Avaa päävalikko
Piirros presidentti Andrew Johnsonin virkasyytteen käsittelystä senaatissa vuonna 1868.

Virkasyyte (engl. impeachment) on menettely, jonka avulla Yhdysvaltain presidentti tai muu korkea virkamies voidaan panna viralta.[1] Yhdysvaltain perustuslain mukaan virkasyytteeseen voi joutua maanpetoksesta, lahjonnasta tai muista väärinkäytöksistä ja rikkomuksista.[2] Nämä muotoilut ovat melko tulkinnanvaraisia, joten virkasyytteeseen voi joutua rikoksen lisäksi poliittisista väärinkäytöksistä.[2]

Liittovaltion tasolla virkasyytteeseen henkilön asettaa edustajainhuone, ja siitä äänestää senaatti. Menettelyä on käytetty enimmäkseen poistamaan liittovaltion tuomareita virasta väärinkäytösten jälkeen. Vain kaksi presidenttiä ja yksi korkeimman oikeuden tuomari on ollut virkasyytteessä, eikä niistä yksikään johtanut viraltapanoon.[3] Alempien tuomioistuinten kohdalla virkasyytteeseen on joutunut yli kymmenen tuomaria, joista lähes kaikki ovat olleet liittovaltion alimman oikeusasteen eli piirioikeuden (district court) tuomareita.[4]

Virkasyytteitä asetetaan myös osavaltiotasolla, jolloin syyte käsitellään osavaltion lainsäädäntöelimessä. Virkasyytteeseen joutui esimerkiksi Illinois'n kuvernööri Rod Blagojevich, joka oli yrittänyt kaupitella Barack Obamalta vapautunutta senaattorin paikkaa.[5]

Sisällysluettelo

VirkasyytemenettelyMuokkaa

Virkasyytteen käynnistämistä voi ehdottaa yksittäinenkin edustajainhuoneen jäsen, mutta sen käynnistämiseen vaaditaan edustajainhuoneen yksinkertainen enemmistö.[1] Virkasyyteoikeudenkäynti ja henkilön kuuleminen käydään senaatissa, jossa käsittelyä johtaa korkeimman oikeuden puheenjohtaja silloin, kun syytteessä on presidentti.[1][3] Virkasyyteäänestyksessä syytetyn viraltapanoon vaaditaan kahden kolmasosan enemmistö senaatissa.[1] Jos virkasyyteäänestyksessä saavutetaan vaadittu määräenemmistö, syytetty pannaan automaattisesti viralta.[2] Muussa tapauksessa syytteet raukeavat ja syytetty voi jatkaa tehtävissään.[1] Virkasyytemenettelyssä langetetusta tuomiosta ei voi valittaa, eikä presidentti voi armahtaa tuomittua.[1][3] Virkasyytteen lisäksi henkilö voi joutua oikeuteen myös tavallisessa tuomioistuimessa.[3]

Virkasyytteeseen joutuneet presidentitMuokkaa

 
Senaatti käsittelee Bill Clintonin virkasyytettä korkeimman oikeuden puheenjohtajan William Rehnquistin johdolla.

Andrew Johnsonia vastaan nostettiin virkasyyte vuonna 1868. Sen taustalla oli muun muassa yritys erottaa sotaministeri Edwin Stanton sääntöjen vastaisesti.[2] Johnsonin erottaminen jäi virkasyyteäänestyksessä vain yhden äänen päähän.[1]

Bill Clintonia vastaan nostettiin virkasyyte 1998 väärästä valasta ja oikeuden vastustamista hänen valehdeltuaan seksisuhteestaan Valkoisen talon harjoittelijaan Monica Lewinskyyn.[2] Yhdysvaltain tutkimuksen professori Mikko Saikun mukaan Clintonin tekoja pidettiin melko mitättömänä syynä virkasyytteen käynnistämiseen ja hänen erottamistaan pidettiin alkujaankin epätodennäköisenä.[1] Saikun mukaan Clintonin virkasyytemenettely koettiin tarkoitukselliseksi nöyryyttämiseksi, joka ei vähentänyt hänen suosiotaan.[1] Senaatissa oli tuolloin 45 demokraatti- ja 55 republikaaniedustajaa. Kaikki demokraatit äänestivät molemmissa tapauksissa syyttömyyden puolesta, ja myös republikaaneista syyttömyyden puolesta äänesti väärän valan kohdalla kymmenen ja oikeuden vastustamisen kohdalla viisi edustajaa. Näin Clinton vapautettiin molemmista syytteistä äänin 55—45 ja 50—50. Syytteen läpimenemiseen olisi vaadittu 67 edustajaa eli esimerkiksi kaikki republikaanit sekä 12 demokraattia.[6]

