Avaa päävalikko
Historiallisen rakennuksen julkisivun pistepilvi. Useamman keilauksen yhdistelmä.
Leikkauskuva sisätilakeilauksista yhdistetystä pistepilvestä.
Leikkaus pistepilvestä tuo esille rakennuksen pohjakuvan. Arkeologinen kohde Tambossa, Coloradossa, Yhdysvalloissa.
Historiallisen kohteen ja veistosten keilaustulos. Kuvan alareunassa näkyy keilaimen ”varjo”, josta ei saada dataa.

Laserkeilaus on mittaustapa, jolla kohteesta saadaan lasersäteiden avulla mittatarkkaa kolmiulotteista tietoa kohteeseen koskematta.

Sisällysluettelo

MittausperiaateMuokkaa

Laserkeilauksessa mittakeilain lähettää automaattisesti lasersäteitä tiheänä rasterina. Säteiden tiheys on säädettävissä, ja esimerkiksi rakennusmittauksessa se voi olla kohteessa alle 10 mm, kauempaa tapahtuvassa puusto- tai maastokartoituksessa esimerkiksi noin 10 cm. Säteen kimmotessa esteestä keilain mittaa etäisyyden ja säteen intensiteetin muutoksen, ja laskee kimmoamispisteen koordinaatit.

Kohde keilataan yleensä useammasta suunnasta katvealueiden välttämiseksi, ja keilaukset yhdistetään tiedostoksi. Tuloksena on pistepilvi, kolmiulotteinen tietokonemalli, johon on sijoitettu piste jokaisen säteen kimmoamispisteeseen. Lukuisten pisteiden avulla pistepilvestä saadaan hahmotettua kohteen kolmiulotteinen pinta. Pisteitä yhdessä pistepilvessä voi olla satoja miljoonia, jopa miljardeja.

KäyttökohteetMuokkaa

Perinteisesti laserkeilausta on käytetty teollisuuslaitosten korjaussuunnittelussa, maaston korkeuskartoituksessa ja rakennusmittauksissa. Käyttö on laajentunut nopeasti keilainten hintojen laskiessa. Nykyisin keilausta käytetään yleisesti esimerkiksi puuston kartoituksessa, arkeologiassa, sekä tielinjojen, tunneleiden ja siltojen mittauksissa.

Käyttö SuomessaMuokkaa

Suomessa Tieliikelaitoksen suunnitteluyksikkö otti ilmalaserkeilauksen ensimmäisen kerran operatiiviseen käyttöön vuoden 1998[1] syksyllä valtatie 1:n suunnitteluhankkeessa välillä Lohja-Suomusjärvi. Menetelmää kehitettiin eri projekteissa yhdessä ruotsalaisen Saab Surveyn (TopEye AB) kanssa tienrakentamisen suunnittelumittaustarkoitukseen. Varsinainen suuroperaatio oli Kerava-Lahti oikoratahanke[2], jonka suunnittelu alkoi vuonna 2001. Tämän jälkeen ilmasta käsin tehtävää laserkeilausta on käytetty mittauslähtötiedon keruumenetelmänä kaikissa isoissa tie- ja ratahankkeissa Suomessa.

Maanmittauslaitos otti menetelmän laajasti käyttöön maaston korkeusmittauksissa vuosina 2005–2008. Ensin selvitettiin tulvariskejä suurten jokien valuma-alueilla. Jo vuodesta 1997 on kuitenkin kokeiltu menetelmää esimerkiksi metsäinventointeihin, vaikkakin niiden operatiivinen mittaminen alkoikin vasta 2008–2010. Monia muitakin käyttökohteita on kehitetty, esimerkiksi hirvien liikkeiden seuraaminen. Maanmittauslaitos tuottaa koko Suomen kolmiulotteista maastokarttaa, joka on kokonaan valmiina noin vuonna 2019. Tämä aineisto on vapaasti saatavilla nimellä Maankamara-karttapalvelu.[3]

LaserkeilainMuokkaa

 
Maalaserkeilain Leica HDS-3000

Laserkeilaimet voidaan luokitella kolmeen tyyppiin:[4]

  • kaukokeilaimet, joiden mittausetäisyys on 100 metristä 100 kilometriin ja mitatun pisteen tarkkuus alle 10 cm,
  • maalaserkeilaimet, joiden mittausetäisyys on 1–300 metriä ja tarkkuus alle 2 cm, ja
  • teollisuuslaserkeilaimet pieniä kohteita varten, mittausetäisyys alle 30 metriä ja tarkkuus alle millimetri.

LähteetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Määritä nimeke! www.maankaytto.fi. Viitattu 19.12.2018.
  2. Määritä nimeke! www.maankaytto.fi. Viitattu 19.12.2018.
  3. Heikki Viitanen: Suomi kolmiulotteisena. Tekniikan Maailma, 2015, nro 7, s. 60–64. Otavamedia. ISSN 0355-4287.
  4. Joala 2006

Aiheesta muuallaMuokkaa