Volvo S80
Volvo S80 on Volvon vuosina 1998–2016 valmistama edustusluokan neliovinen sedan, joka korvasi Volvo S90:n. Volvo S80:n seuraajaksi esiteltiin tammikuussa 2016 uusi Volvo S90.
Volvo S80 I (1998–2006)
muokkaaVolvo S80 I | |
---|---|
Valmistustiedot | |
Valmistusmaa |
Belgia Kanada Kiina Malesia Ruotsi |
Valmistaja | Volvo |
Valmistusvuodet | 1998–2006 |
Tuotantomäärä | 243 000 kpl |
Korimalli | 4-ovinen sedan |
Luokka | E-segmentti |
Edeltäjä | Volvo S90 |
Seuraaja | Volvo S80 II |
Teknisesti samankaltaisia |
Volvo S60 I Volvo V70 II Volvo XC90 I |
Tekniset tiedot | |
Pohjalevy | Volvo P2 |
Moottori |
R5 R6 |
Iskutilavuus | 2,0–2,9 l |
Teho | 140–272 hv |
Polttoaine |
bensiini diesel |
Vetotapa |
etuveto neliveto |
Vaihteisto |
5-vaihteinen manuaali 6-vaihteinen manuaali 4-vaihteinen automaatti 5-vaihteinen automaatti |
Takavetoisten Volvojen valmistushistoria päättyi keväällä 1998, kun S90:n seuraajaksi esiteltiin etuvetoinen Volvo S80. Perusrakenteeltaan auto oli täysin uusi, mutta viisisylinteriset moottorit oli otettu suoraan Volvo 850:stä. S80 oli suunniteltu erityisesti Pohjois-Amerikan markkinoita varten. Ulkomuodon ohella myös sisätiloissa oli uudenlainen pyöreämpi tyylisuunta. Myöhemmin esitellyissä pienemmän kokoluokan S60- ja V70-malleissa on hyödynnetty samaa muotoilukieltä. Volvo S80:ssä esiteltyjä uusia turvallisuusratkaisuja olivat peräänajosuojausjärjestelmä WHIPS ja turvaverhot.[1]
Vuoden 2000 Euro NCAP -kolaritestistä S80 sai tulokseksi neljä tähteä viidestä.[2]
Suomen tuontiohjelmassa ei ollut turboahdettuja viisisylinterisiä, vaan perusmoottoreina olivat 2,4-litraiset (140/170 hv). Niiden yläpuolella oli vapaasti hengittävä kuusisylinterinen 2,9-litrainen (204 hv) ja malliston huipulla kaksoisturboahdettu 2,8-litrainen (272 hv) T6. Dieselmoottoriksi tarjottiin Audin 2,5-litraista TDI:tä (140 hv), joka oli jo hieman vanhahtava. Kuusisylinteristen yhteydessä automaattivaihteistona oli vanhanaikainen General Motorsin neliportainen vaihteisto. Viisisylinterisissä bensiinimoottoreissa sen sijaan oli ajanmukainen Aisin-Warnerin valmistama viisiportainen automaatti. Keväästä 2000 lähtien tarjolla oli myös 2,4 T (200 hv) -moottori.[1]
Vakiovarusteluun sisältyi viisi turvatyynyä (matkustajan etuturvatyyny lisävaruste), ABS-jarrut, turvavöiden esikiristimet ja voimanrajoittimet, kauko-ohjattava keskuslukitus, kaksiosainen takaselkänoja, valomuisti, etuistuinten korkeuden ja ristiseläntuen säätö, ohjauspyörän korkeuden ja etäisyyden säätö, lukuvalot edessä ja takana, lämmitettävät sähköpeilit, sähköikkunat edessä ja takana, lämmitettävät etuistuimet ja valonpesimet.
Comfort 1 -paketin mukana sai monitoimiohjauspyörän, vakionopeudensäätimen ja etusumuvalot. Comfort 2:ssa oli lisäksi manuaali-ilmastointi. Comfort 3 lisäsi varusteluun vielä automaattilämmityksen.[1]
Syksyllä 2001 kaikkiin kolmeen mallisarjaan (S80/S60/V70) tuli Volvon ensimmäiset omat dieselmoottorit 2,4 D (136 hv) ja D5 (163 hv). S80-malliston huipulle esiteltiin Executive, jossa oli takana kaksi erillisistuinta. Ylelliseen vakiovarusteluun kuului nahkaverhoilu, sähkötoiminen aurinkoverho ja lämmitettävät takaistuimet. Lisävarusteina sai myös DVD-soittimen, television ja jopa jääkaapin. Ainoa Executiven moottorivaihtoehto oli aluksi T6, mutta myöhemmin saataville tulivat myös 2,9-litrainen ja D5. Halutessaan Executiven sai kevyesti tai vaihtoehtoisesti raskaammin panssaroituna.[1]
Vuosimallin 2002 autoihin lisättiin vakiovarusteiksi ajotietokone, vakionopeudensäädin, luistonesto ja etusumuvalot.[1]
Volvo S80:n kasvojenkohotuksen kokenut malli saapui Suomeen toukokuussa 2003. Suurimpia muutoksia olivat uudet sivupeilit ja etusäleikkö sekä kylkilistojen muuttuminen korinvärisiksi. Sisällä uudistuivat mittaristo ja ovipaneelit. 2,4 T:n korvasi 210-hevosvoimainen 2,5 T. Executiveen oli nyt saatavilla kaikki moottorit. Uusi lisävaruste oli mukautuva Four-C-alustajärjestelmä, jossa on kaksi eri asetusta: Comfort ja Sport.[1]
Uusiksi varustepaketeiksi tulivat Concept, Symphony ja Selective.
