Villikaisi

Villikaisi[1] (ven. Ве́ликино, Velikino) on kylä Leningradin alueen Jaaman piirin Kattilan kunnassa Venäjällä. Se sijaitsee Syväjärven ja Paapinajärven välisen kannaksen länsipuolella 14 kilometriä Kattilasta luoteeseen. Kylässä on 22 asukasta (vuonna 2010)[2].

Villikaisi
Великино, Velikino
Villikaisi lähikylineen vuoden 1860 kartalla.
Villikaisi lähikylineen vuoden 1860 kartalla.

Villikaisi

Koordinaatit: 59°38′8″N, 28°35′41″E

Valtio Venäjä
Alue Leningradin alue
Piiri Jaaman piiri
Kunta Kattila
Hallinto
 – Asutustyyppi kylä
Väkiluku (2010) 22











Jaaman ujestin Toldogan pogostaan kuulunut kylä mainitaan ensimmäisen kerran Novgorodin Vatjan viidenneksen verokirjassa vuonna 1500. Sen kieleltään itämerensuomalaiset asukkaat harjoittivat maanviljelyä ja kalastusta sekä valmistivat rautaa paikallisesta malmista.[3] Peter von Köppenin mukaan vuonna 1848 Villikaisissa asui 84 vatjalaista[4]. Kylän talonpojat olivat 1860-luvulle saakka viereisen kartanon maaorjia,[5][6] jotka kuuluivat aluksi Soikkolan ja vuodesta 1878 lähtien Valkovitsan ortodoksiseen seurakuntaan. Tarinan mukaan myös Villikaisissa oli joskus ollut kirkko.[7] Kylän pohjoispuolella sijainnut Villikaisin kartano oli seudun vanhimpia ja se mainitaan jo ruotsalaisaikana. Vuonna 1906 entisen kartanonomistajan haudalle rakennettiin arkkitehti Nikonovin suunnittelema pieni tsasouna.[8]

Villikaisissa puhuttiin vatjaa vielä 1800-luvun lopussa. 1920-luvulla se mainittiin vatjalais-venäläisenä sekakylänä.[9] Neuvostoaikana Villikaisi lähikylineen muodosti oman kyläneuvoston[10][11]. Myöhemmin se kuului Kattilan kyläneuvostoon[12]. Vuonna 1997 kylässä oli 30[13] ja vuonna 2007 19 asukasta[14].

LähteetMuokkaa

  1. Venäjän federaation paikannimiä, s. 271. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. ISBN 952-5446-18-2.
  2. Itogi Vserossijskoi perepisi naselenija 2010 goda: Leningradskaja oblast (taulukko Tšislennost LO) petrostat.gks.ru. Viitattu 30.6.2014. (venäjäksi)
  3. Perepisnaja obrotšnaja kniga Votskoi pjatiny, 1500 goda: Pervaja polovina, s. 907, 916, 920. Sankt-Peterburg: Arheografitšeskaja komissija, 1868.
  4. von Köppen, Peter: Erklärender Text zu der ethnographischen Karte des St. Petersburger Gouvernements, s. 20. St.-Petersburg: , 1867.
  5. Opisanije Sankt-Peterburgskoi gubernii po ujezdam i stanam, s. 69. Sankt-Peterburg: Gubernskaja tipografija, 1838.
  6. Alfavitnyi spisok seleni po ujezdam i stanam Sankt-Peterburgskoi gubernii, s. 23. Sankt-Peterburg: Tipografija gubernskogo pravlenija, 1856.
  7. Kertomus Valkovitsan seurakunnasta countrysite.spb.ru. Viitattu 30.6.2014. (venäjäksi)
  8. Murašova, N.V. & Myslina, N.P.: Dvorjanskije usadby Sankt-Peterburgskoi gubernii: Kingiseppski raion, s. 167–172. Sankt-Peterburg: Informatsionnyi tsentr ”Vybor”, 2003. ISBN 5-93518-028-6.
  9. Talve, Ilmar: Vatjalaista kansankulttuuria (Suomalais-ugrilaisen seuran toimituksia 179), s. 14. Helsinki: Suomalais-ugrilainen seura, 1981. ISBN 951-9019-46-4.
  10. Rykšin, P. Je.: Administrativno-territorialnoje ustroistvo Leningradskoi oblasti, s. 239. Leningrad: Izdatelstvo Lenoblispolkoma i Lensoveta, 1933. Teoksen verkkoversio (viitattu 30.6.2014). (venäjäksi)
  11. Administrativno-territorialnoje delenije Leningradskoi oblasti, s. 222. Leningrad: Lenizdat, 1973. Teoksen verkkoversio (viitattu 30.6.2014). (venäjäksi)
  12. Administrativno-territorialnoje delenije Leningradskoi oblasti: spravotšnik, s. 68. Leningrad: Lenizdat, 1990. ISBN 5-289-00612-5. Teoksen verkkoversio (viitattu 30.6.2014). (venäjäksi)
  13. Administrativno-territorialnoje delenije Leningradskoi oblasti, s. 69. Sankt-Peterburg: Komitet po voprosam gosudarstvennoi služby i mestnogo samoupravlenija pri gubernatore Leningradskoi oblasti, 1997. ISBN 5-86153-055-6. Teoksen verkkoversio (viitattu 30.6.2014). (venäjäksi)
  14. Administrativno-territorialnoje delenije Leningradskoi oblasti, s. 93. Sankt-Peterburg: Komitet po vzaimodeistviju s organami mestnogo samoupravlenija Leningradskoi oblasti, 2007. Teoksen verkkoversio (viitattu 30.6.2014). (venäjäksi)