Avaa päävalikko
Opera omnia, 1674.

Willelmus Auvergnelainen[1] (lat. Guilelmus Arvernus, ransk. Guillaume d’Auvergne,[2] noin 11801249) oli ranskalainen skolastinen filosofi ja teologi sekä Pariisin piispa.

Elämä ja ajatuksetMuokkaa

Guilelmus syntyi Aurillacissa. Hän muutti Pariisiin opiskellakseen Pariisin yliopistossa, ja hänestä tuli ensin yliopiston filosofisen tiedekunnan professori ja myöhemmin teologisen tiedekunnan professori vuonna 1220. Hänen ajattelunsa perustui uusplatonilaiseen ja augustinolaiseen filosofiaan. Hän muun muassa vastusti voimakkaasti ajatusta maailman ikuisuudesta sekä sitä, että sielu jakautuisi eri kykyihin.[2]

Guilelmus oli kuitenkin ensimmäisiä läntisiä filosofeja, joka alkoi sovittaa Aristoteleen ajattelua yhteen kristinuskon opetusten ja erityisesti Augustinuksen ajatusten kanssa. Aristoteleen teosten käännökset olivat tuohon aikaan kuitenkin hyvin huonoja ja täynnä arabialaisten kääntäjien tekemiä virheitä. Guilelmus halusi pelastaa Aristoteleen islamilaisilta oppineilta.

Pariisin piispana Guilelmus toimi vuodesta 1228 kuolemaansa vuoteen 1249 saakka. Piispana hän tuki voimakkaasti yliopistoa. Hän myös ryhtyi toimiin kaupungin prostituutiota vastaan. Vuonna 1248 hän toimi sijaishallituksessa kuningas Ludvig IX:n ollessa seitsemännellä ristiretkellä.

TeoksiaMuokkaa

  • De virtutibus
  • De moribus
  • De sacramentis
  • De trinitate
  • De universo
  • De anima
  • De immortalitate animae

LähteetMuokkaa

  1. Työrinoja, Reijo: Platonismi, aristotelismi ja teologia keskiajalla. Teoksessa Korkman, Petteri & Yrjönsuuri, Mikko (toim.): Filosofian historian kehityslinjoja, s. 124. Tampere: Gaudeamus, 1999. ISBN 951-662-708-0.
  2. a b Rentto, J.-P.: Selitykset teokseen Tuomas Akvinolainen: Summa theologiae, s. 668. Valikoiden suomentanut J.-P. Rentto. Helsinki: Gaudeamus, 2002. ISBN 951-662-765-X.

Aiheesta muuallaMuokkaa