Avaa päävalikko

William Howard Taft

yhdysvaltalainen poliitikko

William Howard Taft (15. syyskuuta 18578. maaliskuuta 1930) oli Yhdysvaltojen 27. presidentti vuosina 1909–1913 ja korkeimman oikeuden puheenjohtaja vuosina 1921–1930. Hän kuului republikaanipuolueeseen. Taft on ainoa henkilö, joka on toiminut sekä Yhdysvaltain presidenttinä että korkeimman oikeuden tuomarina.[1]

William Howard Taft
William Howard Taft cph.3b35813.jpg
Yhdysvaltojen 27. presidentti
Varapresidentti James S. Sherman
Edeltäjä Theodore Roosevelt
Seuraaja Woodrow Wilson
Yhdysvaltain korkeimman oikeuden puheenjohtaja
Presidentti Warren G. Harding (nimittäjä)
Edeltäjä Edward Douglas White
Seuraaja Charles Evans Hughes
Tiedot
Syntynyt 15. syyskuuta 1857
Cincinnati,Ohio
Kuollut 8. maaliskuuta 1930 (72 vuotta)
Washington (D.C.)
Puolue Republikaanit
Puoliso Helen Herron Taft
Ammatti juristi
Uskonto unitaristi
Allekirjoitus William Howard Taft Signature2.svg

Taftin isä oli tuomari, ja Taft opiskeli oikeustiedettä Yalen yliopistossa. 34-vuotiaana hänet nimitettiin liittovaltion piirituomariksi, minkä jälkeen presidentti McKinley lähetti hänet hallintojohtajaksi Filippiineille vuonna 1900. Taftista tuli sotaministeri presidentti Theodore Rooseveltin hallituksessa, ja sen jälkeen Rooseveltin seuraaja vuoden 1908 presidentinvaaleissa.[1]

Osa republikaaneista ei ollut tyytyväisiä Taftiin, ja kun puolue valitsi Taftin ehdokkaakseen seuraavissa presidentinvaaleissa, tyytymättömät jäsenet perustivat lyhytikäisen progressiivisen puolueen. Taftia edeltänyt presidentti Theodore Roosevelt osallistui vaaleihin puolueen ehdokkaana: republikaanipuolueen jakautuminen auttoi demokraattipuolueen ehdokkaan Woodrow Wilsonin vaalivoittoon.[1][2]

Presidenttiytensä jälkeen Taft toimi professorina Yalen yliopistossa, kunnes presidentti Warren G. Harding nimitti hänet korkeimman oikeuden puheenjohtajaksi vuonna 1921. Hän erosi virasta hieman ennen kuolemaansa vuonna 1930.[1]

LähteetMuokkaa