Yhdysvallat toisessa maailmansodassa
Yhdysvallat osallistui toiseen maailmansotaan Euroopassa liittoutuneiden puolella akselivaltoja vastaan ja Tyynellämerellä Japania vastaan.
Yhdysvallat pysyi toisen maailmansodan ensimmäiset kaksi vuotta virallisesti liittoutumattomana ja neutraalina. Yhdysvallat kuitenkin liittyi sotaan julistamalla sodan Japania vastaan Pearl Harborin hyökkäyksen jälkeen.
Tuki liittoutuneille
muokkaaToinen maailmansota alkoi Adolf Hitlerin Saksan hyökkäyksestä Puolaan. Rooseveltin hallinto hylkäsi Yhdysvaltain isolationalistisen ulkopolitiikan ja allekirjoitti Lend-Lease-ohjelman, jossa yhdysvaltalaisia puolustustarvikkeita toimitettiin Yhdistyneelle kuningaskunnalle, Ranskalle, Neuvostoliitolle ja Kiinalle sodassa akselivaltoja vastaan. Maailmansodan päättyessä taloutensa sodankäyntiin mobilisoinut Yhdysvallat vastasi yli puolesta maailman teollisuustuotannosta.[1] 14. elokuuta 1941 presidentti Roosevelt ja Yhdistyneen kuningaskunnan pääministeri Winston Churchill antoivat Atlantin julistuksen, jossa maat ilmoittivat tavoitteistaan sodanjälkeisessä tulevaisuudessa.
Liittyminen sotaan ja sodan alkuvaiheet
muokkaa7. joulukuuta 1941 Japanin keisarikunta, Saksan liittolainen Tyynellämerellä, teki 2 403 yhdysvaltalaisen hengen vaatineen yllätyshyökkäyksen Yhdysvaltain laivastotukikohtaan Pearl Harborissa Havaijilla. Yhdysvaltain laivaston aluksista upposivat viisi taistelulaivaa, kolme risteilijää, kolme hävittäjää, mutta Japanin suunnitelma tuhota Yhdysvaltain koko Tyynenmeren-laivasto kokonaan epäonnistui. 8. joulukuuta 1941 presidentti Roosevelt piti puheen Yhdysvaltain kongressille, joka antoi sodanjulistuksen Japanille. 11. joulukuuta 1941 Saksa julisti sodan Yhdysvalloille, mikä laajensi Euroopan-sodan maailmanlaajuiseksi konfliktiksi. Yhdysvallat astui sotaan liittoutuneiden puolella. Ensimmäisen puolen vuoden yhdysvaltalaiset joutuivat perääntymään Tyynellämerellä, jossa japanilaiset linnoittivat Tyynenmeren saaret ja Euroopan mailta vallatut Kaakkois-Aasian siirtomaat. Vuoden 1942 kesäkuun alkupuoliskolla yhdysvaltalaiset saavuttivat voiton Midwayn taistelussa ja sotilaallinen voimatasapaino Tyynellämerellä kääntyi Yhdysvaltain hyväksi. Yhdysvaltalaiset joukot myös osallistuivat brittien kanssa Pohjois-Afrikan sotaretkeen, jonka päätteeksi saksalaiset ajettiin pois Pohjois-Afrikasta. Natsi-Saksan operaatio Barbarossan strateginen ja taktinen epäonnistuminen itärintamalla johti akselivaltojen heikentymiseen Euroopassa vuoden 1943 kesästä lähtien. Samana vuonna yhdysvaltalaiset osallistuivat maihinnousuihin Sisiliassa ja Italian niemimaalla, mikä aiheutti Italian fasistidiktaattorin Benito Mussolinin kukistumisen.
