovutettiin Ranskalle 1800, mutta jo vuonna 1803 se siirtyi Yhdysvalloille Louisianan myynnin seurauksena.[4] Maaliskuussa 1804 Thomas Jeffersonin ollessa Yhdysvaltain presidenttinä St. Louisissa vietettiin juhlallista "Kolmen lipun päivää". Ensin laskettiin Espanjan lippu ja nostettiin Ranskan lippu, joka myös laskettiin ja salkoon nostettiin Yhdysvaltain lippu.[8]

St. Louisista tuli Louisianan territorion pääkaupunki vuonna 1805 ja Missourin territorion pääkaupunki vuonna 1812.[4]

Ensimmäinen höyrylaiva saapui St. Louisiin vuonna 1817, ja kaupungista kehittyikin merkittävä jokisatama.

Vaikka St. Louisissa pidettiin Missourin osavaltion perustuslakikokousmilloin?, niin Missourin saadessa vuonna 1821 osavaltiostatuksen ei St. Louisia kuitenkaan valittu osavaltion pääkaupungiksi.[4] Kaupunginoikeudet St. Louis sai 1822.[9]

Onnettomuuksia ja sisällissodan aika muokkaa

Kaupunkia koetteli 1849 koleraepidemia ja samana vuonna laaja tulipalo tuhosi suuren osan kaupunkia sekä osan höyrylaivastosta. Tulipalo oli saanut alkunsa höyrylaivan räjähdettyä kaupungin satamassa.[4] Palon jäljiltä vain kaksi historiallistakenen mukaan? rakennusta säilyi St. Louisin keskustassa.

St. Louisissa nähtiin vuonna 1847 yksi Yhdysvaltain sisällissotaan johtaneista tapahtumista, kun orja Dred Scottin orjuudestaan vapauttamista käsittelevän oikeudenkäynnin epäävä päätös syvensi maassa olevaa jakoa orjuuden vastustajien ja kannattajien välillä. Kymmenen vuotta myöhemmin liittovaltion korkein oikeus epäsi Scottin vapauden perustellen päätöstään muun muassa sillä, että tummaihoiset olivat osavaltioiden kansalaisia, mutta eivät Yhdysvaltojen, joten Scott ei edes voinut nostaa syytettä liitovaltion tasolla..[5]

Sisällissota itsessään ei koetellut St. Louisia kovin pahasti. Missouri oli kuitenkin nimellisestiselvennä orjavaltio, vaikka se pysyikin pohjoisvaltioissa. St. Louisin talous kuitenkin kärsi sisällissodasta, sillä kaupankäynti etelään tyrehtyi.[10]

Talouden kehitys muokkaa

 
Stereokuva maailmannäyttelyn sotaosastosta

St. Louis selviytyi sisällissodasta nopeasti, ja vaikka vesiliikenne rapistuiselvennä, niin kaupungin saaman rautatiyhteyden ansiosta se säilytti asemansa merkittävänä liikenteen solmukohtana.[10] Kaupunkiin kehittyi 1800-luvun puolivälin jälkeen merkittävää panimo-, tekstiili- ja metalliteollisuutta.[4] Kaupunkia rikastuttivat muun muassa Budweiser-olut ja Purina Mills -yritys.[10] Yhdysvalloissa julistettiin 1890-luvulla, että viimeisetkin tutkimattomat seudut on kartoitettu. Koska St. Louis oli ollut tärkeässä asemassa lännen tutkimisessa, sinne sijoitettiin vuoden 1904 maailmannäyttely. Samana vuonna kaupungissa järjestettiin kesäolympialaiset.[5] Kaupungista tulikin käytännössä kansainvälinen suurkaupunki, ja siellä kävi maailmannäyttelyn aikana 20 miljoonaa ihmistä.[10]

