Moreenimuodostuma
Moreenimuodostuma [1] on pääosin moreenista muodostunut kumpu tai selänne, joka erottuu maanpinnan korkokuvassa omana itsenäisenä kohomuotona. Kohoumia muodostuu nykyisissä aktiivisten jäätiköiden toiminnan tuloksena, mutta fossiloituneita moreenimuodostumia on syntynyt esimerkiksi viime jääkauden aikaisten mannerjäätiköiden toiminnan tuloksena. Vanhoja moreenimuodostumia löytyy aluskasvillisuuden ja metsien peittämänä useilta seuduilta maapallon eri osista. Suomen pinta-alasta on moreenimuodostumia noin 15 %.[2][3][4][5]
Moreenimuodostumat sisältävät pohjamoreenia tai pintamoreenia tai joskus molempia. Pohjamoreeni muodostuu jäätiköiden alla ja on siksi tiiviiksi pakkautunut harmaan- tai harmaanruskeanvärinen maalaji[6]. Pääosin pohjamoreenista koostuvat esimerkiksi drumliinit, De Geer -moreenit sekä useimmat kumpumoreenit [7]. Pintamoreeni on löyhärakenteista, osittain lajittunutta ja paikoitellen kerrostunutta moreenia [8]. Se on muodostunut kerääntymällä jäätikön pinnalle, railoihin ja pieniin halkeamiin, josta se on laskeutunut jäätikön sulaessa pohjamoreenin päälle erimuotoisiksi kummuiksi. Toinen syntytapa liittyy jäätikön reunan liikkeisiin. Kun virtaavan jäätikön reunan edessä sijaitseva moreenikumpu joutuu etenevän jäätikön puskemaksi, muuttuu moreenin rakenne uudelleen muokkautuen pintamoreeniksi. Joskus etenevä jäätikkö työntää edellään pohjamoreenia, joka muodostaa jäätikköön nojaavia moreenimuodostumia. Pääosin pintamoreenista koostuvat eräät kumpumoreenien [7] ja reunamoreenien muodot.[2][3][4][5]
Moreenimuodostumat ovat tyypillisesti 5–25 metriä korkeita ja ne erottuvat maanpinnan korkokuvassa kohoumina. Muodostumat voivat esiintyä yksittäisinä kohoumina, mutta niitä esiintyy myös kohoumien parvina. Esimerkiksi Keski-Suomen järvialueella Pieksämäen ympäristössä esiintyy 14 500 drumliinia ja Kuusamossa 4 000 drumliinia. Toisinaan niihin liittyy muitakin maalajeja, jotka lisäävät muodostuman ympäristön geologista monimuotoisuutta. Sellaiset lisäpiirteet ovat esimerkiksi rantamuodostumat, sulamisvesien purkausuomat, dyynit ja siirtolohkareet. Tämä ilmenee erityisen selkeästi Salpausselkien rakenteessa. Salpausselkien yksi rakenteellinen osa on reunamoreenit, joiden yhteyteen on lisäksi kasautunut runsaasti veden kuljettamaa kiveä, soraa, hiekkaa ja savea.[4][5]
Moreenimuodostumiin sisältyvät maisemalliset ja biologiset arvot ovat samantapaisia kuin harjujen ja kallioiden. Suomessa on inventoitu ja vuonna 2007 julkaistu valtakunnallisesti arvokkaat moreenimuodostumat. Niillä on merkitystä viimeisimmän jääkauden ja sen päättymisen historiaa tutkittaessa. Moreenit tulevat korvaamaan harjujen hiekanottoa samalla tavalla kuin kivilouhokset ovat korvanneet harjujen kivenottoa.[4][5]
Erilaisia moreenimuodostumia ovat:
Lähteet muokkaa
- Mäkinen, Kalevi & Palmu, Jukka-Pekka & Teeriaho, Jari & Rönty, Hannu & Rauhaniemi, Tom & Jarva, Jaana: Valtakunnallisesti arvokkaat moreenimuodostumat. (Suomen Ympäristö 14/2007). Helsinki: Ympäristöministeriö, 2007. ISSN: 1796-1637. ISBN 978-952-11-2662-8. Teoksen verkkoversio (PDF).
Viitteet muokkaa
- ↑ Geologia:moreenimuodostuma, Tieteen termipankki, Viitattu 16.7.2021
- ↑ a b Mäkinen, Kalevi & al.: Valtakunnallisesti arvokkaat moreenimuodostumat, 2007, s. 7–8, Viitattu 16.7.2021
- ↑ a b Moreenimuodostumat Maaperäkartan käyttöopas. GTK. Viitattu 25.12.2013.
- ↑ a b c d Moreenimuodostumat Ymparisto.fi. 2020. Ympäristöministeriö, Suomen ympäristökeskus SYKE. Viitattu 4.12.2020.
- ↑ a b c d Johansson, Peter & Koivisto, Marjatta: ”19. Moreenimuodostumat”, Jääkaudet, s. 130–138. WSOY, 2004. ISBN 951-0-29101-3.
- ↑ Pohjamoreeni Maaperäkartan käyttöopas. GTK. Viitattu 25.12.2013.
- ↑ a b Kumpumoreenit Maaperäkartan käyttöopas. GTK. Viitattu 25.12.2013.
- ↑ Ablaatio- eli pintamoreeni Maaperäkartan käyttöopas. GTK. Viitattu 25.12.2013.
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Moreenimuodostumat Wikimedia Commonsissa
