Vimmerbyn reunamoreeni
Vimmerbyn reunamoreeni (ruots. Vimmerbymoränen, Vimmerbylinjen [1], engl. Vimmerby Moraine, Vimmerby Line [2][3]) on reunamoreeni Etelä-Ruotsin itäosissa. Moreenimuodostuma on lähes 100 kilometriä pitkä ja se on syntynyt noin 14 000 vuotta sitten.[3]
Yleistä muokkaa
Veiksel-jääkauden loppuaikoina alkoi Fennoskandian mannerjäätikön Keski-Ruotsin virtauskieleke sulaa ensin lounaisreunastaan ja myöhemmin sekä lounais- että kaakkoisreunoistaan. Mannerjäätikön reunan perääntymisestä jäi maastoon muistoksi useita reunamuodostumia, joita on Etelä-Ruotsin länsirannikon puolelle jäänyt muistoksi monia, mutta itärannikolle vain kaksi suurempaa. Vimmerbyn reunamoreenien lisäksi tunnettu muodostuma on Keski-Ruotsin reunamuodostumat.[3]
Moreenimuodostuma muokkaa
Vimmerbyn muodostuma on ainoa reunamoreeni, joka ulottuu Etelä-Ruotsin ylänköalueelta lähes sen itärannikolle asti. Se alkaa itärannikolla 20 kilometriä Vimmerbystä itään päin, kulkee Vimmerbyn kautta, jonka jälkeen se kääntyy Mariannelundissa kohti lounasta. Kääntymisen on aiheuttanut paikallinen virtauskieleke, joka on yli 60 kilometriä leveä. Kaaren länsiosassa se kulkee Lannaskeden kautta. Moreeniselänteet ovat korkeintaan 10 metriä korkeita ja 20–50 metriä leveitä.[1][2][3]
Vimmerbyn reunamoreeneista ei ole ollut tiedossa yhteyttä Etelä-Ruotsin länsirannikolla sijaitseviin reunamoreeneihin, vaikka sellaisia on vuosien aikana ehdotettukin. Vasta 2010-luvun laserkeilauskartoitukset ovat paljastaneet sen mahdollisuuden, että yhteys voisi sittenkin olla mahdollinen. Länsirannikon vastapariksi on kartoituksen perusteella valikoitu Berghemin reunamoreeni. Jos tämä varmistuu ajoituksilla oikeaksi valinnaksi, saadaan jäätikön sulamisen aikaisesta reunan vetäytymisestä luotettavampaa tietoa. Laserkeilauksella havaittu yhteys on joukko hajanaisia moreenimuodostumia, jotka jatkavat Vimmerbyn muodostumasta länteen päin ja kohtaavat Berghemin linjan vähäiset rippeet Vaggerydin seudun länsipuolella.[3][4]
Merkittäviä muodostumia muokkaa
- Vimmerbyn reunatasanne on jäätikköjokidelta taajama-alueen länsipuolella [1][5]
Tutkimushistoriaa muokkaa
Kun Hilding Agrell esitteli Vimmerbyn linjaa vuonna 1976, oli hän selvittänyt sen keskeisen kulun maastossa perusteellisesti. Hän kytki sen Etelä-Ruotsin länsirannikolla sijaitsevaan Levenen reunamoreeniin siten, että hän ajatteli niiden muodostuneen samaan aikaan kielekkeen eri sivuille. Vuosina 1984 ja 1987 esitti A.G. Lindén linjaan lisäyksiä Vetlandan seudulta ja tulkitsi muodostumat päätemoreeneiksi tai puskumoreeneiksi. Hän ajoitti muodostumat vanhempaan dryaskauteen. Kun Sveriges Geologiska Undersökningar (lyhennetään SGU) tutki Vetlandan ja Sävsjön ympäristöä, vahvistui Lindénin tulkinta. S-I. Svantesson liitti vuosina 1989 ja 1993 moreenilinjaan lisää reunamoreeneja itäisellä rannikkoalueella Loftahammarin ja Edsbrukin seuduilta.[1][5]
Vimmerbyn muodostumalle on vuonna 2009 tehty ajoitus 14 600–14 500 vuotta sitten. Esimerkiksi muodostuman pohjoispuolelta Kättebossa on jäätikön sulamiselle saatu ajoitus 13 800 vuotta sitten. Jos Berghemin muodostumien ajoitus on vain 14 000 vuotta vanhoja, tulisi äsken havaitun kytkennän takia molempien reunamoreenien olla samanikäiset. Koska Berghemin muodostumille on enemmän ajoituksia, on yhteiseksi iäksi ehdotettu 14 000 vuotta.[1][4][3][4]
Uudet pintakivien beryllium-isotooppien suhteisiin perustuvat mittaukset ovat antaneet ajoitukseksi 14 400 vuotta (±900 vuotta).[2]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e Malmberg Persson, Kärstin & Persson, Magnus & Lindén, Anders G.: Israndstråket Vimmerbymoränen mellan Knivshult och Vanstad i nordöstra Småland (PDF) SGU-rapport 7. 2007. Sveriges Geologiska Undersökning. Viitattu 23.10.2021. (ruotsiksi)
- ↑ a b c Anjar, Johanna: The Weichselian in southern Sweden and southwestern Baltic Sea : glacial stratigraphy, palaeoenvironments and deglaciation chronology. (väitöskirja geologiassa). Lund, Ruotsi: Lundin yliopisto, 2013. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 28.9.2021). (englanniksi)
- ↑ a b c d e f Stoeven, Arjen & al.: Deglasiation of Fennoscandia. Quaternary Science Reviews, 2016, nro 147, s. 91–121. Elsevier Ltd.. doi:10.1016/j.quascirev.2015.09.016. ISSN 0277-3791. Artikkelin verkkoversio (PDF). Viitattu 19.10.2021. (englanniksi)
- ↑ a b c Anjar, Johanna: A 10Be‐based reconstruction of the last deglaciation in southern Sweden. Boreas, 2014, 43. vsk, nro 1, s. 132–148. Lund, Ruotsi: Wiley. doi:10.1111/bor.12027. ISSN 1502-3885. Artikkelin verkkoversio (PDF). Viitattu 28.9.2021. (englanniksi)
- ↑ a b Hagström, Liselotte: Regional vattenförsörjningsplan - Kalmar län 2013 (PDF) (Diarinumero 420-1090-11, s. 20) 2013. Länsstyrelsen Kalmar län. Viitattu 23.10.2021. (ruotsiksi)