Ensimmäisen maailmansodan alkaessa St. Louis oli maailman suurin oluen, uunien ja kenkien tuottaja. Monipuolisen teollisuuden ansiosta kaupunki selviytyi hyvin sota- ja myöhemmästä lama-ajasta.[10] Kaupungin väkiluku oli ollut selvässä kasvussa 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa. Toisen maailmansodan aikana väkiluku notkahti hieman, mutta lähti sodan jälkeen jälleen nousuun. Vuonna 1950 kaupungissa oli noin 850 000 asukasta.[4] St. Louisissakin käynnistyi sodan jälkeen monen yhdysvaltalaisen suurkaupungin tavoin väestön muutto esikaupunkialueille ja väkiluku lähti selvään laskuun.[10] Vuonna 2000 asukkaita oli enää kaksi viidesosaa huippulukemista ja suurin piirtein yhtä paljon kuin 1880-luvulla.[4]

Tuhoisia tornadoja sattuu seudulla useahkosti, pahin vuonna 1896, jolloin kuoli yli 400 henkeä, loukkaantui yli tuhat ja koko infrastruktuuri vaurioitui pahasti. Muita ihmishenkiä vaatineita tornadovuosia olivat 1871, 1890, 1904, 1927 ja 195lähde?.

Mississippin tulva vuonna 1993 oli alakaupungissa huomattavan tuhoisa aiheuttaen noin 10 miljardin dollarin vahingot.[9]

Vanhojen ongelmienselvennä rinnalle on kaupunkiin tullut vakava ilmansaasteongelma. Jo 1930-luvulla lämmitykseen käytetty pehmeä hiili toi ilmansaasteet otsikoihin – marraskuussa 1939 savu pilasi näkyvyyttä niin että liikenne vaarantui. Nykyisin teollisuus ja autot ovat pahimpia saastuttajia.[11] Autojen pakokaasumittaukset ovatkin tulleet pakollisiksi eräissä metropolin piirikunnissa. Lisäksi lähiseudun maatalousmaan pintamultakerros on ohentunut eroosion ja viljelyn myötä sekä joki on rehevöitynyt liiallisen lannoituksen vuoksi. Torjunta-aineiden käytön aiheuttama myrkytys- ja allergiariski on suunnannut tehoviljelyä geenimuuntelun suuntaan kuten muuallakin Yhdysvaltain viljelysseuduilla. St. Louisin kemianteollisuus on joutunut ottamaan myös ympäristönäkökohtia huomioonselvennä.

St. Louis on pystynyt vastaamaan ongelmiin, joita monet muut suuremmat kaupungit ovat kärsineet muuttoaallon seurauksenaselvennä. Kaupunki on pystynyt 1900-luvun lopulla houkuttelemaan monia merkittäviä yrityksiä, kehittämään koululaitosta ja modernisoimaan kaupunkikuvaa.[9]

Talous muokkaa

 
St. Louisin maisemia Gateway Archista katsottuna

Strategisesti merkittävänä solmukohtana ajatellen lännen asuttamista St. Louis kasvoi nopeasti. Varsinkin 1800-luvulla saapui runsaasti siirtoväkeä Euroopasta, erityisesti Italiasta, Venäjältä, Saksasta ja Böömistä sekä Irlannista, jossa oli kärsitty nälänhätää perunasatojen epäonnistuttua. St. Louis on yhden lempinimensä mukaan "Portti länteen", sen kautta kulki miljoonittain väkeä Kalifornian kultamaille.

Teollisuus ja pankkitoiminta muokkaa

Nykyään Boeingiin kuuluva McDonnellin lentokonetehdas sijaitsee St. Louisissa. Tehdas on tuottanut vain sotilaslentokoneita. Charles Lindberghin Atlantin ylilennon sponsoreista merkittävimmät olivat St.Louisin liikemiehiä, ja siksi hänen koneensa nimi oli Spirit of St. Louis. Detroitissa syntynyt Lindbergh lensi ensimmäisenä maailmassa yksin välilaskuitta Atlantin yli vuonna 1927. Fentonin esikaupunkialueella on DaimlerChrysler-yhtiön autotehdas, joka valmistaa pakettiautoja. General Motorsilla on tehdas Wentzvillessä ja Fordilla Hazelwoodissa. Kaupungissa valmistetaan myös junanvaunuja.

