Yrjö Rajatora

Kai Yrjö Rajatora, entinen Rydman (22. maaliskuuta 1918 Tampere13. syyskuuta 2009 Tampere[1]) oli suomalainen upseeri, joka toimi muun muassa Panssarikoulun johtajana.[2]

Rajatoran vanhemmat olivat asemapäällikkö Johan Rydman ja Fanny Oster. Hänen puolisonsa vuodesta 1942 oli Toini Meriluoto.[2]

Rajatora tuli ylioppilaaksi Tampereen lyseosta 1938, Kadettikoulusta hän valmistui 1939 ja Sotakorkeakoulusta 1949. Talvisodan aikana Rajatora toimi nuorempana upseerina Reserviupseerikoulussa, jatkosodassa hän toimi komppanianpäällikkönä Jääkäripataljoona 7:ssä, nuorempana upseerina ja komppanianpäällikkönä Jalkaväen aliupseerikoulussa, panssarintorjuntaosaston johtajana 10. divisioonassa ja komppanianpäällikkönä Jalkaväkirykmentti 1:ssä. Rajatora haavoittui Olkkoilassa 1941 ja oli 30% sotainvalidi.[2]

Komppanianpäällikkönä Jääkäripataljoona 2:ssä Rajatora toimi 1945–1946, toimistoupseerina ja -päällikkönä Kevyen prikaatin–Panssariprikaatin esikunnassa 1949–1957 ja pataljoonankomentajana Porin prikaatissa 1957–1958. Taistelukoulussa hän toimi johtajan apulaisena 1958–1959, esikuntapäällikkönä Savon prikaatissa 1959–1962 ja Panssariprikaatissa 1962–1964. Panssarikoulun johtaja hän oli 1964–1965, Hämeen sotilasläänin esikunnan päällikkö 1965–1966, Panssarintorjuntapataljoonan komentaja 1966–1968 ja Sisä-Suomen sotilasläänin esikunnan päällikkö 1968–1972. Vakinaisesta palveluksesta Rajatora erosi 1972.[2]

Rajatora ylennettiin reservin vänrikiksi ja vänrikiksi 1939, luutnantiksi 1941, kapteeniksi 1943, majuriksi 1955, everstiluutnantiksi 1959 ja everstiksi 1970.[2]

LähteetMuokkaa

  1. Muistot. Kai Yrjö Rajatora 13.9.2009. Helsingin Sanomat. Viitattu 19.2.2017.
  2. a b c d e Kadettiupseerit 1920–2000, s. 604. Rajatora, Kai Yrjö. Helsinki: Kadettikunta ry., Upseeriliitto ry., 2000. ISBN 951-98334-3-9.