Concept-paketin mukana sai automaatti-ilmastoinnin, 16 tuuman kevytmetallivanteet ja osittain nahkaverhoillut istuimet. Symphonyssa oli lisäksi tuulilasinpyyhinten sadetunnistin, täysnahkaverhoilu ja ulkopeilien maavalot. Selective tarjosi 17 tuuman kevytmetallivanteet, bi-xenon-ajovalot, sähkötoimisen kuljettajan istuimen muistilla sekä urheiluistuimet.[1]
Elokuussa 2004 nimet muuttuivat seuraaviksi: Kinetic, Momentum ja Summum. Varustelu oli lähes ennallaan, mutta ESP oli nyt vakiovarusteena koko mallistossa.[1]
Kesäkuussa 2005 markkinoille tulivat mallisarjan päättävät Classic-mallit, joiden rinnalle jäi ainoastaan Executive. Classic-varustelu vastasi suunnilleen aiempaa Summumia, mutta lisänä oli radio/CD-soitin.[1]
Volvon tapaan mallisarjasta oli vuosien varrella lukuisia erikoismalleja ja -varustepaketteja. Näissä oli tyypillisesti Comfort-varustepakettien ja myöhemmin Summum-tason mukainen varustus sekä ulkonäöllisiä erikoisuuksia.[3]
- Premium-paketti: sähkösäätöinen kuljettajan istuin, sähköisesti taittuvat ulkopeilit maavaloin.
- Design-paketti (useita erilaisia): verhoiluna nahka/kangas, nahka, softnahka/alcantara tai softnahka, 15/16/17 tuuman kevytmetallivanteet. Kaikissa nahka- tai nahka/puujäljitelmäohjauspyörä sekä alumiini- tai puujäljitelmäkoristelu.
- Graphite Edition (11/04): 16/17 tuuman kevytmetallivanteet, bi-xenon-ajovalot, tuulilasinpyyhinten sadetunnistin, CD-vaihtaja ja yhdeksän kaiutinta, nahkaverhoillut urheiluistuimet sekä automaattivaihteisto.
Volvo S80 II (2006–2016)
muokkaaVolvo S80 II | |
---|---|
Valmistustiedot | |
Valmistusmaa | Ruotsi |
Valmistaja | Volvo |
Valmistusvuodet | 2006–2016 |
Korimalli | 4-ovinen sedan |
Luokka | E-segmentti |
Edeltäjä | Volvo S80 I |
Seuraaja | Volvo S90 |
Teknisesti samankaltaisia |
Ford Galaxy II Ford Mondeo III Ford S-Max I Land Rover Freeland 2 Volvo S60 II Volvo V60 I Volvo V70 III Volvo XC90 I |
Tekniset tiedot | |
Pohjalevy | Volvo P3 |
Moottori |
R4 R5 R6 V8 |
Iskutilavuus | 1,6–4,4 l |
Teho | 109–315 hv |
Polttoaine |
bensiini diesel E85 |
Vetotapa |
etuveto neliveto |
Vaihteisto |
6-vaihteinen manuaali 6-vaihteinen automaatti 8-vaihteinen automaatti |
Toisen sukupolven S80 esiteltiin Geneven autonäyttelyssä helmikuussa 2006, ja se tuli markkinoille saman vuoden kesäkuussa. Tasan vuotta myöhemmin farmarikoriseksi rinnakkaismalliksi esiteltiin kolmannen sukupolven V70. Valmistaja kuvaili S80-mallia sanoilla Scandinavian luxury (suom. skandinaavinen ylellisyys)[4]. Pohjalevy oli kehitetty yhteistyössä Fordin kanssa, ja sille perustuivat myös kyseisen valmistajan Mondeo- S-Max- ja Galaxy-mallit.
Vuonna 2009 testattu V70 sai Euro NCAP -kolaritestistä tulokseksi täydet viisi tähteä.[5]
Bensiinimoottoreiksi olivat aluksi tarjolla 2,5 T (200 hv), vapaasti hengittävä 3,2-litrainen (238 hv) sekä 4,4-litrainen V8 (315 hv), joka oli saatavana ainoastaan nelivetoisena. Dieseleitä oli kolme: 2,0 D (136 hv) sekä 2,4-litraiset D (163 hv) ja D5 (185 hv), johon sai halutessaan nelivedon.