Kemianteollisuutta on runsaasti. Tyco-yhtymällä on edelleen toimintaa Hazelwoodin esikaupungin liepeillä. Tämä yhtymä toimi aiemmin nimellä Mallingkrodt Company, ja se rikasti uraania ensimmäisiä atomipommeja varten. Vielä suurempi, kansainvälinen Monsanto tekee yhteistyötä Washington University in St. Louisin kanssa. Yhtiö on kehittänyt muun muassa sakariinin, Agent Orange -kasvimyrkyn ja Roundup-rikkaruohomyrkyn. Kaupungin elintarviketeollisuus on menestynyt. Panimoalan yritys Anheuser-Busch on lähtöisin St. Louisista ja sen päämaja on edelleen siellä. Anheuser-Busch on alan kolmanneksi suurin yritys maailmassa.

St. Louisin pankkitoiminta on nykyään yleisamerikkalaisessa omistuksessa.

Liikenne muokkaa

Ensimmäinen höyrylaiva nimeltään Zebulon M. Pike saapui St. Louisin satamaan 27. heinäkuuta 1817, ja jo vuoteen 1850 mennessä kaupunki oli suurin Pittsburghista länteen.lähde? Tonniston mukaan satama oli koko Yhdysvaltain toiseksi suurin New Yorkin jälkeen.lähde tarkemmin? Joet ovat yhä purjehduskelpoisia myös kaupungista ylävirtaan.

Missourin osavaltion maantieliikenteen keskus on Kansas City, mutta suuria valtateitä kulkee myös St. Louisin kautta:

Teiden luokitusjärjestelmä muutettiin Yhdysvalloissa perusteellisesti vuonna 1985. Siihen asti kuuluisa Valtatie 66 Chicagosta Santa Monicaan Kaliforniaan kulki St. Louisin kautta. Valtatie on kirvoittanut paljon taidetta ja viihdettä. Alun perin Bobby Troupin vuonna 1946 säveltämä iskelmä Route 66 kertoo tästä valtaväylästä. Kappaleesta on lukuisia kuuluisia versioita, jopa Jussi Raittisen suomalaisversio.

Rautateitä St. Louisista lähtee kuuteen suuntaan. Eads Bridge, ensimmäinen rautatiesilta Mississippijoen yli, valmistui 1874. Kaupungin lentoliikenteen tarpeita hoitaa Lambert-St Louisin kansainvälinen lentokenttä, jonka kautta kulkee vuosittain yli 20 miljoonaa matkustajaa.

Väestö muokkaa

 
St. Louisin kaupunki ja metropolialueeseen kuuluvat piirikunnat
Asukasmäärän kehitys
1830 4 977 1930 821 960
1840 16 469 1940 816 048
1850 77 860 1950 856 796
1860 160 773 1960 750 026
1870 310 864 1970 622 236
1880 350 518 1980 453 085
1890 451 770 1990 396 685
1900 575 238 2000 348 189
1910 687 089 2010 319 294
1920 772 897

Kaupungin väkiluku oli vuoden 2013 arvion mukaan 318 416,[1] ja koko metropolialueen 2,8 miljoonaa.[2] Ydinkaupunki on pienenemässä väestön muuttaessa esikaupunkeihin – osin alhaisemman verotuksen toivossa. On huomattava, että kaupunkilaiset vuonna 1876 juuri verotukseen vedoten valitsivat itsenäisyyden suhteessa ympäröivään maatalousvaltaiseen St. Louis Countyn piirikuntaan. Alakaupunkia on ryhdytty restauroimaan 2000-luvulla, mikä näyttäisi jarruttavan muuttoliikettä kantakaupungista.

