Louis Jolliet
Louis Jolliet, myös Joliet (21. syyskuuta 1645 – toukokuu 1700) oli kanadanranskalainen tutkimusmatkailija ja kauppias. Varhain 1670-luvulla hän muodosti ranskalaisen lähetyssaarnaaja Jacques Marquetten ja viiden muun miehen kanssa retkikunnan, jota pidetään Mississippijoen löytäjänä.[1]
| Louis Jolliet | |
|---|---|
 Louis Jollietin patsas Quebecin parlamenttitalon edessä |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 21. syyskuuta 1645 Quebec, Kanada |
| Kuollut | toukokuu 1700 matkalla Quebecistä Anticostinsaarille |
| Ammatti | tutkimusmatkailija, turkiskauppias |
Elämänvaiheet muokkaa
Varhaiset vuodet muokkaa
Louis Jolliet syntyi vuonna 1645 Quebecissa. Hänen vanhempansa olivat Marie d’Abancourt ja John Joliet.[2] Hän opiskeli uskontoa ja filosofiaa, ja hänen pyrkimyksenään oli lukea papiksi. Koulussa häntä pidettiin varsin lahjakkaana matematiikassa. Hän pääsi Quebecin jesuiittain kouluun, mutta keskeytti opintonsa 1667. Jolliet lähti tutkimaan Pohjois-Amerikan Isojenjärvien aluetta ja käymään turkiskauppaa paikallisten intiaanien kanssa.
Vuosikymmenien vaihteessa Jolliet’n tiedetään olleen Yläjärvellä etsimässä kuparia. Isojenjärvien alueella liikkuessaan hän tapasi useita paikallisia heimoja ja opetteli näiden kieliä. Hän opetteli kuusi eri kieltä, jotka auttoivat häntä ymmärtämään intiaanien tarinoita ympäristöstä.[1] Intiaanien kanssa kommunikoidessaan Jolliet sai kuulla monia tarinoita suuresta joesta, joka päättyi mereen: joko Tyynellemerelle, Meksikonlahdelle tai Kalifornianlahdelle.[3] Talven 1672–1673 hän vietti Michilimackinacissa ja suunnitteli tulevaa tutkimusmatkaansa länteen. Talven aikana hän tapasi ennestään tuntemansa isä Marquetten, joka oli valmis lähtemään mukaan tulevalle matkalle.[4]
Mississippille muokkaa
Toukokuussa 1673 Jollietin retkikunta lähti matkaan. Ryhmään kuului Jolliet, Marquette ja viisi muuta miestä.[1] Jolliet otti mukaansa astronomiset mittauslaitteensa ja Marquette kannettavan alttarinsa käännyttääkseen intiaaneja kristinuskoon.[1] Retkikunta liikkui kanootein ja meloi Michiganjärven luoteisrantaa myötäillen alas Green Bayn lahdelle. Sieltä he ylittivät nykyisen Wisconsinin Winnebagojärven ja Foxjoen kautta. Kanoottien kantaminen Wisconsinjoen sivuhaarojen välisessä maastossa toi heidät alueelle, jossa he tapasivat irokeesien hyökkäyksiä paenneita miameja ja kickapoita. Intiaanit varoittivat retkikuntaa matkan vaarallisuudesta, mutta suostuivat opastamaan nämä Mississippijoen rantaan,[5] jonne retkikunta saapui 17. kesäkuuta 1673.[3]
Mississippijokea etelään muokkaa
Laskiessaan Mississippiä alavirtaan retkikunta näki ympärillään intiaanien tekemiä kalliomaalauksia, ennestään tuntemattomia kasveja ja eläinlajeja, kuten ilveslajin ja biisonin.[6] Kesäkuun aikana retkikunta saapui illinoisien liittokunnan peoria-heimon suureen kylään, jossa asui noin 8 000 intiaania.[5] Intiaanit käyttäytyivät ystävällisesti ja tarjosivat rauhanpiippua vieraidensa poltattavaksi. Illinoisien hyvät tavat tekivät Jolliet’hin ja Marquetteen suuren vaikutuksen ja Marquette lupasi saapua myöhemmin uudelleen tapaamaan heidän kansaansa.[3] Lähtiessään jatkamaan matkaansa retkikunta sai intiaaneilta mukaansa rauhanpiipun, joka heidän mukaansa toimi ”henkivartijana” matkan aikana.[5]
Heinäkuussa retkikunta joutui koviin rankkasateisiin, ja heidän saapuessaan Missourijoen yhtymäkohtaan koko alue tulvi voimakkaasti. Ohittaessaan Ohiojoen suun retkikunta tapasi intiaaneja, joita he kutsuivat nimellä Chaouanons. Nämä intiaanit tunnettiin myöhemmin shawneina, ja he olivat eräs monista kansoista, jotka irokeesit olivat karkottaneet Isojenjärvien alueelta.[7] Arkansasjoen suulla retkikunta vieraili quapaw-intiaanien kylässä, jossa heille kerrottiin, että Mississippijoki laski mereen kymmenen päivän matkan päässä. Todellisuudessa matkaa oli yli tuhat kilometriä.[6]
Takaisinpaluu muokkaa
Jolliet ja Marquette eivät halunneet matkustaa pidemmälle, sillä intiaanit muuttuivat vihamielisemmiksi eikä miesten kielitaito riittänyt kommunikointiin etelän intiaanien kanssa. Retkikunta kääntyi ylävirtaan ja käytti lyhintä reittiä paluumatkalla Michiganiin.[6] Jolliet palasi Quebeciin ilman punatautiin sairastunutta Marquettea, joka jäi Michiganjärvelle.
