Zulfiqar
Zulfiqar (arabiaksi ذُو ٱلْفَقَار, Ḏū-l-Faqār) on miekka, joka islamilaisen perimätiedon mukaan kuului Ali ibn Abi Talibille.
Profeetta Muhammedin kerrotaan antaneen Zulfiqarin ennen Uhudin taistelua Alille. Hänen taitonsa miekan kanssa olivat niin loistavat, että muslimien leirissä alkoi kiertää sanonta "Ei ole Alin vertaista sankaria tai miestä. Ei ole Zulfiqarin vertaista miekkaa." Kyseistä sanontaa alettiin sittemmin kaiverruttaa useisiin miekkoihin.[1].
Alkuperäisen, Alin käyttämän Zulfiqarin uskotaan tänä päivänä olevan osa kokoelmaa, joka siirtyy imaamilta imaamille.[2]
Ulkonäkö ja merkitys
muokkaaMiekan silmiinpistävin ominaisuus on se, että se on kaksikärkinen miekka. Eri kuvauksista riippuen miekka haarautuu koko matkalta tai sitten vain kärjestä.
Zulfiqar on melko yleinen uskonnollinen symboli islamissa, etenkin šiialaisuudessa.[1][2] Miekan mukaan on nimetty Iranin armeijan käyttämä panssarivaunumalli. Lisäksi bosnialainen erikoisjoukko, joka oli osallisena Trusinan verilöylyyn vuonna 1993, oli nimeltään "Zulfikar".[3] Iranin korkea-arvoisin kunniamerkki, Zulfiqarin ritarikunta, on nimetty miekan mukaan. Ritarikunta on perustettu jo vuonna 1856.[4] Viimeisin kunniamerkin saaja on Qassem Suleimani.[5]
Galleria
muokkaa-
Pahlavi-dynastian vaakuna. Zulfiqar kuvattuna kilven vasemmassa alalaidassa.
-
Ali ratsastaa Zulfiqarin kanssa. Maalaus 1800-luvulta.
-
Sahalaitainen versio Zulfiqarista intialaisessa museossa.
-
Zulfiqar kuvattuna osmanien käyttämässä lipussa 1800-luvulla.
-
Zulfiqarin ritarikunnan mitali ennen islamistivallankumousta.
Lähteet
muokkaa- ↑ a b The Zulfiqar www.tf.uni-kiel.de. Viitattu 28.12.2020.
- ↑ a b Top 10 Famous and DEADLY SWORDS (And Their History) 4.12.2016. TopTenz. Viitattu 29.12.2020. (englanniksi)
- ↑ Bosniak Commander’s Trial Resumes after Four-Year Break Balkan Insight. 14.5.2018. Viitattu 28.12.2020. (englanti)
- ↑ Order of Zolfaghar irancollection.alborzi.com. Arkistoitu 31.8.2013. Viitattu 28.12.2020.
- ↑ Soleimani Receives Iran's Highest Military Medal From Khamenei RFE/RL. Viitattu 28.12.2020. (englanniksi)