Ylöskvarkki
Ylöskvarkki (engl. up-quark) eli up-kvarkki, u-kvarkki on alkeishiukkanen ja yksi kuudesta kvarkkityypistä. Muut tyypit ovat (suluissa vaihtoehtoisia nimiä):
- alaskvarkki (d-kvarkki, down-kvarkki)
- lumokvarkki (c-kvarkki, charm-kvarkki)
- outokvarkki (s-kvarkki, strange-kvarkki)
- huippukvarkki (t-kvarkki, truth- tai top-kvarkki, tosikvarkki)
- pohjakvarkki (b-kvarkki, beauty- tai bottom-kvarkki, kauniskvarkki)
ylöskvarkki | |
---|---|
Symboli | u |
Rakenne | Alkeishiukkanen |
Perhe | Fermioni |
Sukupolvi | Ensimmäinen |
Vuorovaikutus |
Painovoima Sähkömagneettinen Vahva vuorovaikutus Heikko vuorovaikutus[1] |
Antihiukkanen | ylös-antikvarkki |
Löydetty teoreettisesti | Murray Gell-Mann ja George Zweig (1964) |
Löydetty | SLAC (1968) |
Hajoaa hiukkaseksi | Vakaa |
Sähkövaraus |
+⅔ e[1] |
Värivaraus | on |
Spin | ½[1] |
Ylöskvarkin massa on kaikista kvarkeista pienin. Sen antihiukkanen on ylös-antikvarkki.
Kuten kaikkien kvarkkien, ylöskvarkkien spin on 1/2 ja baryoniluku 1/3. Sen isospin I3 on +1/2 ja sähkövaraus +2/3e. Ylöskvarkki kuuluu samaan kvarkkiduplettiin alaskvarkin kanssa.[2][3]
Ylöskvarkki kuuluu kolmen "alkuperäisen" kvarkin ryhmään. Tämä kolmikko ennustettiin selittämään hadronien rakenne vuonna 1964. Ylöskvarkit muodostavat yhdessä alaskvarkkien kanssa protonit, joiden rakenteena on kaksi ylöskvarkkia ja yksi alaskvarkki sekä neutronit, joissa puolestaan on kaksi alaskvarkkia ja yksi ylöskvarkki. Se esiintyy rakennusosana myös monissa lyhytikäisissä hiukkasissa.[2]
Ylöskvarkkien massa on pienin kaikista kvarkeista (1,7–3,3 MeV), mikä tekee niistä lähes massattomia ja siksi myös helpoimpia havaita kokeellisesti. Alaskvarkit ovat ylöskvarkkien kanssa lähes samaa massaluokkaa (4,1–5,8 MeV).[3] Muut kvarkkityypit ovat kymmeniä tai jopa tuhansia kertoja näitä kvarkkeja massiivisempia.
Lähteet
muokkaa- Schumm, Brian A.: Syvällä asioiden sydämessä: Hiukkasfysiikan kauneus. Suomentanut Kimmo Pietiläinen. Terra Cognita, 2004. ISBN 952-5202-91-7.
- HyperPhysics: Kvarkit (englanniksi)
Viitteet
muokkaa- ↑ a b c Schumm 2004, s. 135
- ↑ a b Jukka Maalampi, Tapani Perko: Lyhyt modernin fysiikan johdatus, 4. korjattu painos, s. 184–187. Helsinki: Limes ry, 2006. ISBN 951-745-213-6.
- ↑ a b Antti Hakola: Ydin- ja alkeishiukkasfysiikka, Raportti TKK-F-B204, ISBN 978-951-22-9178-6, luku 7 (Arkistoitu – Internet Archive)