Myös Richard Nixonia vastaan oltiin aloittamassa virkasyytemenettely, mutta hän erosi ennen virkasyytteen nostamista.[2] Yhdysvaltain 45. presidentin Donald Trumpin on spekuloitu joutuvan virkasyytteeseen oikeudenkäytön estämisen takia hänen erotettuaan FBI:n johtajan James Comeyn, joka johti tutkintaa Trumpin Venäjä-yhteyksistä.[7] Virkasyytteen nostamista ei kuitenkaan pidetä todennäköisenä, sillä republikaaneilla on enemmistö edustajainhuoneessa.[1]

Korkeimman oikeuden tuomarin virkasyyteMuokkaa

Samuel Chase on ainoa korkeimman oikeuden tuomari, joka on joutunut virkasyytteeseen.[8] Sen käsittelyä senaatissa johti Yhdysvaltain varapresidentti Aaron Burr.[9] Enimmäkseen poliittisista syistä vuonna 1805 nostettu syyte ei mennyt läpi senaatissa, ja Chase jatkoi korkeimman oikeuden tuomarina kuolemaansa asti vuonna 1811.[8]

Muut liittovaltion tasolla tehdyt virkasyytteetMuokkaa

Virkasyyteen päivämäärä Syytetty Asema Syyte Lopputulos Viite
7. heinäkuuta 1797 William Blount Senaattori (Tennessee) Salaliitto Senaatti kieltäytyi hyväksymästä edustajainhuoneen päätöstä nostaa virkasyyte senaattoria vastaan. Erotetiin senaatista [10][11]
2. maaliskuuta 1803 Tuomari (New Hampshiren piiri) Humalatila ja laittomat tuomiot Erotettiin 12. maaliskuuta 1804 [11][12]
12. maaliskuuta 1804 Samuel Chase Apulaistuomari (Yhdysvaltain korkein oikeus) Poliittinen puolueellisuus ja mielivaltaiset tuomiot Vapautettiin 1. maaliskuuta 1805 [13][10][12]
24. huhtikuuta 1830 James H. Peck Tuomari (Missourin piiri) Vallan väärinkäyttö Vapautettiin 31. tammikuuta 1831 [10][12] [14][11][12]
6. toukokuuta 1862 West Hughes Humphreys Tuomari (Tennesseen itäiset, keski- ja länsi piirit) Tuki konfederaatiolle Erotettiin 26. kesäkuuta 1862 [11][10][12][11][12]
28. helmikuuta 1873 Mark W. Delahay Tuomari (Kansasin piiri) Humalatila Erosi 12.joulukuuta 1873 [12][15]

[12][15]

2. maaliskuuta 1876 William W. Belknap Sotaministeri korruptio Vapautettu eroamisensa jälkeen 1. elokuuta 1876 [10][11]
13. joulukuuta 1904 Tuomari (Floridan pohjoinen piiri) Vallan väärinkäyttö Vapautettiin 27. helmikuuta 1905 [10][12][16][11][12]
11. heinäkuuta 1912 Robert Wodrow Archbald Apulaistuomari (Yhdysvaltojen markkinaoikeus)

Tuomari (kolmannen piirin valitustuomioistuin)

