Jaltan konferenssi

Jaltan konferenssi oli Yhdysvaltain, Ison-Britannian ja Neuvostoliiton välinen konferenssi 4.–11. helmikuuta 1945 Jaltan kaupungissa, Krimin niemimaalla. Siihen osallistuivat Josif Stalin, Franklin Roosevelt ja Winston Churchill ulkoministereineen ja yleiskuntaedustajineen. Konferenssissa päätettiin sodanjälkeisen Saksan kohtelusta, sen miehitysvyöhykejaosta, Saksan ja sen valloittamien maiden demokratisoinnista sekä YK:n perustamisesta. Jaltan kokouksen päätöksien tulkinnasta syntyi myöhemmin liittoutuneiden välille kiistaa.[1]

Churchill, Roosevelt ja Stalin

Päätöksiä ja linjauksiaMuokkaa

Jaltan konferenssissa päätettiin sodankäynnistä Saksaa vastaan, Saksan yhteisestä miehityksestä ja valvonnasta. Saksan militarismin ja kansallissosialismin tuhoaminen ja sotarikollisten tuomitseminen olivat myös asialistalla. Saksalaisten aiheuttaman hävityksen korvauksen perimisestä ja yhdistyneiden kansakuntien edustajien konferenssin koollekutsumisesta tehtiin myös päätös. Ranska sai Saksasta oman miehitysvyöhykkeen, joka muodostettiin osista Yhdistyneen kuningaskunnan ja Yhdysvaltain vyöhykkeitä.[2]

Neuvostoliiton päätettiin saavan ainoana maana uudessa maailmanjärjestössä kolme ääntä. Lisä-äänistä toisen sai Ukraina ja toisen Valko-Venäjä.[2]

Tapaamisessa laadittiin vapautettua Eurooppaa koskeva julistus, jossa selitetään, että järjestyksen palauttaminen ja kansantaloudellisen elämän jälleenrakentaminen on tapahduttava tavalla, joka tekee mahdolliseksi Saksan herruudesta vapautetuille kansoille ja entisille akselin aseenkantajamaille hävittää natsismin ja fasismin viimeisetkin rippeet ja luoda oman valintansa mukaisia demokraattisia laitoksia.

Puolan suhteen päätettiin, että sen väliaikainen hallitus on muodostettava laajemmalle demokraattiselle pohjalle, ottamalla siihen Puolassa ja ulkomailla olevia johtajia. Puolan itärajasta sovittiin ns. Curzonin linja, kuitenkin eräin 5–8 kilometrin poikkeuksin Puolan hyväksi. Hyvityksenä Puolalle annettiin lisäalueita pohjoisessa ja lännessä Saksan alueista. Puolan uusista rajoista oli tarkoitus sopia lopullisesti Puolan uuden hallituksen kanssa erikseen pidettävässä konferenssissa. Puolan uuden hallituksen oli järjestettävä maassa vapaat vaalit.[2]

Suomen asemaan ei Jaltan konferenssissa enää juuri puututtu, sillä Suomea koskevat linjaukset oli päätetty jo Teheranin konferenssissa vuoden 1943 lopulla ja kirjattu Moskovan välirauhansopimukseen syyskuussa 1944. Jaltassa sovitut suuntaviivat sodanjälkeisistä järjestelyistä Euroopassa tulivat kuitenkin välillisesti vaikuttamaan myös Suomeen.[3]

Konferenssin tiedonannossa on muutamia ohjeita Jugoslavialle ja sovittiin kolmen valtakunnan ulkoministereiden säännöllisistä kokouksista tarpeen vaatiessa.[4]

Edelleen sovittiin salaisesti Neuvostoliiton osallistumisesta sotaan Japania vastaan.[5] Neuvostoliiton oli tarkoitus liittyä Japanin vastaiseen sotaan 2–3 kuukauden kuluttua Saksan antautumisesta. Japani joutui luovuttamaan Neuvostoliitolle Kuriilit ja Sahalinin saaren eteläosan, jotka silloinen Venäjä oli menettänyt Japanille vuonna 1905. Lisäksi Neuvostoliitto saisi takaisin Venäjän Japanille tuolloin menettämät rautatie- ja satamaoikeudet Mantšuriassa, vaikka alueen päätettiin jäävän Kiinan hallintaan. Franklin Rooseveltin tehtäväksi jäi marsalkka Tšiang Kai-šekin taivutteleminen tähän.[2]

Konferenssin päätyttyä Franklin Roosevelt ja Winston Churchill pitivät neuvottelujen tuloksia myönteisinä ja korostivat luottavansa siihen, että Neuvostoliitto noudattaa tehtyjä päätöksiä ja linjauksia. Yhdysvaltain kongressissa ja Yhdistyneen kansakunnan parlamentin alahuoneessa sen sijaan arvosteltiin Neuvostoliitolle annettua valta-asemaa.[2]

Jo pitkään sairastanut Yhdysvaltain presidentti Franklin Roosevelt kuoli kaksi kuukautta Jaltan konferenssin päättymisen jälkeen, 12. huhtikuuta 1945.[6]

LähteetMuokkaa

  • Tietojätti 2000, 1999, Gummerus

ViitteetMuokkaa

  1. Pikkujättiläinen cd-levy. WSOY 1999 ISBN 951-0-24021-4
  2. a b c d e Jorma O. Tiainen (toim.): Vuosisatamme Kronikka, s. 633. Jyväskylä: Gummerus, 1987. ISBN 951-20-2893-X.
  3. Pekka Visuri: Suomi kylmässä sodassa, s. 48. Helsinki: Otava, 2006.
  4. Pieni tietosanakirja, toinen osa sivu 151. Otava 1952 2. painos
  5. Mitä Missä Milloin Tietosanakirja. Otava 1991.ISBN 951-1-11669-X
  6. Vuosisatamme Kronikka, s. 638.

Aiheesta muuallaMuokkaa

Tämä historiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.