Vinko Globokar
Vinko Globokar (s. 7. heinäkuuta 1934 Anderny) on ranskalais-slovenialainen säveltäjä, pasunisti ja kapellimestari.[1][2]
Globokar asui vuosina 1947–1955 Jugoslaviassa, jossa teki debyyttinsä jazzpasunistina. Hän suoritti konservatorio-opinnot Ljubljanassa ja valmistui vuonna 1954.[2] Palattuaan Ranskaan hän jatkoi opintoja Pariisin konservatoriossa[2] ja sai diplomit pasuunansoitossa sekä kamarimusiikissa.[1] Globokar opiskeli vielä sävellystä ja orkesterinjohtoa René Leibowitzin ja Luciano Berion johdolla Berliinissä.[2]
Vuosina 1967–1976 Globokar toimi Hochschule für Musik und Tanz Kölnin professorina. Vuonna 1969 hän oli mukana perustamassa vapaan improvisaation New Phonic Art -ryhmää. Vuosina 1973–1979 Globokar johti tutkimusjaosta IRCAM:ssa. Vuonna 2003 hän sai nimityksen ISCM:n kunniajäseneksi.[1] Hänelle myönnettiin vuonna 2002 Prešeren-palkinto.[3]
Globokar on pasunistina kantaesittänyt muiden muassa Luciano Berion, Mauricio Kagelin, Karlheinz Stockhausenin, René Leibowitzin, Louis Andriessenin, Tōru Takemitsun ja Jürg Wittenbachin teoksia. Hän on itse johtanut omien teostensa esityksiä kapellimestarina monien orkesterien kanssa eri maissa.[1] Globokarin tyyli on yksilöllinen ja vaikeasti luokiteltava. Tuotantoon kuuluu niin ohjelmistoa soolosoittimille kuin laajemmillekin kokoonpanoille, ja osassa teoksista Globokar on käyttänyt elektroniikkaa.[2]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d Globokar, Vinko Ricordi
- ↑ a b c d e Vinko Globokar AllMusic
- ↑ Composer Globokar and Poet Jesih Win Highest National Award for Achievement in Arts Slovenian Press Agency