Laittomien palkkioiden hyväksyminen asianosaisilta ja asianajajilta Erotettiin 13. tammikuuta 1913 [11][10][12][11][12]
1. huhtikuuta 1926 George W. English Tuomari (Illinoisin itäinen piiri) Vallan väärinkäyttö Erosi 4. marraskuuta 1926. Kanteet hylättiin 13. joulukuuta 1926 [11][12][11][10][10][11][12]
24. helmikuuta 1933 Tuomari (Kalifornian pohjoinen piiri) Korruptio Vapautettiin on 24. toukokuuta 1933 [10][12][11][12]
2. maaliskuuta 1936 Tuomari (Floridan eteläinen piiri) Korruptio, veropetos, lain harjoittaminen tuomarin virka-aikana Erotettiin 17.huhtikuuta 1936 [10][12][11][12]
22. heinäkuuta 1986 Harry E. Claiborne Tuomari (Nevadan piiri) Verojen kierto Erotettiin 9. lokakuuta 1986 [10][12][11][12]
3. elokuuta 1988 Alcee Hastings Tuomari (Floridan eteläinen piiri) Lahjuksten hyväksyminen ja väärä vala tutkimuksen yhteydessä Erotettiin 20. lokakuuta 1989 [10][12][11][12]
10. toukokuuta 1989 Walter Nixon Päätuomari (Mississippin eteläinen piiri) Väärä vala Erotettiin 3. marraskuuta 1989 [10][12][11][12]
19. kesäkuuta 2009 Samuel B. Kent Tuomari (Texasin eteläinen piiri) Seksuaalinen hyväksikäyttö ja oikeudenkäynnin estäminen tutkimuksen aikana Erosi 30. kesäkuuta 2009. Kanteet hylättiin 22. heinäkuuta 2009 [12][17][10][12][18][12][19]
11. maaliskuuta 2010 Thomas Porteous Tuomari (Louisianan itäinen piiri) Väärien taloudellisten tietojen antaminen Erotettiin 8. joulukuuta 2010 [10][12][20][12][21]

LähteetMuokkaa

  • Hall, Kermit L. & Ely, Jr., James W. & Grossman, Joel B.: The Oxford Companion to the Supreme Court of the United States. Oxford University Press, 2005. ISBN 9780195176612.

ViitteetMuokkaa

  1. a b c d e f g h i j Kippo, Johanna: Yhdysvalloissa kongressi voi erottaa presidentin – Näin Trumpin mahdollinen virkasyyte etenisi Yle Uutiset. 22.5.2017. Viitattu 8.6.2017.
  2. a b c d e f Hannula, Tommi: Ennustukset Trumpin virkasyytteestä kiihtyvät – poliittisessa menettelyssä ovat avainasemassa kansan ja puolueen luottamus presidenttiin Helsingin Sanomat. 15.2.2017. Viitattu 8.6.2017.
  3. a b c d Hall, s. 488.
  4. Impeachment of federal judges Ballotpedia. Viitattu 14.10.2017. (englanniksi)
  5. Obaman senaattorin paikkaa kaupitellut virkasyytteeseen Yle Uutiset. 9.1.2009. Viitattu 14.10.2017.
  6. Mitchell, Alison: The president's acquittal: The overview; Clinton acquitted decisively: no majority for either case The New York Times. 13.2.1999. Viitattu 14.10.2017. (englanniksi)
  7. Similä, Ville: Donald Trump ajautui keskelle uransa vakavimpia syytöksiä – Voiko presidentti nyt joutua virkasyytteeseen? Helsingin Sanomat. 17.5.2017. Viitattu 8.6.2017.
  8. a b Hall, s. 160—161.
  9. U.S. Senate: Aaron Burr, 3rd Vice President (1801-1805) United States Senate. Viitattu 27.9.2017.
  10. a b c d e f g h i j k l m n o p Chapter 4: Complete List of Senate Impeachment Trials United States Senate. Viitattu 30.9.2018.
  11. a b c d e f g h i j k l m n o p q Impeachment Proceedings Congressional Directory. United States Government Publishing Office. Viitattu 30.9.2018.
  12. a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z aa ab ac Impeachments of Federal Judges Federal Judicial Center. Viitattu 30.9.2018.
  13. 1801: Senate Tries Supreme Court Justic United States Senate. Viitattu 30.9.2018.
  14. PBS NewsHour
  15. a b Delahay, Mark W.: Judges of the United States Courts Federal Judicial Center. Viitattu 30.9.2018.
  16. Hinds' Precedents, Volume 3 – Chapter 78 – The Impeachment and Trial of Charles Swayne United States Government Publishing Office. Viitattu 30.9.2018.
  17. Gamboa, Suzanne: White House accepts convicted judge's resignation Theeagle. Viitattu 30.9.2018.
  18. Congress ends jailed judge's impeachment Seattle Times. Viitattu 30.9.2018.
  19. U.S. House impeaches Kent Houston Chronicle. Viitattu 30.9.2018.
  20. Alpert, Bruce ja Jonathan Tilove: Senate votes to remove Judge Thomas Porteous from office New Orleans Times-Picayune. Viitattu 30.9.2018.
  21. Alpert, Bruce: Judge Thomas Porteous impeached by U.S. House of Representatives New Orleans Times-Picayune. Viitattu 30.9.2018.
Tämä yhteiskuntaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.