St. Louisin metropolialueeseen luetaan niin sanotun itsenäisen St. Louisin kaupungin (Independent City of St. Louis) ja St. Louisin piirikunnan lisäksi Missourin puolelta merkittävät Saint Charlesin, Jeffersonin ja Franklinin esikaupunkimaiset piirikunnat sekä asukasmäärältään vähäisemmät Lincoln ja Warren. Illinoisin puolelta metropolialueseen luetaan suuret Madison ja Saint Clair -nimiset asuinalueet sekä pienemmät Clinton, Monroe ja Jersey. Piirikuntien nimitykset kuvastavat Yhdysvaltain presidenttien nauttimaa korkeaa arvovaltaa seudulla. Väestönlaskenta arvioi valkoihoisten osuudeksi kantakaupungissa 43,8 %, afroamerikkalaisten 51,2 %, aasialaisperäisiä ja latinoja molempia lienee noin kaksi prosenttia.lähde? Lapsia laskettiin olevan 25,4 %, ja virallisen köyhyysrajan alapuolella 24,6 % väestöstä.lähde?

Kaupungin keski- ja pohjoisosiin on painottunut sosiaalisia ongelmia ja rikollisuutta. Vuonna 2002 laskettiin tehdyn 111 henkirikosta ja 7 059 ryöstöä, mikä on Yhdysvaltainkin mittakaavassa paljon.lähde? Kaupungin työntekijöille on taattu 1. heinäkuuta 2005 alkaen perheineen oikeus maksuttomaan terveydenhuoltoon, minkä on pelätty rasittavan kaupungin taloutta. Oikeus on myönnetty myös homo- ja lesbopareille.

St. Louisissa on suuri demokraattipuolueen kannatuspohja, mutta kaksissa viime presidentinvaaleissa republikaanit ovat onnistuneet saamaan Missourin osavaltion valitsijamiehet, minkä arvellaan pitkälti johtuvan perinteisen teollisuuden taantumisesta. Itäpuolinen Illinois vaikuttaa olevan vankasti demokraattien käsissä.

Koulutus muokkaa

 
St. Louis, Missouri Botanical Garden, USA

St. Louisin oppilaitostarjonta on huomattavan monipuolinen:

  • University of St. Louis on jesuiittojen vuonna 1818 perustama katolinen yliopisto.
  • Missourin yliopisto on osavaltion julkinen yliopisto, joka aloitti toimintansa 1939 Columbian kaupungissa; sen Rollan teknillisen korkeakoulun ja Kansas Cityn yliopistojen yhdistettyä voimansa kampus siirtyi St. Louisiin.
  • Washington University in St. Louis on yksityinen, muun muassa lääketieteen ja bioteknologian tutkimukseen panostava yliopisto. Se tekee yhteistyötä mahtavan Monsanto-konsernin kanssa.
  • Fontbonne University, Webster University, Lindenwood University, Maryville University, Missouri tech University, Phoenixin yliopiston St. Louisin kampus sekä Harris-Stowe State University, joka linkittyy samannimisen collegen toimintaan
  • Missourin baptistinen yliopisto
  • LCMS on luterilainen synodi, joka järjestää myös korkeakoulutusta
  • Kaupungissa on myös monia ammatillisia ja college-tasoisia oppilaitoksia.

Kulttuuri muokkaa

Arkkitehtuuri muokkaa

 
Wainwright Buildingia pidetään jopa maailman ensimmäisenä pilvenpiirtäjänä
 
Eero Saarisen suunnittelema 192-metrinen Gateway Arch.

Kaupungissa on kaksi merkittävää katolista katedraalia. St. Louisin katolisuudella on siis merkittävä asema, vaikka kaupunki onkin luterilaisuuden tärkeimpiä tyyssijoja Yhdysvalloissa. On uusklassiseen tyyliin rakennettu Vanha katedraali, joka oli ensin St. Louisin arkkihiippakunnan piispanistuimena. Sen virallinen nimi on Basilica of St. Louis IX, King of France. Basilikan arvon Vanha katedraali sai paavi Johannes XXIII:lta vuonna 1961. Toinen merkittävä kohde on uusromaanis-bysanttilaiseen tyyliin 1900-luvun alussa rakennettu Uusi katedraali. Se on virallisesti nimeltään Cathedral Basilica of St. Louis. Sen mosaiikki on huomattava. Paavi Johannes Paavali II antoi Uudelle katedraalille pienemmän basilikan arvon vuonna 1997.