Sota Euroopassa
muokkaaVuonna 1944 Yhdysvallat lähetti joukkoja ja kalustoa Länsi-Eurooppaan suunnattua massiivista maihinnousua varten. 6. kesäkuuta 1944 operaatio Overlord alkoi länsiliittoutuneiden maihinnousulla Normandian rannikolle Ranskassa. Kahdessa kuukaudessa liittoutuneet varmistivat sillanpääasemia Pohjois-Ranskassa, mikä avasi länsirintaman Euroopassa ja puristi Saksan länsiliittoutuneiden ja Neuvostoliiton väliin. Länsiliittoutuneet vapauttivat Ranskan, Belgian, Luxemburgin ja Alankomaat Saksan miehityshallinnosta. Vuoden 1944 joulukuussa alkoi natsi-Saksan hyökkäys Ardenneille, jossa saksalaiset aikoivat piirittää länsirintaman yhdysvaltalaiset ja brittiläiset joukot mottiin. Yhdysvaltain vahvistusjoukkojen kuitenkin onnistui ajaa saksalaiset pois Ardenneilta ja Saksan viimeinen offensiivi tyrehtyi. Kun Saksan puolustus alkoi romahtaa, Yhdysvallat ja Yhdistynyt kuningaskunta käynnistivät Saksan asutuskeskusten ilmapommitukset, joissa lähes kaikki saksalaiset suurkaupungit tuhottiin maan tasalle. Presidentti Roosevelt, Winston Churchill ja Josif Stalin sopivat Jaltan konferenssissa Saksan sotilasmahdin lopettamisesta ja kansallisosialistisen hallinnon muuttamisesta demokraattiseksi valtiomuodoksi. Liittoutuneet päättivät jakaa Saksan ja Itävallan neljäksi miehitysvyöhykkeeksi Yhdysvaltain, Yhdistyneen kuningaskunnan, Ranskan ja Neuvostoliiton kesken. Roosevelt kuoli kesken virkakautensa 12. huhtikuuta 1945 ja uudeksi presidentiksi tuli Rooseveltin kabinetin varapresidentti Harry S. Truman. 30. huhtikuuta 1945 Hitler teki itsemurhan ja Neuvostoliitto valtasi Berliinin. 8. toukokuuta 1945 Saksa allekirjoitti ehdottoman antautumissopimuksen ja Euroopan-sota päättyi.
Tyynenmeren sota
muokkaaSaksan kukistumisen jälkeen Yhdysvaltain sotaponnistelut kääntyivät Tyynenmeren sodan päättämiseksi. Yhdysvaltain laivasto tuhosi täysin Japanin keisarillisen laivaston ja ilmavoimat. Yhdysvaltalaiset pommittajat alkoivat hävittää Japanin kaupunkeja muun muassa Tokion, Osakan ja Koben suurissa palopommituksissa. Iwo Jiman ja Okinawan saarten valtaamisen jälkeen Yhdysvallat laati suunnitelman Japanin maihinnoususta, joka nimettiin operaatio Downfalliksi. Operaatio Downfall kuitenkin peruttiin, koska yhdysvaltalaiset ja eurooppalaiset tiedemiehet kehittivät Manhattan-projektissa maailman ensimmäisen atomipommin. Hiroshiman ja Nagasakin pommitukset ja Neuvostoliiton hyökkäys Japanin joukkoja vastaan Mantšuriassa painostivat Japanin hallituksen hyväksymään Potsdamin julistuksen ehdot. 15. elokuuta 1945 Japanin hallituksen valtuutetut allekirjoittivat ehdottoman antautumissopimuksen Yhdysvaltain laivaston taistelulaivan USS Missourin kannella. Japanin antautuminen päätti toisen maailmansodan. Toinen maailmansota oli kallein konflikti Yhdysvaltain historiassa ja puoli miljoonaa yhdysvaltalaista uhrasi henkensä siinä.[2]
Sodan jälkeen
muokkaaUuden maailmansodan estämiseksi sodan voittajavaltiot perustivat 24. lokakuuta 1945 maailmanlaajuiseksi rauhanjärjestöksi Yhdistyneet kansakunnat. Yhdistyneet kansakunnat perustettiin Yhdysvalloissa: sen peruskirja allekirjoitettiin San Franciscossa ja sen päämaja sijaitsee New Yorkissa.[3] Yhdysvalloista tuli yksi Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston viidestä pysyvästä jäsenmaasta ja täten vaikutusvaltainen tekijä maailmanpolitiikassa.
Lähteet
muokkaa- ↑ Amerikkalaiset sodassa 27. marraskuuta 2009. Yle Teema. Arkistoitu 8.3.2012. Viitattu 11. elokuuta 2010.
- ↑ David R. Francis: More costly than "the war to end all wars" 29. elokuuta 2005. The Christian Science Monitor. (englanniksi)
- ↑ Milestones: 1945–1952 Office of the Historian. Viitattu 11. elokuuta 2010. (englanniksi)