Yaaral ja degal
Yaaral ja degal ovat fulbejen karjanhoitoon liittyviä vuosijuhlia Nigerin sisämaasuistossa Malissa. Ne on hyväksytty Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon vuonna 2008.[1]
Yaaralia vietetään Diafarabéssa tammikuussa, kun fulbepaimenten karjalaumat palaavat Sahelin laidunmailta ja ylittävät Nigerin haarajoen Diakan. Degal järjestetään Dialloubéssa huhtikuussa, jolloin karja siirtyy kuivan kauden viimeisille laitumille sisämaasuiston pohjoisosaan.[2] Juhlien ajankohta riippuu laidunmaiden tilasta ja joen vedenkorkeudesta, mutta päiväksi valitaan aina fulbejen suotuisana viikonpäivänä pitämä lauantai[3].
Juhlallisuudet käsittävät erilaisia kilpailuja sekä musiikki-, tanssi- ja runoesityksiä. Todennäköisesti 1300-luvulta peräisin oleva ja 1800-luvun alussa säännöt saanut perinne ylläpitää fulbejen identiteettiä ja elämäntapaa. Siihen osallistuvat myös sisämaasuiston muut etniset ja ammattiryhmät: riisiä viljelevät nonot eli markat, hirssiä viljelevät bambarat ja kalastusta harjoittavat bozot. Juhlat vahvistavat siten alueen kansanryhmien välistä yhteistoimintaa ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Perinnettä uhkaavat paimentolaisuutta haittaava kuivuus ja nuorison muutto pois maaseudulta.[3]
Lähteet muokkaa
- ↑ UNESCO: The Cultural Space of the Yaaral and Degal unesco.org. Viitattu 16.7.2016.
- ↑ Leblon, Anaïs: Les paradoxes du patrimoine: le yaaral et le degal, des fêtes de transhumance peules au Mali. Anthropologie et Sociétés, vol. 37, no 1 (2013), s. 177-193. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ a b UNESCO: Cultural space of the Yaaral and Degal unesco.org. Viitattu 16.7.2016.