Kapteeni James B. Eads suunnitteli ja rakennutti 1874 Mississippin yli kulkevan yhdistetyn rautatie- ja maantiesillan, jonka nimeksi tuli Eads Bridge. Siltarummut tehtiin ilmatäytteisiksi. Tämän vuoksi monet työntekijät joutuivat työskentelemään fyysisen paineen alaisina – ja ulos tullessaan sairastuivat sukeltajantautia muistuttavaan sairauteen. Peräti kolmetoista työmiestä menehtyi.

Arkkitehti Louis Sullivanin suunnittelema kymmenkerroksinen Wainwright Building vuodelta 1891 toimii yhä liike- ja toimistorakennuksena. Arkkitehti Eero Saarisen suunnittelema kaari Gateway Arch, viralliselta nimeltään Jefferson National Expansion Memorial, on kaupungin keskeinen maamerkki. Grand Boulevardin varrella on monia merkittäviä rakennuksia, erityisesti teattereita. Fox-Theatre on vastikään restauroitu, sillä on bysanttilainen fasadi itämaisin koristeluin. Powell Symphony Hall on St. Louisin sinfoniaorkesterin kotiareena; orkesteri on perustettu jo vuonna 1880.

Pruitt-Igoen sodanjälkeinen asutusprojekti on tyyppiesimerkki epäonnistuneesta kaupunkisuunnittelusta. Toisen maailmansodan jälkeinen asuntopula oli huutava. World Trade Centerin tuleva suunnittelija, arkkitehti Minoru Yamasaki, laati vuonna 1951 piirustukset peräti 33:lle yksitoistakerroksiselle rakennukselle. Projekti toteutettiin, mutta sen muututtua valtavaksi slummiksi koko komeus päätettiin tuhota vuonna 1972. Hopi-intiaanien elämänviisaudesta kumpuava Godfrey Reggion dokumenttielokuva Koyaanisqatsi: Life Out of Balance vuodelta 1982 kertoo projektin tuhosta. Projektin päättymistä pidetään toisaalta yhtenä postmodernismin ajan alkuhetkistä.

Jokirannassa on kaupungin perustajan maihinnousupaikka Laclede's Landing. Siellä on runsaasti huvituksia, kuten hotelleja ja ravintoloita. Alakaupungin restaurointisuunnitelmaan kuuluu 2007 valmistuva The Bottle District, josta tulee viihdekeskus. Toisaalta saman alueen arvokkaana pidetty vanha postitalo sai väistyä pysäköintitalon tieltä.

Media muokkaa

Nikola Tesla esitti yleisölle St. Louisissa ensimmäisen julkisen radiolähetyksen vuonna 1893. Nykyään kaupungissa toimii jopa kunnallinen radioasema. Lukuisat paikalliset televisioasemat ovat vähentäneet radion merkitystä. Myös valtakunnallisilla televisioyhtiöillä kuten NBC:llä ja ABC:llä on kaupungissa omat täysimittaiset toimituksensa.

Vuodesta 1878 alkaen on kaupungissa julkaistu päivittäisiä sanomalehtiä. Niistä ensimmäinen on nimeltään St. Louis Post-Dispatch, ja sen aloitti kuuluisa unkarilaissyntyinen Joseph Pulitzer. Lehti siirtyi Pulitzerin suvulta Lee Enterprises -kustannusyhtiölle vuonna 2005. Lehden linjaa pidetään liberaalina, ja se on edelleen kaupungin valtalehti. Päivittäisiä sanomalehtiä ilmestyy vähemmän kuin takavuosina. Huippuaikana vuonna 1900 kaupungissa ilmestyi viisikin paikallista sanomalehteä, näiden joukossa saksankielinen Westliche Post.

