Wikipedia

Wismar

kaupunki Saksassa

Wismar on satamakaupunki ja entinen hansaliiton kaupunki Pohjois-Saksassa Itämeren rannalla Mecklenburg-Etu-Pommerin osavaltiossa. Wismar sijaitsee 45 kilometriä itään Lyypekistä ja 30 kilometriä pohjoiseen Schwerinistä. Kaupungin luonnonsatama Mecklenburginlahden rannalla on kallioniemekkeen takana hyvin suojattuna. Asukkaita Wismarissa on 42 219 (31.12.2013)[1].

Wismar
vaakuna
vaakuna

Wismar

Koordinaatit: 53°54′00″N, 11°28′00″E

Valtio Saksa
Osavaltio Mecklenburg-Vorpommern
Piirikunta Nordwestmecklenburg
Pinta-ala
 – Kokonaispinta-ala 41,75 km²
Korkeus 2 m
Väkiluku (2013) 42 219
 – Väestötiheys 1 097 as./km²









Wismarin kauppatori ja Wasserkunst

Yhdessä läheisen Stralsundin kaupungin kanssa Wismar muodostaa Unescon maailmanperintöluettelon kohteen.

Historia

muokkaa

Wismar sai kaupunginoikeudet vuonna 1229 ja joutui Mecklenburgin haltuun 1301. Vuonna 1259 Wismar teki sopimuksen Lyypekin ja Rostockin kanssa tarkoituksena puolustautua Itämeren merirosvoja vastaan. Tästä sopimuksesta kehittyi hansaliitto. Wismar oli 1200- ja 1300-luvulla kukoistava hansakaupunki, jossa oli merkittäviä villatehtaita. Vaikka musta surma tappoi vuonna 1376 noin 10 000 asukasta, kaupunki säilyi melko vauraana aina 1500-luvulla asti.

Westfalenin rauhassa Wismar siirtyi Ruotsin omistukseen (Ruotsin Wismar). Wismarista tuli vuonna 1653 Ruotsin Saksan alueiden korkeimman tuomioistuimen paikka. Ruotsi myi kaupungin Mecklenburgille vuonna 1803 sadan vuoden takaisinlunastusoikeudella. Tämän epävarman tilanteen takia Wismar ei osallistunut Mecklenburgin valtiopäiville ennen kuin vuonna 1897. Wismarilla on edelleen joitain jäänteitä vanhasta vapaudestaan, kuten lupa liehuttaa omaa lippua.

Nähtävyydet

muokkaa

Keskellä vanhaa kaupunkia sijaitsee valtava tori. Noin 10 000 neliömetrin laajuinen tori on Saksan suurin ja sen reunoilla on tyylikkäitä rakennuksia tyyliltään 1300-luvun Pohjois-Saksan gotiikasta 1800-luvun uusromaanisiin. Torin keskipiste on Wasserkunst, koristeellinen takorautainen kaivo, joka tuotiin Hollannista vuonna 1602. Aukion pohjoislaidalla on uusklassinen kaupungintalo. Toinen huomattava rakennus torilla on vanha gotiikkaa edustava varastotalo Alter Schwede (Vanha ruotsalainen).

Mariankirkon (Marienkirche) 80 metriä korkea torni on ainoa jäänne 1200-luvulla rakennetusta alkuperäisestä tiiligotiikkarakennuksesta. Se kärsi pahasti toisessa maailmansodassa ja Saksan demokraattisen tasavallan hallitus tuhosi sen lopullisesti 1960-luvulla.

Nikolainkirkkoa (Nikolaikirche), 1381–1460, korkeine holvauksine pidetään Mariankirkon kanssa hyvänä esimerkkinä siitä, miten Lyypekin suurempi Pyhän Marian kirkko on vaikuttanut pohjoisten maakuntien kirkkorakennuksiin.

Ristinmuotoinen Pyhän Yrjänän kirkko (Georgenkirche) on 1200-luvun ensimmäiseltä puoliskolta ja se tuhoutui täysin toisessa maailmansodassa. Kirkko uudelleenrakennettiin 1990-luvulla.

Lähteet

muokkaa
  1. ↑ Wismar: Statistik (Arkistoitu – Internet Archive)

Aiheesta muualla

muokkaa
 
Unescon maailmanperintökohteet Saksassa
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Wismar&oldid=20641035”