Joitakin vuosia myöhemmin Robert Cavelier de La Salle meloi samaa reittiä oman retkikuntansa kanssa ja unelmoi suuresta Ranskan siirtomaasta Pohjois-Amerikkaan. Hän muodosti Mississippijoen laaksoon löyhän valtakunnan, Ranskan Louisianan kuningas Ludvig XIV:n mukaan.[8]
Viimeiset vuodet muokkaa
Vuonna 1674 Jolliet nai Claire-Françoise Bissotin ja osallistui seuraavan vuoden aikana Quebecin kirkollisen yhteisön toimintaan. Jo vuonna 1676 hän palasi turkiskaupan pariin ja aloitti työntä St. Lawrence -joella ja Mingan Archipelagon saaristossa. Saman vuosikymmenen lopulla hän teki pienen tutkimusmatkan Hudsoninlahden alueelle ja tarkkaili Uuden Ranskan siirtolaisten suosituksesta brittien ja intiaanien välistä turkiskauppaa.[2]
Jolliet oli 1600-luvun lopulla kansainvälisesti tunnettu tutkimusmatkoistaan, joiden mukaan tehtiin viralliset kartat. Vuonna 1697 hänestä tuli Quebecin yliopiston hydrografian professori.[2] Saman vuoden aikana hän sai pienen läänityksen Anticostinsaarelta Uuden-Ranskan maanjakosysteemin mukaisesti. Hänellä ei kuitenkaan ollut aikaa läänityksensä kehittämiseen koska suurin osa ajasta kului opettajantyössä jesuiittagollegessa. Jollietin viimeiset kolme vuotta ovat jääneet epätietoisuuden peittoon, mutta hänen kerrotaan kuolleen kesällä 1700, mahdollisesti omilla maillaan Anticostinsaarella. Aktiivisista etsinnöistä huolimatta hänen hautapaikkaansa ei ole koskaan löydetty.[9]
Lähteet muokkaa
- Calloway, Colin: One Vast Winter Count: The Native American West before Lewis and Clark. Bison Books, 2006. ISBN 978-0803264656. (englanniksi)
- Golay, Michael & Bowman, John S.: North American Exploration. Castle Books, 2009. ISBN 978-0785822585. (englanniksi)
- Henriksson, Markku: Alkuperäiset amerikkalaiset: Yhdysvaltain alueen intiaanien, inuitien ja aleutien historia. Helsinki: Gaudeamus, 1986. ISBN 951-662-385-9.
- Kellogg, Louise Phelpsl: The French Regime in Wisconsin and the Northwest. Heritage Books Inc, 2009. ISBN 978-0788417665. (englanniksi)
Viitteet muokkaa
- ↑ a b c d Golan & Bowman 2009. s. 287.
- ↑ a b c Louis Joliet Biography biography.com. Viitattu 18.7. 2015. (englanniksi)
- ↑ a b c Henriksson 1986. s. 31.
- ↑ Kellogg 2009. s. 131.
- ↑ a b c Galloway 2006. s. 246.
- ↑ a b c Golan & Bowman 2009. s. 288.
- ↑ Galloway 2006. s. 247.
- ↑ Calloway 2006. 249-250.
- ↑ JOLLIET, LOUIS biographi.ca. Viitattu 1.8. 2015. (englanniksi)
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Louis Jolliet Wikimedia Commonsissa