Vuonna 1904 kaupungissa pidettiin maailmannäyttely Louisiana Purchase Exposition. Se nimettiin sata vuotta aikaisemmin onnistuneen Keskilännen oston kunniaksi. Näyttely oli tavattoman laaja, ja se tuotti tiettävästi järjestäjilleen voittoa. Esillä oli 43 osavaltion ja 62 ulkomaan osastot. Yksittäisiä rakennelmia oli yli 1500, ja niitä oli yhdistämässä 120 kilometriä kävelyteitä ja katuja.lähde? Ragtimemusiikkia kuultiin ajan hengen mukaisesti. Myyntikojuissa tarjoiltiin hampurilaisia, hotdogeja, ja jäätelötötteröitä. Maailmannäyttelyllä olikin huomattava vaikutus pikaruoan ekspansioon.

Urheilu muokkaa

 
Busch Stadion on St. Louis Cardinals MLB-joukkueen kotikenttä

St. Louisissa pidettiin vuonna 1904 kesäolympialaiset, historian ensimmäiset Euroopan ulkopuolella.

Tenniksen ammattilainen Jimmy Connors, yleisurheilija Jackie Joyner-Kersee ja ammattinyrkkeilijä Archie Moore ovat kotoisin St. Louisista.

Kaupungissa sijaitsee kuuluisa keilailumuseo. St. Louis emännöi Naisten kansallista koripallon lopputurnausta 2009.

St. Louisissa on järjestetty vuodesta 2013 lähtien vuosittain shakin kutsuturnaus Sinquefield Cup.

Tunnettuja urheiluseuroja muokkaa

Julkisuuden henkilöitä St. Louisista muokkaa

 
Kenraali William Tecumseh Sherman

Monet St. Louisin kasvatit ovat niittäneet mainetta julkisuudessa. Erityisesti kaupunki on jatkuva musiikin lähde monikulttuurisuutensa vuoksi.

Sotilaita ja poliitikkoja muokkaa

Kenraali William Tecumseh Sherman oli sisällissodassa poltetun maan taktiikasta kritisoitu unionin strateginen johtaja. Niin ikään sisällissodassa mainetta luonut kenraali, republikaani Ulysses S. Grant valittiin Yhdysvaltain 18. presidentiksi.

Muusikoita muokkaa

 
Joséphine Baker vauhdissa

Joséphine Baker, afroamerikkalainen tanssija ja laulaja, loi uransa pääosin Euroopassa.

Chuck Berry oli maailmanlaajuisesti huomattava rock and roll -muusikko, kitaristi ja lauluntekijä. Trumpetisti Miles Davis oli jazzmusiikin alalla tunnettu nimi. Jazzmuusikko Charlie Parkerin instrumenttina oli saksofoni. Scott Joplin oli puolestaan kaikkien aikojen kuuluisin ragtimea kehittänyt muusikko.

Ike Turner oli erinomainen pianisti ja kitaristi, ja hän kehitti boogie woogieta rock and rollin suuntaan. Erityisesti hänen lahjansa tulivat esiin tuottajana. Tina Turner, Ike Turnerin puoliso, oli erityisen tuottelias rocklaulaja.

Itäisistä kaupunginosista on noussut countrymusiikin vaikuttajia kuten Uncle Tupelo ja The Bottle Rockets. Kaupunkia on alettu arvostaa myös rapin ja hip hopin aloilla sellaisten tekijöiden vuoksi kuin Nelly, Saint Lunatics, Murphy Lee, Chingy ja J-Kwon.

Kirjailijoita muokkaa

T. S. Eliot, alun perin lyyrikko, sittemmin ja näytelmä- ja esseekirjailija, sai kirjallisuuden Nobel-palkinnon vuonna 1948. Eugene Field oli lastenkirjailija, joka tunnettiin kirkkaiden värien ihailijana. Tennessee Williams, joka eli vain osan lapsuuttaan St. Louisissa, tunnetaan Amerikan kirjallisuudessa eteläisestä aksentistaan. Hänellä on eräänlainen kovan onnen leima.