Vuonna 2007 moottorivalikoimaan tehtiin useita muutoksia. Uutuuksina olivat aina nelivetoinen 3,0 T6 (285 hv), nelisylinterinen 2,0-litrainen (145 hv) ja sen flexifuel-versio 2,0 F. Nyt myös 3,2 litran moottori oli saatavana nelivetoversiona. Vuonna 2008 esiteltiin turboahdettu flexifuel-malli, 2,5 FT (200 hv).
Seuraavat suuret moottoriuudistukset tulivat mallivuodelle 2009. 2,5 T:n teho kasvoi 231 hevosvoimaan, kuten myös FT-version. Samoin D5 kehittyi 205-hevosvoimaiseksi ja 2,4 D 175-hevosvoimaiseksi. Täysin uusi dieselmoottori oli 1,6 D DRIVe (109 hv).
Eniten uudistuksia tuli mallivuoden 2010 aikana. 1,6 D, 2,0 D ja 2,4 D korvattiin uudella D3-moottorilla (163 hv) ja D5 kasvoi 215-hevosvoimaiseksi. Bensiinimoottoripuolella T6:n teho nousi 304 hevosvoimaan ja 3,2-litraisen 243 hevosvoimaan. 2,0-litraisen korvasi turboversio 2,0 T (203 hv) ja V8 poistui valikoimasta. 3,2-litraisesta ei ollut enää nelivetomallia. Flexifuel-mallistoa supistettiin poistamalla 2,0 litran versio. Ulkonäköä piristettiin muun muassa kromikoristeilla.
Vuosimallin 2011 moottorivalikoimaan tuli kaksi uutta bensiiniturboa: 1,6-litrainen T4 (180 hv) ja 2,0-litrainen T5 (204 hv).
Geneven autonäyttelyssä keväällä 2013 esiteltiin kertaalleen uudistetut S80- ja V70-mallit. S80 sai kasvojenkohotuksessa uudelleenmuotoillut puskurit ja etusäleikön, jossa oli uusi aiempaa suurempi Volvon logo. Tarjolle tuli uusia sisustuspaketteja sekä V40-mallissa esitelty mukautuva TFT-digitaalinäyttö. 50 km/h asti toimiva City Safety -järjestelmä kuului vakiovarustukseen. Saatavilla oli myös jalankulkijoiden havaitsemistoiminto, joka tarkkailee auton reitille kulkevia ihmisiä ja tekee tarvittaessa automaattisen täysjarrutuksen.
Mallivuodelle 2014 S80-mallit toimitettiin D4-turbodiesel- tai T5-turbobensiinimoottorilla. Uuden D4-moottorin teho oli 181 hevosvoimaa ja T5:n 245 hevosvoimaa. Moottoreiden polttoaineensyöttöjärjestelmässä käytettiin uutta i-Art-teknologiaa, jonka avulla polttoaineenkulutusta saatiin pudotettua. Järjestelmän ominaisuuksiin kuuluu muun muassa polttoainepainetiedon mittaaminen jokaiselta suuttimelta erikseen, perinteisen yhden polttoainekiskolta painetta mittaavan tunnistimen sijaan. Näin i-Art mahdollistaa polttoainepaineen tarkemman suihkutuksen sylintereihin.
Vuonna 2015 tarjolle tulivat perinteen mukaan erikoisvarustellut mallisarjan päättävät Classic-mallit. Classicin varustukseen S80:ssä sisältyi muun muassa mukautuvat bi-xenon-ajovalot, nahkaverhoilu, sähkötoiminen kuljettajan istuin, Sensus Audio High Performance -äänentoistojärjestelmä ja pysäköintiapu taakse.[6]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c d e f g h i Volvo S60 (2000–), V70 (2000–07), S80 (1998–2006) Ajovalo.net. Viitattu 22.2.2018.
- ↑ Volvo S80 2000 Euro NCAP. Viitattu 25.7.2015. (englanniksi)
- ↑ S80 – vakiovarusteet malleittain Ajovalo.net. Viitattu 25.7.2015.
- ↑ Volvo S80 2.5T: Tyynen arvokkaasti Ilta-Sanomat. 5.12.2006. Arkistoitu 24.9.2015. Viitattu 26.7.2015.
- ↑ Volvo V70 2009 Euro NCAP. Viitattu 26.7.2015. (englanniksi)
- ↑ S80 Classic -mallisto Volvocars.com. Arkistoitu 15.8.2015. Viitattu 26.7.2015. [vanhentunut linkki]
Aiheesta muualla
muokkaa- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Volvo S80 Wikimedia Commonsissa