Mikaelinkirkko (Hildesheim)

Mikaelinkirkko (saks. Michaeliskirche) on ottolainen[1] kirkko Hildesheimissa, Saksassa. Se muodostaa UNESCOn maailmanperintöluettelon kohteen yhdessä läheisen tuomiokirkon kanssa.

Mikaelinkirkko

Historia

muokkaa

Mikaelinkirkko rakennettiin vuosien 1001 ja 1031 välisenä aikana piispa Bernwardin ohjauksessa benediktiiniluostarin kappeliksi. Uskonpuhdistuksen saavuttua Hildesheimiin kirkosta tuli protestanttinen, vaikka benediktiiniläisluostari säilyi, kunnes se maallistettiin vuonna 1803.

Kirkko tuhoutui ilmahyökkäyksessä toisessa maailmansodassa, mutta jälleenrakennettiin 19501957. Vuonna 1985 kirkosta tuli UNESCOn maailmanperintökohde Hildesheimin tuomiokirkon kanssa.

Arkkitehtuuri

muokkaa
 
Hildesheimin Mikaelinkirkon sisäkuva, n. 1001–1031

Mikaelinkirkko on yksi varhaisromaanisen tyylin tärkeimpiä kirkkoja. Siinä on kaksikuorinen basilika kaksine poikkilaivoineen ja neliönmuotoinen torni jokaisessa risteyksessä. Länsikuorta painottavat katettu käytävä ja krypta. Pohjapiirros seuraa geometristä suunnitelmaa, jossa mittayksikkönä on poikkilaivan risteyksen neliö, ja keskilaivaa reunustavat vuorotellen pilari ja kaksi pylvästä, joita yhdistävät arkadikaaret.[1] Jokaiseen apsikseen on kaksi sisäänkäyntiä ja pohjois- sekä eteläpuolella on neljä sisäänkäyntiä.

Kuoren ja pylväskäytävän ohella maalattu puinen katto noin vuodelta 1230 on kirkon sisätiloiden merkittävin yksityiskohta. Se esittää Jeesuksen sukupuun.

Kirkon säilyneissä 4,5 m korkeissa pronssiovissa on kuvattu Vanhan ja Uuden testamentin tapahtumia pareittain: esimerkiksi syntiinlankeamus Aatamin ja Eevan kiusauksen muodossa on parina lunastukselle ristiinnaulitsemisen muodossa.[1]

Lähteet

muokkaa
  1. a b c Honour, Hugh & Fleming, John: ”Euroopan keskiaika”, Maailman taiteen historia, s. 368. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1992. ISBN 951-1-16753-7

Aiheesta muualla

muokkaa

Tämä kirkkoihin tai muihin uskonnollisiin rakennuksiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.