Elokuvatähtiä muokkaa

Judy Garland oli lapsitähti sekä myöhemmin Hollywoodin musikaaleissa lauluosissa. Betty Grable, laulutaitoinen näyttelijä, aloitti uransa jo 13-vuotiaana ja esiintyi Toisen maailmansodan aikana viihdytysjoukoissa. Hän esiintyi myös vähäpukeisissa osissa. Virginia Mayo, vaudevilletähti ja elokuvanäyttelijä, toimi myös televisiossa yhdessä Danny Kayen kanssa sekä teki musikaaleja. Koomisista rooleistaan tunnettu Shelley Winters voitti sivuosaoscarit vuosina 1960 ja 1966.

Kevin Kline palkittiin 1988 parhaasta sivuosasta Monty Python-henkisessä elokuvassa Kala nimeltä Wanda (A Fish called Wanda). Annie Wersching esittää FBI-agenttia tunnetussa Golden Globe ja Emmy palkitussa toiminta- ja draamasarjassa 24.

Evan Peters voitti Golden Globen vuonna 2022 näyteltyään Jeffrey Dahmeria sarjassa Dahmer.

Ystävyyskaupunkeja muokkaa

Ystävyyskaupungeilla voi olla merkitystä kriisitilanteissa, mutta jatkuvampaa merkitystä niillä on kulttuurivaihdossa. St. Louisilla on virallisesti yksitoista ystävyyskaupunkia (Sister Cities International):

Lähteet muokkaa

  • Saint Louis Encyclopædia Britannica. 2012. Encyclopædia Britannica Online. Viitattu 1.3.2012. (englanniksi)
  • St. Louis History (pdf) St.Louis Convention & Visitors Commission. Arkistoitu 24.3.2012. Viitattu 1.3.2012. (englanniksi)

Viitteet muokkaa

  1. ↑ a b St. Louis (city), Missouri U.S. Census Bureau. Arkistoitu 3.12.2012. Viitattu 28.1.2015. (englanniksi)
  2. ↑ a b Metropolitan and Micropolitan Statistical Areas U.S. Census Bureau. Viitattu 28.1.2015. (englanniksi)
  3. ↑ Tero E. Järvi: Hiski Salomaa: Siirtolaisten Woody Guthrie (Pakina) 2001. Astron-Fortis Inc.. Arkistoitu 25.4.2012. Viitattu 23.6.2007.
  4. ↑ a b c d e f g h Encyclopædia Britannica.
  5. ↑ a b c d St. Louis History.
  6. ↑ Directions and Map Cahokia Mounds State Historic Site. Arkistoitu 24.2.2012. Viitattu 1.3.2012. (englanniksi)
  7. ↑ Scott K. Williams: Three Flags Over St. Louis 2001. "History's Time Portal to Old St. Louis". Arkistoitu 29.6.2006. Viitattu 24.6.2007. (englanniksi)
  8. ↑ Williams, Scott K.: "Three Flags Over St. Louis" usgennet.org. Arkistoitu 29.6.2006. Viitattu 1.3.2012. (englanniksi)
  9. ↑ a b c St. Louis: History City-Data.com. Advameg, Inc. Arkistoitu 24.2.2012. Viitattu 1.3.2012. (englanniksi)
  10. ↑ a b c d e f Casey, Chris: St. Louis—Gateway to the West StLouis.com. Boulevards New Media. Arkistoitu 18.2.2012. Viitattu 1.3.2012. (englanniksi)
  11. ↑ St. Louis Regional Clean Air Partnership: Air Pollution in St. Louis cleanair-stlouis.com. Arkistoitu 19.9.2006. Viitattu 24.6.2007. (englanniksi)
  12. ↑ Hanzus, Dan: Rams to relocate to L.A.; Chargers first option to join NFL.com. 12.1.2016. National Football League. Viitattu 16.1.2016. (englanniksi)
  13. ↑ L.A. Rams unveil new logo during news conference NFL.com. 15.1.2016. National Football League. Viitattu 16.1.2016. (englanniksi)

Aiheesta muualla muokkaa

 
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta St. Louis.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=St._Louis&oldid=22198169”