Avaa päävalikko

Jäätikköjokimuodostumat

viimeisimmän jääkauden loppuvaiheessa, mannerjäätikön sulaessa syntyneitä pinnanmuotoja

Jäätikköjokimuodostumat eli glasifluviaaliset muodostumat ovat viimeisimmän jääkauden loppuvaiheessa, mannerjäätikön sulaessa syntyneitä pinnanmuotoja, joiden synnyn on aiheuttanut joko mannerjäätikön sisällä tai sen pinnalla tai pohjalla virranneiden jäätikköjokien aikaansaama kulutus tai kasautuminen.[1]

Merkkejä jäätikköjokien kulutuksesta on Suomessa eniten Lapissa mutta myös Keski- ja Itä-Suomessa siellä missä maanpinta ei jäätikön sulaessa ollut veden peitossa.[1] Tällaisia ovat muun muassa erilaiset sulamisvesiuomat ja Lapissa tunturien rinteillä tavattavat lieveuomat.[2][3] Jäätikköjokien aikaansaamia kulutusuomia voi lisäksi olla myös jäätikköjokien synnyttämien kasautumismuotojen pinnoilla.[1][4]

Jäätikköjokien synnyttämät kasautumismuodot koostuvat lajittuneesta sorasta ja hiekasta sekä jäätikköjokien kulutuksen pyöristämistä kivistä ja lohkareista. Suomessa niitä on noin 7 % maan pinta-alasta.[5]

Suomessa yleisimpiä jäätikköjokien kasaamia pinnanmuotoja ovat harjut, jotka saattavat muodostaa jopa kymmenien kilometrien pituisia kapeita selänteitä. Välillä harjujaksot voivat levittäytyä laajoiksi kentiksi, joissa harjuainekseen hautautuneiden jäälohkareiden paikoille on voinut muodostua suppia.[5] Suppa eli harjuhauta[6] on harjuainekseen sinne hautautuneen jään sulaessa muodostunut kuoppa.[7]

Jäätikköjokien suille kasautuneita jäätikköjokisyntyisiä pinnanmuotoja ovat deltat ja sandurit. Delta eli jäätikköjokisuisto muodostui jäätikköjoen päättyessä mereen, sandur silloin kun jäätikköjoki päättyi kuivalle maalle. Muita jäätikköjokisyntyisiä kasautumismuotoja ovat laaksontäyteet Lapissa sekä etenkin Lounais-Suomessa tavattavat lievemuodostumat, joita esiinty kalliomäkien reunoilla.[8]

Huomattavia jäätikköjokimuodostumia ovat reunamuodostumat. Ne koostuvat jäätikön reunaan syntyneistä rinnakkaisista deltoista ja sandureista tai sandurdeltoista, jotka ovat deltan ja sandurin yhdistelmiä. Reunamuodostumia ovat Suomessa Salpausselät ja Sisä-Suomen reunamuodostuma. Salpausselissä voi olla niiden proksimaaliosissa eli jäätikön puolella myös moreenia ja jäälohkareiden hautautuessa syntyneitä suppia, distaaliosa eli jäätikön ulkopuolinen reuna on enimmäkseen lajittunutta ainesta.[9][10]

Sekä reunamuodostumien että harjujen yhteydessä voi esiintyä harjuaineksesta muodostuneita säännöttömiä pieniä kumpuja ja selänteitä. Niitä kutsutaan Kames-maastoksi.[9]

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. a b c Jäätikköjokimuodostumat Maaperäkartan käyttöpas. GTK. Viitattu 25.12.2013.
  2. Kartta - morenipeitteinen vaara Maaperäkartan käyttöpas. GTK. Viitattu 25.12.2013.
  3. Lieveuomia Tunturin rinteellä Maaperäkartan käyttöpas. GTK. Viitattu 25.12.2013.
  4. Sulamisvesiuoma Maaperäkartan käyttöpas. GTK. Viitattu 25.12.2013.
  5. a b Harjut Maaperäkartan käyttöpas. GTK. Viitattu 25.12.2013.
  6. Rapolanharjun luonto ja muinaispolku Valkeakosken kaupunki. Viitattu 18.10.2019.
  7. Haavisto-Hyvärinen, Maija & Kutvonen, Harri: Maaperäkartan käyttöopas, s. 24-26. Espoo: GTK, 2007. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 18.10.2019).
  8. Deltat ja sandurit Maaperäkartan käyttöpas. GTK. Viitattu 25.12.2013.
  9. a b Reunamuodostumat Maaperäkartan käyttöpas. GTK. Viitattu 26.12.2013.
  10. I Salpausselän poikkileikkaus Utista Maaperäkartan käyttöpas. GTK. Viitattu 26.12.2013.